Berliinin TV-torni oli aikanaan yksi Itä-Saksan suuremmista rakennusprojekteista. Valmistuessaan 1969 torni oli DDR:n valtiojohdon ylpeydenaihe ja heidän näkökulmastaan osoitus itäisen järjestelmän paremmuudesta. Nykyään länsi on ominut tornin itselleen ja vähitellen siitä on tullut samanlainen kaupungin symboli kuin Pariisin  Eiffel -tornista. Torni on niin korkea että se näkyy koko Berliinin ydinkeskustan alueella.   

Perjantai 25.5.2018

Myös kolmas Berliininmatkani oli omatoimimatka (edelliset matkat 1998 ja 2017). Tällä kertaa tosin olin liikkeellä yhdeksän henkisen ryhmän kanssa. Ei ollut kiva herätä kolmelta aamulla, mutta olihan siinä se etu että pääsi suoraan Turusta yhdellä vaihdolla Riikassa Berliiniin, jonne Air Balticin lento saapui jo kahdeksalta aamulla. Friedrichstrassen Melia -hotellista huoneet järjestyivät heti eli ei tarvinnut odotella klo 15 virallista luovutusaikaa. Päivästä tuli kuuma, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja mittari nousi keskipäivän jälkeen 27C:een. Entisen Itä –Berliinin huikaisevassa TV-tornissa, joka on edelleen Saksan korkein rakennus, olin känyt viimeksi vuonna 1998, joten oli korkea aika tehdä uusintavierailu sinne. Vielä 1998 muodollisuudet tornin aulassa olivat vähäiset eli kun osti kassalta lipun pääsi suoran hissiin ja muutamaa minuuttia myöhemmin olikin jo näköalatasanteella. Toisin on nyt. Ovella on turvamiehiä ja vartioita ja joudut odottamaan pitkään vuoroasi ja kaikki torniin menijät joutuvat kulkemaan läpivalaisulaitteen kautta. Lisäksi lippujen hinta on nousut melkoisesti. Nykyään sisäänpääsystä veloitetaan jo yli 20e. Hissi oli aivan liian täynnä ja samoin koko näköalatasanne, ihmiset olivat siellä kuin sillit purkissa!  Vaikka näköalat olivat huikaisevat näytti ilmeiseltä että valitettavasti Berliinin TV-torni oli kohdannut saman kohtalon kuin Pariisin Eiffel -torni ja Rooman Colosseum: aivan liian monet halusivat sinne ja tämän seurauksena lippujen hinnat olivat nousseet hurjasti ja jonotus helteessä oli lähes sietämätöntä ja ylhäälläkin oli tunne että olet edelleen ”jonossa”. Kesällä 1998 tornissa oli murto-osa siitä ihmismäärästä joka siellä nyt oli.

Illalla oli vuorossa tutustuminen Berliinin huonommin tunnetussa pohjois-osassa sijaitsevaan Biergarten Prateriin, jossa on tarjoiltu tuhansille berliiniläisille pitkissä ulkoilmapöydissä olutta ja makkaraa jo vuodesta 1837!  Prater ei ole läheskään yhtä tunnettu kuin Munchenin Hofbräuhaus. Itse asiassa monissa kevyemmissä turistioppaissa ei enää edes mainita koko paikkaa. Minulla on kuitenkin DK:n yli 400 sivuinen Belriini -opas, jossa on muutama rivi tekstiä Praterista. Siinäkin oppaassa paikan tekstiosuus on niin vaatimaton, että kun seurueemme lähestyi aluetta aloin jo miettiiä onko koko Prater enää edes toiminnassa. No kyllä se oli ja hyvinpä olikin!  Praterissa on tuhansia istumapaikkoja, mutta silti seurueellemme tuotti suuria vaikeuksia löytää yhteinen pöytä, koska paikka oli aivan täynnä!  Ilta oli lämmin ja ihmiset iloisia! Olutta ja makkaraa sai vain jonottamalla ja käteisellä, mutta onneksi myyntiluukkuja oli paljon, joten jonotusajat olivat lyhyet. Turisteja siellä ei juurikaan näkynyt, koska turistit eivät ole edes tietoisia koko paikan olemassaolosta. Vaikutelmaksi jäi että valtaosa asiakkaista oli pohjois-Berliinin alueen nuorisoa, ikähaarukassa 20-40 -vuotta. Tyypillisiä saksalaisia nahkahousuja sen sijaan ei ollenkaan näkynyt, kuten Hofbräuhausissa, vaan berliiniläinen nuoriso oli pukeutunut trendikkäästi, kuten missä tahansa Euroopan maassa.

Harri Huhtanen 2018