VIRON MATKA 24.-26.5.2019 -osa 1

Perjantai 24.5.2019 – Tallinna

Tallinnalennusadam

Kymmenhenkinen seurueemme oli ties kuinka monennetta kertaa matkalla Virossa.  Kuten aina ennenkin, matka alkoi yöpymisellä Tallinnassa. Jotain uutta piti löytää. Osa seurueestamme suuntasi hotelliin majoittumisen jälkeen Kumun taidemuseoon, mutta koska olin itse ollut siellä aikaisemmin, lähdin toisten kanssa vuonna 2012 avattuun Lentosataman merimuseoon, joka on jo rakennuksena näkemisen arvoinen sillä museo on sijoitettu vuonna 1920 avattuun Viron vesitasolentokoneiden hangaariin eli valtavan suureen betonihalliin. Alun perin rakennuksen rakensi tanskalainen yritys. Viron menetettyä itsenäisyytensä 1940-luvulla siirtyivät hallit takaisin Venäjän eli silloisen Neuvostoliiton armeijalle. Kun Viro sitten uudestaan itsenäistyi 1991, olivat hallit jo erittäin huonossa kunnossa ja lisäksi Venäjä ei aluksi suostunut luovuttamaan niitä Virolle. Vasta vuonna 2006 omistuskiista ratkesi Viron voitoksi. Halleissa oli silloin jo romahdusvaara ja kunnostustöillä oli kiire. Kaikki päätyi kuitenkin lopulta onnellisesti ja nyt hienosti remontoiduissa halleissa on toiminut jo seitsemän vuoden ajan moderni merimuseo. Kunnostustyöt maksoivat 13 miljoonaa euroa ja kuluista 70% tallinnawanawiipurimaksoi EU.  Hangaarin pinta-ala on peräti 8000 m2. Hallin suurin nähtävyys on Viron valtion Englannista tilaama ja 1936 valmistunut sukellusvene Lembit . Toinen suuri nähtävyys on melko hyvin säilynyt 1500-luvun Maasilinn –veneen runko.

Pari tunnin museokierroksen jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan ja aloimme etsiä sopivaa illallispaikkaa. Lopulta päädyimme suomalaishenkiseen Wana Wiipuri -ravintolaan (Pikk 33). Ruoka oli maukasta ja edullista, samoin viini. Lisukkeena tuli paikan viulunsoittja, joka pyynnöstä soitti vanhoja suomalaisia kaihoisia lauluja, joita erityisesti seurueemme ikämiehet mielellään lauloivat mukana.  Vähitellen ilmeni että muutkin ravintolan asiakkaat olivat suomalaisia eli ilta päättyi sukulaiskansojen vahvan yhteishengen ryydittämänä.   Yhteishenkeä kummasti lisäsivät kaikki pitkän päivän aikana nautitut virvoitusjuomat.

Harri Huhtanen 2019      

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s