Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 6

Oikealla nähdään harvinaisessa kuvassa ”puhtoinen” ja siistitukkainen, 19 vuotias Syd Barrett, joka ei vielä tuolloin ollut sekoittanut päätään kovilla huumeilla. Deccan alkuvuoden 1965 studiosessioista ei ole julkaistu ainuttakaan kuvaa, mutta ilmeisesti tältä Syd siihen aikaan näytti, koska kuva on merkitty otetuksi vuonna 1965 Lontoossa (?).  

Syd1965-lrgHienoa, että Pink Floydin ensimmäinen äänitysessio vuodelta 1965 on nyt vihdoinkin, 51 vuotta valmistumisensa jälkeen julkaistu!  Nämä kuusi äänitettä tarjoavat ainutlaatuisen dokumentin bändistä, joka edelleen pohjasi soundinsa perinteiseen rhythm’n’blues musiikkiin, mutta mukana on jo ripaus Syd Barrettin erikoista ääni- ja sanamaailmaa.

Alkuvuodesta 1965 Lontoon Decca -studioilla äänitetty demonauhoitus on kestoltaan vain 18 minuuttia, mutta bändin potentiaali tulee siinä kyllä kohtalaisen hyvin esille. Erityisesti Barrettin esitykset ovat yllättävän hyviä. Tässä vaiheessa Barrett ei vielä ollut addiktoitunut huumeisiin, kuten myöhempinä vuosina. Demonnauhoituksen parasta antia ovatkin Barrettin sävellykset Lucy Leave, Double Bo, Remember Me ja Butterfly.  Watersin kynästä on lähtöisin Walk With Me Sydney  ja lisäksi demolla on  cover-kappale I’m King Bee, jonka on kirjoittanut tunnettu blues-artisti Slim Harpo  

Lucy Leave kertoo onnettomasta rakkaudesta. Lucyn rakastaja anelee tätä lopettamaan suhteen koska:

You got my heart, you got my heart, oh no
You tear me apart, you just won’t let me go
You hold on so tight, so tight I just can’t breathe
Now Lucy leave, Lucy  

Double O Bo on Bo Diddleyn (1928-2008) tavaramerkki -rytmityksellä ja soundeilla tehty huumoripläjäys, hyvin erikoinen sanoitus hyvin erikoiselta mieheltä nimeltään Syd Barrett. Viimeisessä säkeistössä todetaan että juotuaan kaikenlaista Bo Diddley kuoli lopulta ”janoon”. Enpä tiedä mitä Bob Diddley olisi ajatellut tällaisesta ”kunnianosoituksesta”, jos olisi eläissään sen kuullut!

Remember Me on  mielestäni tämän lyhyen demon paras esitys. Syd laulaa komeasti, tässä hän kuulostaa jo vähän Jim Morrisonilta (1943-1970). Säkeet ovat yksinkertaisia, mutta vaikuttava esitys ja myöhemmät tapahtumat tekevät kappaleesta unohtumattoman. Kuulijalle tulee väkisinkin sellainen vaikutelma että Syd profetoi tässä oman tulevaisuutensa:  

Remember me (aaaaah-ha!)
I’ve been here before
Remember me (aaaaah-ha!)
I’ve been here before
Can’t you see
I’m gonna stick around some more

Jotenkin nuo AAAH -huudot vielä lisäävät kappaleen kohtalonomaista ja hyytävää tunnelmaa..

bob-kloseWalk With Me Sydney on demonnauhan ainoa kappale, jonka Roger Waters on kirjoittanut. Kitaraa tällä raidalla soittavat Syd Barrett ja . Lauluosuudessa on mukana myös Richard Wrightin (1943-2008) silloinen

galeindex

puoliso . Tämäkin kappale on lievästi tragikoomisella huumorilla höystetty, koska se kertoo henkilöstä, joka haluaisi rakastella Sydneyn kanssa, mutta ei voi koska potee seuraavia vaivoja:

 

 

Flat feet, fallen arches
Baggy knees and a broken frame
Meningitis, peritonitis
DTs and a washed-up brain

I’m King Bee’llä Barrett laulaa taas hienosti ja koko bändi soittaa tyylipuhtaasti. Mukava lopetus demolle, joka on tyylillisesti varsin kaukana siitä mitä Pink Floyd oli myöhempinä vuosina, mutta toisaalta bändin suuri potentiaali on osittain kyllä jo kuultavissa näillä demoäänitteilläkin. Erityisesti Syd Barrett on tällä äänittellä sekä laulajana että kitaristina vielä parhaassa iskussaan.

Lisätiedoista kiitokset GENIUS -sivuston ylläpitäjille!

(jatkuu / continues…)

Harri Huhtanen 2017

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s