The Beatles lopetti keikkailun vuonna 1966. Vuodet 1967-69 bändi käytti studiotyöskentelyyn, joka tuottikin loistavia tuloksia. Bändi teki parhaat levynsä juuri noina vuosina. Lisäksi Paul McCartney oli palkannut Michael Lindsay-Hoggin tekemään dokumentaarista Beatles-elokuvaa. Osa tätä projektia oli live-esityksen taltiointi.  Mutta missä keikkailun lopettanut bändi sitten esiintyisi? Leikillään joku ehdotti kuvauspaikaksi Saharan autiomaata! Lopulta bändi valitsi yksinkertaisen ja halvan ratkaisun: he tekivät kuvaukset 30.tammikuuta 1969 omistamansa Apple -yhtiön Savile Row 3 -osoitteessa sijaitsevan vuonna 1753 rakennetun talon katolla. Katolta vedettiin piuhat kellariin, jossa George Martin apureineen hoiti keikan äänitysosuuden. Kuvausryhmä asettui bändin ympärille. George Harrison oli kutsunut bändin avuksi kosketinsoittaja Billy Prestonin. Kattokonserttipäivä oli kylmä, kostea ja tuulinen. Keikka kesti vain 42 minuuttia ja bändi soitti yhteensä 7 kappaletta. Kuvausryhmä kuvasi myös ihmisiä kadulla ja lähitaloissa.  Bändi soitti niin lujaa että ihmiset alhaalla kadulla pysähtyivät ihmettelemään mistä oikein oli kyse.  Lopulta paikalle saapui poliisi joka vaati bändiä lopettamaan soiton. Mc Cartney vain innostui tästä, koska hänestä dokumentin kannalta olisi ollut vain hienoa, jos konsertti olisi loppunut siihen että heidät pidätetään.  Beatles oli kuitenkin liian kuuluisa pidätettäväksi ja lopulta poliisit antoivat heidän soittaa seittinsä loppuun.

Tämä erikoinen ja omaperäinen kattokeikka (jota mm. U2 matki eräässä videossaan 20 vuotta myöhemmin) julkaistiin osana elokuvaa vuonna 1970 ja 1980-luvulla VHS-videona, mutta ei sen jälkeen.  Apple omistaa edelleen kuvausryhmän filmit.   Kuluneen 30 vuoden ajan elossa olevat beatlet ovat kieltäytyneet kaikista kattokeikan kuvamateriaalin uudelleenjulkaisu -tarjouksista.  Vuonna 2018 Mc Cartney kuitenkin paljasti New Musical Express –lehden haastattelussa että elokuva julkaistaan remasteroituna vuonna 2020.

Harri Huhtanen 2019