Pink Floyd: Animals 1977

pinkf20061108140338-animalsEn ole kuunnellut Animalsia (1977) vuosiin. Tätä arvostelua varten kuuntelin levyn ensimmäisen kerran jo monta kuukautta sitten, mutta sitten ilmeni, että musiikillinen muistikuvani levystä oli väärä ja siksi jatkoin kuuntelua ja nyt olen kuunnellut (vinyyli)levyn jo yli 10 kertaa. Kertasin myös mitä olin kirjoittanut aiheesta RARE:een yksitoista vuotta sitten. Ihan kiva teksti, ”vanhana miehenä” tosin olin jo unohtanut osan niistä asioista, joita tuossa tekstissäni kerron. Yhden selvän virheenkin löysin. Väitän nimittäin RARE:n artikkelissa, että olisin kuullut Animalsin jo 1970‑luvulla. Minusta tuntuu, että Animals on niitä viimeisiä Pink Floyd‑levyjä, jotka olen hankinut. Muistelisin, että hankin levyn vasta 1980‑luvun jälkipuolella. Kun nyt vuonna 2007 aloin uudestaan kuunnella levyä ajattelin, että muutama kuuntelukerta riittää, koska minulla oli vankka ennakkokäsitys albumin taiteellisista vahvuuksista ja puutteista. Ennakkokäsitykseni kuitenkin osoittautui vääräksi ja siksi kuunteluprosessi muodostui paljon pidemmäksi kuin olin suunnitellut.

On aivan selvää, ettei tämä levy laadullisesti pärjää universaalille ja ajattomalle The Dark Side Of The Moonille (1973) tai upealle Wish You Were Herelle (1975). Mutta silti Animals on yllättävän hieno levy, jolla on paljon enemmän vahvuuksia kuin heikkouksia.

pinkflabelsParasta levyssä on rakenne. Roger Waters tekee teema‑albumeja. Animals on Watersin kirjoittama ja ”diktatorinen” prosessi on synnyttänyt täysiverisen teema‑albumin. Musiikillisesti levy on upea ja siinä taas on auttanut se, että Pink Floyd on esittänyt näitä kappaleita eri nimisinä jo 1974 kiertueella. Watersin tehtäväksi on siis jäänyt vain kirjoittaa uudet tekstit ja rakentaa irrallisista kappaleista musiikillinen ja lyyrinen kokonaisuus.

Toisaalta ongelmallisinta tällä levyllä ovat Watersin tekstit, jotka ovat ajoittain yliagressiivisia ja hyvän maun rajoilla liikkuvia, mutta toisaalta erittäin kiinnostavia. Haastatteluissaan Waters ei ole suostunut paljastamaan mistä hän itse asiassa levyllä kirjoittaa. Watersin tekstit ovat tällä levyllä niin allegorisia, että yksilö‑ ja yhteisötaso menevät väkisinkin sekaisin.

Levyn avaava ja päättävä Pigs On The Wing kertoo ilmeisesti Watersin omasta rakkaussuhteesta, mutta B‑puolen avaava Pigs (Three Different Ones) on tulkinnallisesti jo huomattavasti vaikeampi tapaus. Todella vaikeaksi teksianalyysi menee kun yrittää selvittää mistä Waters puhuu Dogsilla ja Sheepillä.

Levy tekee ehdottomasti vaikutuksen, mutta kun yritän analysoida miksi se tekee vaikutuksen, päädyn pitkällisen kuunteluprosessin jälkeen sanaan GILMOUR. Tällä levyllä parasta on Gilmourin intensiiviset ja ”sydänverellä” soitetut kitaraosuudet! Diktaattori Waters on Animalsilla jättänyt kosketinsoittaja Wrightin melko totaalisesti syrjään. 1960‑luvun kollektiivinen, demokraattinen ja avantgardistinen bändi on tällä levyllä muisto vain. Myös Mason jää Animalsilla taustatyöläisen rooliin. Mutta ilman Gilmouria Animals EI olisi mitään! Siksi tämä ei ole Watersin soololevy, vaan (hieman yllättäen) täysiverinen Pink Floyd‑albumi.

Hieno levy!   ♥ ♥ ♥ ♥  ½

Harri Huhtanen 2007

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s