Syksyllä 2019 kukaan ei vielä tiennyt mitään tulevasta Korona-pandemiasta. Joulukuussa 2019 Kiinan tartunnoista kyllä jo uutisoitiin, mutta suurin osa eurooppalaisista, minä mukaan lukien, ajatteli että kyseessä on viruskanta joka ei merkittävässä määrin leviä Aasian ulkopuolelle. Näihän oli aikaisemmin käynyt lintuinfluenssan ja monien muidenkin aluksi kovasti pelättyjen virusten kohdalla.  Loppuvuodesta 2019 Suomessa tuli myyntiin useiden isojen rockartisten konsertteja keväälle ja kesäksi 2020 ja koska olin onnellisen tietämätön tulevasta Korona-pandemiasta ostin suurimman osan noista tarjolla olevista keikkalipuista.  Uskomaton lopputulos on se, että edelleen, yli kaksi vuotta myöhemmin, merkittävä osa noista keikoista odottaa toteutumistaan.  Osa niistä on siirretty nyt kaksi kertaa, osa jo kolme kertaa! Tämä on hyvin erikoista ja ennenkuulumatonta. Näin ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut ja siksi ymmärrän hyvin että kulttuuriväki on tilanteesta käärmeissään. Jatkuvasti lyhyellä varoitusajalla muuttuvat Korona-suositukset ja määräykset pudottavat pohjan kaikelta järkevältä tapahtumasuunnittelulta.        

Toisin on oli ennen. Voisin sanoa “vanhaan hyvään aikaan”, mutta en sano koska se kuulostaisi vähän lapselliselta. Voin kuitenkin kertoa, miten ennen vanhaan pääsi konsertteihin Suomessa. 1980-luvulla, ennen nettiä, riitti kun kävi ostamassa lipun (suureen) konserttiin paria viikkoa ennen tapahtumaa, sillä vielä 1980-luvulla Suomessa harvoin myytiin loppuun edes Jäähallia,   Olympiastadionista puhumattakaan. Itse asiassa 1980-luvulla tilanteet, joissa bändi buukkasi Olympiastadionin olivat äärimmäisen harvinaisia ja jos stadion oli buukattu niin sitä ei ainakaan loppuunmyyty. 1990-luvulla tilanne muuttui olennaisesti, erityisesti vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Kun aikaisemmin konserttiliput oli ostettu paikan päällä lippumyymälästä niin netin yleistyttyä yhä suurempi osa konserttilipuista myytiin suoraan netissä.  Tämä tekninen muutos aiheutti sen että lipuista tuli yhä kovempi kilpailu. Lippuja alettiin myydä ennätyksellisen paljon ja ennätyksellisen nopeasti jopa vuosi ennen varsinaista konserttia. Michael Jackson myi Olympiastadionin loppuun pikavauhtia ja siksi hänelle buukattiin perään toinen Olympiastadion -konsertti. Sitä ei muistaakseni myyty loppuun, mutta aika täyteen Stadion tuli toisenakin iltana.  1990-luvulla kotimaisten artistien suosio ei vielä riittänyt siihen ,että olisi kannattanut buukata Olympiastadion. Ainoa poikkeus tästä taitaa olla Mestarit Areenalla -kokoonpano eli Hector, Kirka, Pepe Willberg ja Pave Maijanen , jotka konsertoivat Olympiastadionilla elokuussa 1999.  

2000-luvulla tilanne kuitenkin muuttui. Koronan aiheuttamista viivästyksistä johtuen kesälle 2022 on kasaantunut useammankin kotimaisen artistin Stadion-konsertti. Saa nähdä miten moni näistä toteutuu edes kesällä 2022 ja tuleeko kaikkiin näihin keikkoihin riittävä määrä maksavia asiakkaita kuluja kattamaan. Cheek pääsi kuin koira veräjästä, sillä hän realisoi suosionsa hyvissä ajoin ennen Koronaa eli jo vuonna 2014. Erään arvion mukaan Cheekin stadionkonsertti oheismyynteineen tuotti hänelle noin 10 miljoonaa euroa!  Niinpä ei ole ihme että hän aika pian keikan jälkeen laittoi pillit pussiin ja hautasi Cheekin ja ryhtyi kiinteistösijoittajaksi. Näitä lottovoittoja odottavat nyt myös ne useat kotimaiset artistit, joiden on tarkoitus esiintyä Olympiastadionilla kesällä 2022. En luettele heidän nimiään tässä koska ennen kesää moni asia voi vielä muuttua. Sanon vain: onnea yritykseen ja pitäkää lippu korkealla!     

Harri Huhtanen 2022