16.5.1966 Sheffield  CD#17  52:24 ja CD#18 46:17, molemmat Mono-äänitteitä

Setti. Myös Sheffieldin nauhoitus on säilynyt kokonaisuudessaan ja kestoaika on lähes 100 minuuttia! Setti sama kuin muissakin konserteissa eli 7 akustista ja 8 sähköistä kappaletta.

Äänite 5-/5. Äänite on erittäin hyvä. Akustisessa osuudessa kaikua on paikoitellen turhan paljon, mutta tämä ei sinällään haittaa, koska äänitteen preesens on hyvä. Dylanin laulu, kitara ja huuliharppu tosituvat yllättävän luonnollisina. Myös sähköisessä setissä soittimien balanssi on hyvä. Joissain kappaleissa huuliharpun ja kitaran soundi on digitalisoitu turhan kireäksi, mutta kokonaissoundsi on kuitenkin pääsääntöisesti miellyttävä.

Esitys 4½ / 5. Kokonaisuutena esitys ei ole yhtä hyvä kuin Leicesterissä, mutta jälleen akustinen setti on kyllä 5/5 tasoa eli erinomainen. Akustisen setin huippuhetket koetaan Just Like A Womanissa  sekä Mr. Tambourine Manissa. Jälkimmäisestä kuullaan ekstrapitkä 11minuutin versio. Sähköisessä osuudessa myös yleisö ”sähköistyy” kuten niin monissa muissakin tämän kiertueen konserteissa. Sitten kun alkaa jälleen tulla buuaksia ja välihuutoja, heittäytyy Dylan sarkastiseksi ja toteaa: ”I was a baby once…”. Ja sen perään buuaajien kuoro hiljennetään aina yhtä tehokkaalla Ballad-Rolling loppusikermällä, joka on tässä konsertissa kestoltaan yli 15 minuuttia. Täytyy sanoa että Dylan on hyvähermoinen esiintyjä, sillä loppupuolen buuauksista huolimatta hän ilta toisensa jälkeen puskee rautaisella ammattitaidolla settinsä kunnialla maaliin. Moni herkkänahkaisempi taiteilija olisi vastaavassa tilanteessa poistunut lavalta niin sanotusti häntä kopien välissä.

Harri Huhtanen 2018