JEFF BECK: Jeff Beck Group (1972)

Hieman yllättäen Jeff Beckin  neljännen, vuonna 1972 ilmestyneen, studioalbumin nimi on Jeff Beck Group. Kirjoitan yllättäen, koska tämä levy on ehkä enemmän Beckin soololevy kuin kaksi ensimmäistä, joissa hänellä oli mukana erittäin kovia nimiä (Rod Stewart, Ron Wood ja Nicky Hopkins). Kun nämä huippumuusikot sitten “hylkäsivät” Beckin kesällä 1969, vähän ennen sovittua Woodstock-keikkaa, jäi Beck vähäksi aikaa tyhjän päälle. 1970 Beck alkoi kuitenkin kokoamaan uutta bändiä ja muutaman miehistövaihdoksen jälkeen Jeff Group kakkosen miehistöksi vakiintuivat seuraavat muusikot:  Bob Tench (laulu), Max Middleton (piano), Clive Chaman (basso)  ja Cozy Powell (rummut).  Eivät nämä miehet tietenkään olleet yhtä hyviä kuin Stewart- Wood-Hopkins kolmikko ja ehkä se heijastui myös Englannin rocklehdistön asenteissa eli aikalaiskirjoituksissa tätä vuoden 1972 Beck albumia ei pidetä kovin hyvänä.  Beck teki uudella kokoonpanolla kaksi albumia, joista tämä JBG– albumi on se jälkimmäinen.    

Olen viimeksi kuunnellut JBG:tä varmaan joskus yli 10 vuotta sitten ja silloisten muistikuvieni mukaan tällä levyllä on on vain yksi hieno kappale eli se, jonka perusteella aikanaan 1980-luvun alkupuolella “rakastuin” Jeff Beckin kitarointiin. Se on orginaali -Beck sävellys Definitely Maybe. Tämä komea kappale päättää tämän Beckin aikanaan rankasti aliarvostutun levyn.  Kirjoitan “rankasti aliarvostetun levyn”, koska nyt vuoden 2023 uusintakuunteluissa olen löytänyt aivan uusia helmiä tältä jo 50 vuotta vanhalta levyltä. Täytyykin heti todeta etteivät nämä uudet JBG-soittajat ole mitään B-muusikkoja, vaan heidän työpanoksensa tällä levyllä on hyvin  merkittävä.

Mitä muuta hyvää tällä levyllä siis on kuin klassinen Definitely Maybe?  Vaikka Tench ei vokalistina ole läheskään yhtä hyvä kuin Rod Stewart niin hän on yllättävän hyvä ykköspuolen Dylan -coverissa Tonight I’ll Be Staying With You.  Sovitus on Beckin ja sen lisäksi että Tench laulaa hienosti lataa Beck taustalle muutaman erittäin nautinnollisen kitaraosuuden. Tämä on erittäin hidas versio Dylanin kappaleesta ja ehkäpä juuri siksi niin onnistunut. Dylanin uskomattoman hieno sanoitus pääsee komeasti oikeuksiinsa tällä versiolla.  Ykköspuolella myös Sugar Canella ja I Can’t Give Back The Love I Feel For You’lla   Beckin kitarointi on hienoa kuultavaa. Kakkospuolella on neljä kappaletta ja oikeastaan ne kaikki kuulostavat nyt vuoden 2023 kuuntelussa  hyviltä!

Uskon että tämän levyn arvostus vain kasvaa vuosien saatossa!

Erittäin hyvä levy!  ****+       

Harri Huhtanen 2023

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s