Aika on armoton tuomari. Englannissa 1980-luvun alussa punkin kiihkeimmän vaiheen mentyä ohi rock -lehdistön huomio kiinnittyi uuteen musiikkisuuntaukseen, joka sai nimekseen ”uusi aalto”. Syntetisaattoreiden hinnat olivat 1970-luvun jälkeen romahtaneet ja siksi myös aloittelevilla bändeillä oli varaa niitä hankkia. Syntikkabändejä syntyi pilvin pimein. Niitä oli Englannissa kymmenittäin ellei peräti sadoittain. Monet näistä bändeistä saivat myös levytyssopimuksen. Kukaan ei silloin voinut tietää voittajaa. Voittaja ei suinkaan ollut Human League tai Eurythmics, jotka aluksi vaikuttivat voittajilta, koska olivat paljon esillä ja pärjäsivät levynmyyntilistoilla erinomaisesti. 2000-luvulla alkoi vaikuttaa ilmeiseltä että kisan voittaja olikin yllättäen Depeche Mode , jonka suosio ja kansainvälinen maine kasvoi vuosi vuodelta. Erityisesti tämä oli intensiivisten keikkojen ansiota. Nyt aivan hiljattain Suomen TV:ssä näytettiin dokumenttifilmi Depeche Moden vuoden 1993 kiertueesta. Se kannattaa katsoa! Sen katsottuaan ymmärtää miksi Depeche Mode on edelleen, 40 vuoden jälkeen, niin suosittu!

Harri Huhtanen 2020