TOP10 Marraskuu 2017

      Alla Marraskuun 2017 TOP 10 albumilistani

gilmourpompeii

         ALBUMILISTA 119

  1. ( – )   DAVID GILMOUR: Live at Pompeii (2CD + 2BR) (2017) (UUSI)
  2. (01) DAVID GILMOUR: Rattle That Lock (CD) (2015) (Re from 5/16) (6+2kk)
  3. (04) STEVE HACKETT: Genesis Revisited II (2CD) (2013) (3kk)
  4. ( – )   BOB DYLAN: Trouble No More, BS Vol.13 1979-1981 (8CD +1DVD) (2017) (UUSI) 
  5. ( – )   ROGER WATERS: Is This The Life We Really Want? (2LP)(2017)(UUSI)
  6. (07)  NEIL YOUNG: Hitchhiker (CD) (2017, rec. 1976) (3kk)
  7. ( – )  ROBERT PLANT: Carry Fire (2LP) (2017) (UUSI)
  8. (RE) THE BEATLES: Revolver (LP) (1966) (Re from 4/08) (2+1kk)
  9. (RE)  THE BEATLES: Rubber Soul (LP) (1965) (Re from 7/11) (2+1kk)
  10. ( – )  TOM PETTY & THE HEARTBREAKERS: Full Moon Fever (CD) (1989) (UUSI)

Lokakuun 2017 listalta vain kolme albumia selvitti jatkopaikan marraskuun listalle. Marraskuun listalla on poikkeuksellisen paljon uusia julkaisuja eli  5 listalle päätyneistä levyistä on julkaistu tänä vuonna ja 2000-luvulla julkaistuja levyjä on kaikkiaan tällä listalla peräti 7 kpl.  Nostalgiaakaan ei ole marraskuun listalla unohdettu, sillä  TV:stä hiljattain tulleiden uusien Beatles -dokumenttien innostamana kaivoin Beatles -levyni naftaliinista ja nostin lähes 10 vuoden tauon jälkeen vuoden 1966 hienon Revolver-albumin listalleni. Tom Pettyn levyjä minulla on aika vähän, mutta sen verran järisyttävä uutinen miehen kuolema oli että otin nämäkin levyt vuosien tauon jälkeen uuteen kuunteluun.  Robert Plantin ja Roger Watersin uutuuslevyiltä odotin erittäin paljon, mutta eivät ne nyt sitten olleetkaan ihan niin hyviä kuin olin odottanut. Joskus otan tietyt levyt tälle listalleni varsin pitkälläkin viiveellä, varsinkin jos minun on ensikuuntelujen perusteella vaikea muodostaa kristallinkirkasta mielipidettä levystä. Joskus on käynyt niin että pidempi kuunteluaika on olennaisestikin muuttanut levyn statusta joko ylös- tai alaspäin. Yleensä todella hyvät levyt avaavat ”salansa” hitaasti eli minulla on ollut kuuntelussa levyjä, joihin olen syttynyt vasta joskus kahdeksannen kuuntelukerran jälkeen. Ja siten kun syttyy hitaasti on siitä yleensä myös seurannut pidempi ”rakkaus” levyä kohtaan. Kovin nopeasti avautuvat levyt taas joskus pidemmässä kuuntelussa näyttäytyvät paljon heikompina teoksina kuin mitä ensi kuuntelun perusteella olisi arvioinut niiden olevan.

Harri Huhtanen 2017 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s