Nick Mason’s Saucerful Of Secrets: Live At The Roundhouse (2020) -osa 1

Pink Floyd -rumpali Nick Masonin SOS -bändin ensimmäinen albumi on nyt julkaistu. Mukana tulleessa vihkosessa oli onneksi aika hyvä selostus siitä miten bändi syntyi, sillä bändin jäsenten haastatteluista ilmenee, ettei Mason ollut aloitteellinen bändin perustamisessa, kuten vuoden 2018 uutisissa annettiin ymmärtää. Alunperin idea tuli kitaristi Lee Harrisilta, joka oli kyllästynyt Ranskan talonsa remontointiin ja halusi takaisin soittamaan live-yleisölle, kuten yleensä kaikki itseään kunnioittavat kitaristit haluavat. Harris tunsi basisti Guy Prattin, joka oli soittanut Pink Floydin kiertueilla ja uudestaan 2000-luvulla David Gilmourin kanssa.  Hän pyysi Prattia ehdottamaan Masonille että he perustaisivat bändin joka soittaisi vain Pink Floydin alkuaikojen materiaalia.  Mason innostui ajatuksesta ja bändiin pyydettiin lisäksi kosketinsoittaja Dom Beken, joka oli aikaisemmkin työskennellyt Pink Floydin legendaarisen kosketinsoittajan Richard Wrightin kanssa ja tunsi siksi hänen soittotyylinsä.  Bändin laulajaksi valittiin Spandau Balletissa aikaisemmin vaikuttanut kitaristi-laulaja Gary Kemp.

Viisimiehinen bändi aloitti harjoittelut jo marraskuussa 2017, vaikka aikaisemmin oli tiedotettu (ja Wikipediassa lukee edelleen näin) että bändi perustettiin 2018. Bändin nimeksi annettiin Saucerful Of Secrets (SOS) Pink Floydin toisen albumin kunniaksi. Harjoitukset jatkuivat koko alkuvuoden 2018 ja vasta huhtikuussa Mason julkaisi uutisen uudesta bändistään. Tosin tämäkin oli taas uutistoimistojen käyttämä termi. Nyt julkaistulla albumilla SOS -bändin jäsenet sanovat, että bändi on demokraattinen eli sillä ei ole yksittäistä johtajaa ja soitettavat kappaleet valitaan yhdessä. Ainoa rajoitus on Masonin veto-oikeus eli jos hän ilmoittaa ettei hän halua soittaa jotain kappaletta, ei bändi ota sitä ohjelmistoonsa, mutta toisin päin on niin, että Mason ei sanele mitä soitetaan vaan bändi ehdottaa biisejä.  Ilmeisesti yhteisesti on kuitenkin sovittu siitä ettei soiteta mitään Dark Side Of The Moonin (1973) aikaista tai sitä myöhempää tuotantoa.  Kuten mahtava Pink Floyd -boksi The Early Years 1965-1972  (2016) osoitti tästä lyhyestä seitsemän vuoden jaksosta riittää kuitenkin ammennettavaa todella pitkäksi aikaa. Bändi arvioikin soittaneensa toistaiseksi vasta alle 15% noina vuosina julkaistuista Pink Floyd kappaleista!  

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2020

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s