Vuonna 1981 Cure keikkaili triona. Kuvan bootlegissa vasemmalla Simon Gallup, keskellä Robert Smith ja oikealla Laurence Tolhurst.

Sanottakoon heti alkuun selvyyden vuoksi, ettei Cure julkaissut mitään “uutta” studioalbumia vuonna 2005, vaan 2CD:n julkaisu josta tässä kirjoitan on heidän 1981 ilmestyneen albuminsa laajennettu painos, jonka joitain päiviä sitten ostin Levykauppa Äxstä. Hyvä että ostin, sillä tämä on hieno levy! Jo alkuperäinen albumi on hieno ja parasta tässä laajennetussa painoksessa on se, että  lisäbiisit syventävät ajankuvaa ja Cure-kokemusta vuodelta 1981.

Tähän saakka minulle on ollut jonkin verran epäselvää milloin bändi kehitti nykyisen tunnusomaisen ja ainutlaatuisen Cure-soundinsa. Ilmeisesti se tapahtui tällä vuoden 1981 Faith -levyllä.  Curen kolmannen studioalbumin harjoitukset alkoivat jo  9.syyskuuta 1980. Noihin aikoihin bändi menetti kosketinsoittajansa ja niinpä uutta albumia valmisteltiin triona: Smith vastasi laulusta, kitarasta ja nyt myös kosketinsoittimista, Simon Gallup soitti bassoa  ja rummuissa oli Laurence Tolhurst.

Tällä levyllä Curen musiikki on hyvin melankolista ja surumielistä, sillä bändin jäsenet olivat juuri niihin aikoihin menettäneet paljon läheisiään ja Smith kertoo levyn tekovaiheessa käyneensä säännöllisesti paikallisessa kirkossa ja pohtineensa uskonnon merkitystä ihmisille. Siitä tuli myös levyn nimi.  Smith ei löytänyt rauhaa uskonnosta, mutta sen sijaan hän löysi nämä hienot kappaleet.  Umpikujankin voi kääntää taiteelliseksi voitoksi. Nirvanan Kurt Kobainin tie oli väärä, ei ahdistuksen pidä johtaa itsemurhaan. Smith sai lohtua kirjoittamistaan Faithin biiseistä vaikka aiheet olivat surumielisiä ja tavallaan myös ahdistavia. Niinpä bändin ura jatkuu edelleen – 41 vuotta myöhemmin –  ja vieläpä entistä voitokkaampana. Suru voikin siis olla säveltäjälle myös voiman lähde ja se voi antaa samaa voimaa ja innostusta teoksen kuulijoille.

Harri Huhtanen 2022