Vuonna 1966 Lontoo oli pop-maailman ehdoton keskus. Beatles oli maailman seuratuin bändi ja sen ajan tyyliin kuului että koko ajan piti julkaista jotain tai olla julkisuudessa.  Vuosina 1962-65 Beatles oli julkaissut vähintään 2 uutta levyä per vuosi ja lisäksi markkinoille oli tullut täyspitkät Beatles-elokuvat vuosina 1964 ja 1965. Lisäksi Beatles oli tehnyt monta kiertuetta, aluksi Englannissa, mutta vuodesta 1964 lähtien esiintymisiä oli ympäri maailmaa. Vielä loppuvuodesta 1965 he tekivät sovittuja keikkoja, mutta alkuvuosi 1966 piti olla omistettu kolmannen täyspitkän elokuvan kuvauksia varten. Beatles ei kuitenkaan hyväksynyt tarjottuja käsikirjoituksia ja kuvaukset viivästyivät ja lopulta kävi niin, ettei bändi tehnyt enää kolmatta elokuvaa Lesterin kanssa. Niinpä heille jäi alkuvuodesta 1966 yllättäen aikaa lomailuun ja patterien lataamiseen.

Studioon bändi palasi vasta huhtikuussa 1966. Edellisenä vuonna bändi oli julkaissut Help- ja Rubber Soul -albumit, joista erityisesti jälkimmäinen oli saanut kehuja kokeiluvuudestaan.  Vuoden 1966 Revolver  on kuitenkin jotain vielä paljon hienompaa!  Kuunneltuani nyt useamman kerran tämän uuden Revolver -miksauksen sekä kahden CD:n sessionauhat  olen aivan uuden tilanteen edessä: en muistanut / uskonut että Revolver voisi olla näin hyvä!  Ymmärrän nyt hyvin miksi 2000-luvun alkupuolella Beatles-“renessanssin” yhteydessä Revolver äänestettiin ainakin kahdessa isossa kansainvälisessä äänestyksessä maailman parhaaksi levyksi. Silloin sitä en ymmärtänyt, mutta nyt alan ymmärtää.

Revolver on tyylikäs, ajaton kokonaisuus! Bändin yhteishenki on hyvä ja Ringoa lukuunottamatta kaikki pääsevät tasapuolisesti esittämään kappaleitaan. Kuten tunnettua on sopivat Lennon ja McCartney bändin uran alussa että heidän sävellyksensä merkittäisiin krediittien osalta molempien nimiin.  Varsin nopeasti yleisö oppi kuitenkin tunnistamaan  mikä sävellys oli lähtöisin Paulin ja mikä Johnin kynästä. Sen verran erilaisia heidän musiikkityylinsä olivat. Paulin sävellykset olivat enemmän balladeja ja usein positiivisia sanoituksiltaan. John taas oli enemmän rock-henkinen ja kappaleiden sanoitukset käsittelivät yleensä aika kipeitä aiheita. Joskus lopputuloksessa Johnin ja Paulin tyylit sekoittuivat varsin mielenkiintoisella tavalla. Esimerkiksi vuoden 1965 superhitti Help on Johnin kirjoittama “hätähuuto”, mutta lopputulos esitetään musiikillisessa upbeatissa joten harva taisi vuonna 1965 tajuta mistä siinä laulussa loppujen lopuksi oli kysymys.

Revolverilla on 14 kappaletta, joista viidessä päävokalisti ja ilmeinen lauluntekijä on Paul, John on vastuussa kuudesta kappaleesta, joista viiden päävokaalin hän laulaa. Se kappale jota hän ei laula on tunnettu hittibiisi Yellow Submarine joka annettiin Ringon laulettavaksi, mutta biisin kirjoittaja on John. Suurin yllätys on George Harrisonin  huomattava panos tällä levyllä. George on vastuussa vähintään kolmesta albumin biisistä jotka hän myös laulaa itse. Jo edellisenä vuonna George oli innostunut intialaisesta musiikista ja vuonna 1966 hän osasi jo soittaa Sitaria ja Georgen sävellykset toivat aivan uuden ulottuvuuden tälle levylle.

En lähde tässä vaiheessa analysoimaan yksittäisiä kappaleita, vaikka äärimmäisen perusteelliset tiedot niistä löytyvät isosta 100-sivuisesta kirjasta joka tuli CD-boksin mukana. Edelleen ihailen näiden Beatles-tutkijoiden perusteellisuutta joka on aivan omaa luokkaansa. Kuuntelijana totean tässä vaiheessa vain että Revolverilla on monia maagisia hetkiä, sellaisia joita vain Beatles parhaimmillaan pystyy luomaan. Oheiskirjassa on erillinen artikkeli siitä miten aikalaiset ottivat vuonna 1966 levyn vastaan. Huomattavaa on, että jo silloin useat johtavat klassisen musiikin edustajat kehuivat Revolveria vuolaasti. Maailman paras levy?  En tiedä, mutta ainakin pääsee Beatlesien kolmen parhaan levyn joukkoon heittämällä.  

Harri Huhtanen 2022