Bob Dylan: Desire 1976 – osa 4/6

Dylanandriverab

Nykyään tiedetään jo aika hyvin Desire -sessioiden kulku. 14.heinäkuuta 1975 Dylan aloitti New Yorkin Columbian E studioilla kirjavan soittajajoukon kanssa. Tulokset jäivät kuitenkiin laihoiksi. Dylan ja bändi soittivat useita versioita Rita May kappaleesta jota ei lopulta kuitenkaan otettu Desirelle.  Myös Joey’sta nauhoitettiin useita versioita, mutta mikään niistä ei päätynyt viralliselle albumille. Sessiot jatkuivat vasta kahden viikon kuluttua (28.7.) samassa studiossa. Edelleen soittajia oli studiossa aivan liikaa ja tämä vaikeutti materiaalin työstämistä koherenttiin muotoon. Tämä sessio tuotti kuitenkin useiden yritysten jälkeen Romance In Durangosta version, joka otettiin mukaan tammikuussa 1976 julkaistulle levylle. Tässä sessiossa Dylan testasi myös viittä muuta kappaletta, mutta virallisesti näistä versioista julkaistiin vain Catfish  ja sekin vasta vuoden 1991 The Bootleg Series (TBS) Vol. 1-3 boksilla.  Seuraavana päivänä (29.7.)  nauhoitettiin viisi kappaletta, joista Dylan kokeili erilaisia versioita, mutta näistä mitään ei otettu viralliselle levylle. Tässä vaiheessa Dylan päätti BobDylanAbandoned Desirevähentää radikaalisti muusikkojen määrää ja 30.7.75 sessioissa mukana oli Dylanin säestäjinä enää viisi muusikkoa aikaisemman yli 20:n sijaan: Scarlet Rivera (viulu), Rob Rothstein (basso), Howie Wyeth (rummut), Emmylou Harris (laulu) ja Sheena Seidenberg (tamburiini ja kongat). Nyt Dylan alkoi päästä siihen mitä tavoitteli eli uudenlaiseen soundiin. Merkittävä ero aikaisempaa oli se, ettei bändissä ollut lainkaan kitaristia, vaan kokonaissoundia hallitsi Riveran viulunsoitto sekä Dylanin laulu. 30.7. sessio on erityisen merkittävä juuri siksi, että tässä sessiossa palaset loksahtivat kohdalleen ja nyt Dylan sai yhdessä sessiossa purkitettua suuren osan Desiren julkaistavasta materiaalista.  Lopullisen muotonsa saivat Oh Sister, klassikkobiisi One More Cup Of Coffee, Black Diamond Bay, Mozambique sekä Joey. Muutakin julkaistavaa syntyi sillä yksi session Rita May -versioista päätyi myöhemmin Dylanin Masterpieces -kokoelmalevylle. Golden Loomin viidestä versiosta yksi otettiin mukaan TBS Vol. 1-3  boksille. Seuraavan päivän sessiossa (31.7.) Desire täydentyi jo aikaisemmin testatulla Isis -kappaleella sekä erittäin intiimillä ja tunnustuksellisella Sara -kappaleella. Tämän session äänitteistä julkaistiin myöhemmin myös hieno Abandoned Love vuoden 1985 Biograph -kokoelmalla. Desire alkoi olla valmis. Enää puuttui avausraita ja noin kolme kuukautta myöhemmin (24.10.75) Dylan palasi Columbian E studioille ja äänitti peräti 10 versiota Hurricane -balladista.   Tällä kertaa mukana säestysryhmässä olivat edellä manittujen lisäksi Steven Soles (kitara) sekä Seidenbergin tilalla Luther Rix (kongat). Lauluosuuksissa uutena miehenä oli Ronee Blakely.

Yksityiskohtaisista Desire -sessiotiedoista lämmin kiitos kanadalaiselle dylanologi Glen Dundasille (s.1941).

Harri Huhtanen 2017

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s