Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 6

USA-TITANIC

TEMPEST – päiväkirja    4.lokakuuta 2012
Tempest (2012) on vahva työ, tarkastelipa sitä miltä kantilta tahansa. En ryhdy vielä kymmenen kuuntelukerran jälkeen asemoimaan levyä, mutta päätin tänään että vaikka albumit pitäisi arvostella kokonaisuutena, arvostelen ja pisteytän poikkeuksellisesti tämän levyn laulu laululta.

TEMPEST  (laulu no. 9)
Tämä on Dylania parhaimmillaan. Maailmanlopun allegoria, joka on sovitettu kauniisti vanhan irlantilaisen kansansävelmän melodiaan. Pintapuolisesti tulkiten tämä on varsin kliininen kertomus siitä mitä tapahtui TITANICilla 100 vuotta sitten. Pinnan alla on kuitenkin syvempi sanoma. Ihmiskunta matkaa kohti tuhoaan. Kehitysusko on vailla pohjaa, jos unohdetaan luonto. Luonto kostaa ja voittaa lopulta. Ilmastomuutos, jäätikköjen sulaminen, tulvat, hirmumyrskyt, maanjäristykset jne. Vaikka länsimaissa ihmisillä on nyt mukavaa ja tuntuu ,että luonto on ”hallinnassa”, ovat kovat ajat edessä. Tästä Dylan haluaa muistuttaa meitä Titanic -allegoriallaan. Titanicin piti olla maailman turvallisin ja hienoin alus eli mitä loistavin esimerkki siitä miten ihminen voittaa luonnon.

Over the waves she rode / Sailing into tomorrow /  To a golden age foretold

Kertomuksen tarkkailija näkee kuitenkin unessaan tuhon ja yrittää varoittaa ihmisiä, mutta turhaan.

He dreamed that Titanic was sinking /  And he tried to tell someone

Ihmiset eivät kuitenkaan välitä varoituksista, vaan matkaavat kehitysuskossaan kohti lopullista tuhoa. Kun tuho sitten tulee, aiheuttaa itsekkyys lopullisen murhenäytelmän kun epätoivoiset ihmiset taistelevat paikasta pelastusveneissä, joita ei riitä kaikille.

Brother rose up against brother / In every circumstance
They fought and slaughtered each other / In a deadly dance

14-minuuttinen laulu ei tunnu yhtään liian pitkältä, sillä vaikka tarina on tuttu ottaa Dylan kuulijan koukkuunsa heti ensi säkeistöillä ja magia säilyy loppuun saakka. Vaikka sanoma on pessimistinen, jää musiikista ja kokonaisesityksestä ylevä vaikutelma ja laulu alkaa soida päässä. Alussa Dylan laulaa lähes virheettömästi, loppua kohden vaurioituneiden äänihuulten ongelma jonkin verran kuitenkin palaa, mutta siihen ei kiinnitä huomiota, koska Dylan rytmittää säkeet täydellisesti ja NET-bändin säestys rullaa niin kauniisti koko pitkän kappaleen alusta loppuun saakka. Vaikka laulu on äänitetty studiossa, jossa olisi helppo yhdistellä näin pitkä laulu useista otoksista, kuulostaa kokonaisesitys siltä kuin laulu olisi yksinkertaisesti äänitetty yhdellä, jatkuvalla otolla. Kun levyn tuottajana on Dylan on tämä oletus jopa todennäköisin vaihtoehto.  Klassinen huippuesitys, jossa on väkevä allegorinen sanoma.

(Lisäys 18.3.19: ”Kehitysusko on vailla pohjaa, jos unohdetaan luonto. Luonto kostaa ja voittaa lopulta. Ilmastomuutos, jäätikköjen sulaminen, tulvat, hirmumyrskyt, maanjäristykset jne.” – kuudessa vuodessa tämä Dylanin sanoma ei ole vanhentunut, vaan muuttunut yhä ajankohtaisemmaksi!”)

Harri Huhtanen 2012 ja 2019

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s