Fleetwood Mac ja Bob Welch (1945-2012)

Siirtymävaiheen Fleetwood Mac vasemmalta oikealle: John Mcvie (basso), Danny Kirwan (kitara, laulu ja sävellykset), Christine Mcvie (laulu ja sävellykset), Bob Welch (kitara, laulu ja sävellykset), Mick Fletwood (rummut)

Vuosina 1970-74 Fleetwood Mac oli tuuliajolla ja kukaan ei voinut silloin tietää, miten pitkään bändi voisi jatkaa. Bändin perustaja ja luova dynamo Peter Green oli jättänyt bändin keväällä 1970 ja hänen lähtöään seurasi lähes viiden vuoden sekasortoinen kausi. Huippukitaristit vaihtuivat pikavauhtia: Greenin lähdön jälkeen lähti Spencer ja sitten vuonna 1972 vielä Kirwan, tosin hän ei eronnut itse vaan hänet jouduttiin erottamaan epäluottettavan käytöksen ja päihdeongelman vuoksi. Bändin luottomiehet rumpali Fleetwood ja basisti Mcvie olivat erinomaisia soittajia, mutta he eivät säveltäneet mitään, joten bändin tulevaisuus oli säveltävien, mutta kovaa vauhtia vaihtuvien, kitaristiensa varassa. Vuonna 1971 bändiin liittynyt los angelesilainen kitaristi, lauluntekijä  Bob Welch  osoittautui kuitenkin bändin ”pelastavaksi enkeliksi” sillä hän sinnitteli mukana vuoden 1974 loppuun saakka ennen eroamistaan. Bändi ehti julkaista tuona aikana peräti viisi studioalbumia ja monilla niistä Welchin sävellykset ovat parasta antia. Lisäksi Welch oli hieno laulaja, hänellä oli hyvin persoonallinen ja silloiseen Fleetwood Macin tuotantoon erinomaisesti sopiva ääni. Ilmeisesti Welch olisi voinut jatkaa Fleetwood Macin laulusolistina, mutta tuntemattomasta syystä hän päätti jättäytyä pois bändistä juuri kun se oli saamassa pysyvää jalansijaa ja suosiota Amerikassa.

Fleetwood Macin osalta kaikki muuttui rajusti vuonna 1975 kun Lindsey Buckinham ja hänen silloinen puolisonsa Stevie Nicks  liittyivät bändiin.  Kun aikaisemmin Fletwood Macin levymyynti oli laskettu sadoissa tuhansissa, nousi se tämän pariskunnan mukaantulon jälkeen miljooniin!  Samalla kylläkin Fleetwood Macin musiikki muuttui myös olennaisesti.  Kun bändi oli vuonna 1970 soittanut bluesrokkia ja Greenin lähdön jälkeen rokkia ja sitten kohta poprokkia, niin Buckinhamin pariskunnnan mukaantulon jälkeen Fleetwood Macistä tuli yhä selvemmin pop-bändi. He tekivät kuitenkin niin taidokasta poppia että saavuttivat moninkertaisesti sen menestyksen jonka alkuperäinen Peter Greenin johtama Fleetwood Mac oli saavuttanut 1960-luvulla. Tosin tähän vaikutti myös se, että 1970-luvulla rock-pop bisnes muuttui entistä suuremmaksi eli suosituimmat bändit myivät miljoonia, huippubändit jopa kymmeniä miljoonia levyjä. Tämä levybisneksen noususuhdanne loppui vasta 2000-luvulla jolloin fyysisten levyjen myynti romahti musiikin siirryttyä nettiin.

Harri Huhtanen 2020           

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s