Kuten aikaisemmin kerroin tunnen aika huonosti Jethro Tullin myöhäisempää tuotantoa (vuodesta 1990 eteenpäin). Siksi jouduin hahmottelemaan Logomon settilistan muista lähteistä. Joitain kappaleita tunnistin ja joitain mainittiin Turun Sanomien arvostelussa. Usein paras lähde on kansainvälinen Setlist FM -sivusto. Tällä kertaa valitettavasti kukaan ei kuitenkaan kirjannut illan settilistaa sinne Turun osalta. Onneksi useimmilla bändeillä settilistat ovat samat tai lähes samat illasta toiseen ja siksi uskallan tähän kirjata bändin pari päivää myöhemmin Helsingin Kulttuuritalolla esittämän settilistan. En voi olla varma että se on 100%:sti sama kuin Logomossa, mutta sanoisin että se on ainakin yli 90%:sti oikein ja se riittää minulle. Kappaleiden valinta oli monipuolista eli setissä oli sekä aivan alkupään tuotantoa että uusimpia kappaleita. Alla siis illan (todennäköinen) settilista. Kappaleen perässä on mainittu millä albumilla kappale on julkaistu.
(- ) MIKE OLDFIELD: Five Miles Out (LP) (1982) (UUSI)
(8 ) EMERSON, LAKE & PALMER: Out Of This World, live 1970-78 (7CD) (2021) (2kk)
(- ) PEKKA NISU: Lauhamaa (LP) (2024) (UUSI)
(- ) STATUS QUO: Quo (LP) (1974) (UUSI)
(- ) CUMULUS: Cumulus (LP) (1974) (UUSI)
Kun aloitin nämä TOP10 listaukseni vuonna 2008 oli Camel -yhtye mukana jo ensimmäisenä vuonna ja sen jälkeenkin harvakseltaan vuosina 2011, 2015, 2016 ja 2017. Nyt helmikuussa 2024 julkaistu bändin uraa käsittelevä Mega-boksi on kuitenkin sen verran kovatasoinen kokonaisuus että ainakin vuonna 2024 bändi tulee olemaan aikaisempaa näkyvämmin esillä TOP 10 listoillani.
Sanotaan että hyvä bändi on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka Mick Jagger on loistava artisti eivät hänen soololevynsä ole menneet kovin hyvin kaupaksi. Sama juttu toisella rollareiden legendaarisella soittajalla eli Keith Richardsin suppea soolotuotanto on jäänyt kovin vähälle huomiolle. Varmaan siksi he jatkavat rollareina, koska rollarit on maailman ehkä suosituin rockbändi ja se on selvästi enemmän kuin osiensa summa.
Sama pätee VDGG:hen. Vaikka bändin säveltäjä ja johtohahmo on käytännössä alusta saakka ollut Peter Hammill ja vaikka Peter on kuluneen 50 vuoden aikana julkaissut myös lukuisia erittäin hienoja soololevyjä niin jostain syystä ne ovat jääneet vähemmälle huomiolle kuin VDGG:n levyt. Kun bändi 27 vuoden tauon jälkeen palasi yhteen vuonna 2005 totesi Peter eräässä haastattelussa että se oli hänelle voimaannuttava kokemus. Peter myöntää saavansa lisäenergiaa VDGG:n soittokavereistaan Bantoninsta (kosketinsoittimet) ja Evansista (rummut). Nykyään pitkäaikainen saksofonisti Jackson ei ole enää mukana bändissä ja kaikki kolme VDGG:n nykyistä jäsentä ovat pahoillaan siitä koska Jacksonin saksofoni antoi hienoa lisäväriä monille VCDGG:n parhaille kappaleille.
Myös VDGG on siis enemmän kuin osiensa summa. VDGG ei ole Peterin säestysbändi, mutta toisaalta ilman Peteriä ei olisi VDGG:tä, vaan ilman häntä se olisi vain cover-VDGG, koska Peterin sävellykset, sanoitukset ja laulu ovat niin keskeisessä asemassa bändin tuotannossa ettei bändin jatkoa voi kuvitella ilman Hammillia.
Olen nyt ehtinyt kuunnella vasta 5 ensimmäistä Cd:tä tästä Camelin huikeasta 32 levyn megaboksista, mutta nyt jo uskallan sanoa että tämä saattaa jopa olla vuoden 2024 paras julkaisu. Tietysti on rohkeaa sanoa näin jo helmikuussa, mutta tässä vaiheessa tuntuu että kenenkään artistin on vaikeaa päästä tämän julkaisun yli.
Megaboksilla on siis alkuperäisversioina kaikki bändin vuosina 1973-1984 julkaisemat albumit, yhteensä 11 levyä. Osasta on tätä boksia varten tehty sekä uudet stereo-miksaukset että 5.1. surround -versiot. Boksin mukana tulleessa kirjassa ei kerrota miksi vain osasta albumeja tehtiin erikoispainokset. Toisaalta voi olla että paketin laajuus asetti myös rajoituksia sille mitä voitiin tehdä, koska jos näistä kaikista albumeista olisi tehty myös nuo erikoispainokset olisi boksissa ollut yhteensä yli 50 levyä!
Merkittävän osan boksin sisällöstä muodostavat myös live-äänitteet. Niitä on vähemmän kuin esimerkiksi hiljaittain julkaistussa Gentle Giant -boksissa , mutta se mikä määrässä menetetään ehkä korvaantuu laadussa sillä esimerkiksi tänään kuuntelemani Lontoon Marquee klubin vuoden 1974 keikka on äänitteenä todella korkeatasoinen. Laatu selittyy osittain varmaan sillä että tuohon aikaan Marquee klubin yläkerrassa oli sen ajan mittapuiden mukainen state of art -äänitysstudio eli riitti kun bändi yhdisti alakerrasta piuhat yläkertaan ja palkkasi hyvän äänitysinsinöörin niin sen jälkeen keikka saatiin purkkiin ääniteknisesti poikkeuksellisen korkealaatuisena. Vähän samanlainen juttu kuin Beatlesien viimeisessä kattokonsertissa vuonna 1969. Heillä meni katolta piuhat alakertaan jossa oli EMI:n äänitysstudio.
Videoäänitteisiin en ole vielä ehtinyt perehtyä mutta niitäkin on boksilla peräti kahden Blu-Ray levyn verran.
Uskallan jo tässä vaiheessa lämpimästi suositella tätä boksia kaikille vähänkään progemusiikista kiinnostuneille kuulijoille. Varsinkin kun boksin hinnoittelu on hyvin maltillinen eli levykauppa Äx:n hinta on vain vajaa 7 euroa per levy ja tässä ei ole edes huomioitu sitä korkealaatuista kovakantista esittelykirjaa jonka hinta on varmaan vähintään 40 euroa jos sitä myytäisiin erillisenä.
Kitaristi Andrew Latimer on nykyään 74-vuotias. Hän on teini-iästään saakka ollut muusikko. 1960-luvulla hän vaikutti useammassakin bändissä joista ei tullut tunnettuja. Läpimurtonsa Latimer teki vuonna 1971 perustamansa progressiivista rokkia soittavan Camel -yhtyeen kanssa. Nyt helmikuussa 2024 ilmestynyt hulppea 32 -levyn megaboksi esittelee Camelin uskomattoman uran vuosina 1973-1984 läpikotaisin. Mukana on iso kovakantinen kirja, jossa on erinomaisia kuvia bändin uran varrelta sekä perusteellinen selostus heidän yhdeksän studiosalbuminsa ja kahden live-albumin syntyvaiheista. Ennen vanhaan kaikki oli toisin! Nykyään suosituilla bändeillä studioalbumien väliset ajanjaksot ovat useita vuosia, jopa vuosikymmeniä, mutta 1970-luvulla parhaat bändit tekivät uusia studioalbumeja kerran vuodessa. Niinpä Camelkin onnistui levyttämään käytännössä joka vuosi uuden hienon albumin.
Latimerin veroinen oli kosketinsoittaja Peter Bardens , mutta kuten kovin usein käy jos bändissä on kaksi luovaa neroa niin ennen pitkään siitä seuraa vaikeuksia ja jompikumpi lähtee. Niin kävi Camelillekin vuonna 1978 julkaistun Breathless -albumin jälkeen. Se oli Camelin kuudes studiolevy ja sen jälkeen Latimerista tuli bändin kiistaton johtaja.
Latimer teki vielä muiden soittajien kanssa neljä studioalbumia, mutta kun Decca -sopimus vuonna 1984 loppui keskeytyi myös Camelin ura. Latimer muutti USA:aan ja julkaisi uuden levyn vasta vuonna 1991. Seuraavat albumit ilmestyivät 1996, 1999 ja 2002. Sen jälkeen ei mitään. Vuonna 2006 Latimer sairastui vakavaan veritautiin ja muutti sen jälkeen takaisin Englantiin. Hän on keikkaillut jonkin verran myös 2010-luvulla, mutta uusia albumeja ei siis ole enää ilmestynyt vuoden 2002 jälkeen.
Camel ei ole koskaan ollut huippusuosittu, mutta päinvastoin kuin VDGG sen 1970-luvun levyt nousivat kyllä listoille, tosin eivät aivan kärkisijoille. Live-bändinä Camel on ollut aina erittäin suosittu. Latimer ja kumppanit tekivät 1970- ja 1980-luvuilla varmaan satoja keikkoja. Kun punk-aalto vyöryi 1970-luvun loppupuolella läpi rockmaailman ja monet tunnettutkin proge-bändit joutuivat laittamaan pillit pussiin ei Camelin keikkakalenteriin tullut mitään notkahdusta. He olivat tasaisen suosittuja myös 1980-luvulla. Kuvaava esimerkki tästä on se, että kun Bardens jätti bändin sai Latimer Caravan-yhtyeen Sinclair -veljekset apuun, mutta aika pian he uupuivat ja jättivät bändin sillä 70 keikkaa 78 päivässä oli heillekiin liikaa!
Päivitys 15.11.24. Maanantaina se sitten toteutuu eli näen ja koen Gongin ensimmäistä kertaa elämässäni livenä!
Nykyinen Gong on nyt julkaissut vuoden 2024 keikkakalenterinsa. Jostain syystä alkuvuodesta ja kesällä bändillä on kovin vähän keikkoja, mutta loppuvuodesta sitten keikkoja onkin jo melkoisesti eli yhtye tekee marras-joulukuussa täysimittaisen Euroopan kiertueen joka sisältää keikkoja 9:ssä eri Euroopan maassa seuraavasti: Sakasa 7 keikkaa, Ruotsi 4, Puola 4, Ranska 2, Itävalta 2, Hollanti 2, Suomi 2, Tsekki 1 ja Tanska 1 eli yhteensä 25 keikkaa. Epätyypillisesti ja oikeastaan yllätyksellisestikin kumpikaan Suomen keikoista ei ole Helsingissä. Porissa myös kovin harvoin nähdään kansainvälisiä tähtiä Jazz -festivaaleja lukuunottamatta.
Olen jo hankkinut liput Porin Promenadisalin keikalle. Aluksi vähän epäilin toteutuuko konsertti ylipäätään mutta nyt kun olen saanut tietää että kyseessä ei ole irtokeikka vaan osa laajempaa kiertuetta on paljon todennäköisempää että keikka toteutuu jos vaan lipunmyynti on riittävää. Gong-harrastajia kun tässä maassa ei liene pilvin pimein.
Viimeksi kyselin onko Gong keikkaillut aikaisemmin Suomessa ja ilokseni minulle myös vastattiin! Gong on konsertoinut ainakin vuonna 2018 Keitele Jazzissa. Ja mikä parasta: siitä löytyy jopa Pentti Ronkasen hyvä vapaasti luettava artikkeli netistä!
Onko Gong konsertoinut aikaisemmin Suomessa? Netistä en löytänyt mitään tietoa aikaisemmista keikoista, joten jos bändi on konsertoinut Suomessa aikaisemmin ja jos joku niistä keikoista jotain tietää niin ottakaa ihmeessä yhteyttä minuun. Minä voin kertoa vain että näillä näkymin toisen polven Gong tulee Suomeen marraskuussa 2024. Toistaiseksi on ilmoitettu vain kaksi keikkaa mutta oletan ja toivon että enemmänkin niitä tulee. Koska olen syntyperäinen porilainen niin otin luonnollisesti heti yhteyttä Porin keikan järjestäjään, joka on Validi Karkia -klubi ja olen nyt jo varannut liput Porin Promenadisaliin jossa tuo marraskuun keikka on määrä pitää. Tiedän hyvin että kun keikkoja ilmoitetaan näin paljon etukäteen voi peruutuksia tulla, mutta toisaalta en halua jäädä odottamaan että saanko liput vai en.
Lisätietoja nyky -Gongista sekä tulevista Suomen keikoista täällä:
Utopia klubin pääsali oli vielä klo 20.30 lähes tyhjä ja erityisesti lavan edessä oleva tanssilattia pystyi tyhjänä keikan loppuun saakka!
Utopia Club jatkaa pitkää perinnettä sillä tässä Humalistonkatu 8sisäpihalla sijaitsevassa rakennuksessa on toiminut monilla nimillä rock-klubeja jo useamman vuosikymmenen ajan. Tällä hetkellä siellä toimii peräti kolme eri klubia, joista erityisesti Utopia Club keskittyy keikkojen järjestämiseen.
Nisun keikan oli määrä alkaa klo 21 ja ovien aueta klo 20. Saavuin paikalle aika pian klo 20 jälkeen, mutta en kuitenkaan vielä päässyt konserttisaliin sillä bändillä oli soundcheck edelleen kesken. Vasta klo 20.30 yleisö päästettiin keskikokoiseen saliin, jossa lavan edessä oli tanssilattia ja perällä kymmenkunta pöytää ja muutama sohvaryhmä. Mittailin huonetta katseellani ja arvioin että tilaan mahtuisi maksimissaan muutama sata ihmistä. Paloturvallisuussyistä yleisötiloihin on aina määrätty maksimi henkilömäärä joka sinne on lupa ottaa. Nisun keikalla paloturvallisuus -ehdot täyttyivät suvereenisti sillä vielä klo 20.30 yleisöä oli paikalla vain kymmenkunta henkilöä. Mutta sitten muutamia minuuteja ennen keikan alkua paikalle virtasi enemmän ihmisiä ja lopulta yleisöä oli pääsalissa arvioni mukaan noin 50 henkeä.
Erikoiseksi tilanteen teki se että kukaan ei uskaltautunut tulemaan esiintymislavan edessä olevalle tanssilattialle, vaan siihen jäi sellainen 10 metriä pitkä tyhjä tila kun kaikki jäivät seisoskelemaan salin perälle. Lavan toisella laidalla oli baarituoleja ja pitkä pöytätaso. Siitä pääsi ottamaan hyviä kuvia.
Nisu bändeineen ilmaantui lavalle suomalaisella täsmällisyydellä klo 21.00. Ensimmäinen kappale oli yllättävän rokkaava, melkeinpä hardrokkia. Äänentoisto oli myös hyvä, samoin lavan valotekniikka. Nisun lauluääni sopi hyvin Lauhanmaan kappaleisiin.
Ärhäkän aloituksen jälkeen artisti käytti hieman yllättävän puheenvuoron pyytäessään yleisöä tulemaan lähemmäs lavaa. Joitain metrejä he siirtyivätkin mutta edelleenkin tansilattia pysyi tyhjänä. Artistille varmaan vähän erikoinen tilanne. Suomalaista ujoutta pahimmillaan! Kun olen ollut keikoilla ulkomailla on tilanne aina ollut täysin päinvastainen eli siellä eturivin paikoista suorastaan tapellaan!
Kaikesta huomasi että Nisu oli kokenut esiintyjä joka tiesi miten ottaa yleisönsä, jopa jäyhän suomalaisyleisön. Netistä sain selville että Turkukin oli Nisulle tuttu esiintymispaikka sillä hän oli esiintynyt Ruisrokissa ja Kesärauhassa aivan lähivuosina. Mitä pidemmälle keikka eteni sitä paremmnin Nisu onnistui innostamaan pienen 50 hengen yleisönsä. Hän laulatti heitä ja käsiäkin heilutettiin tahdissa ja kaikki tutut rockkonsertin manööverit käytiin yhdessä läpi.
Keikan kohokohta oli jälleen Jatkaja -kappale, jonka Nisu esitti tunteella ja voimalla. Keikan lopussa ilmoitettiin että Nisu tulee signeeraamaan levyjään, joita oli myynnissä salin perällä. Ostin uuden Lauhanmaa -albumin ja sain siihen Nisun signeerauksen.
Fyysisten levyjen kulttuuri on aivan lähivuosina tehnyt merkillisen keikauksen sillä kun vielä 1990-luvulla vinyylilevyjen tuotanto lähes loppui ja artistit julkaisivat vain CD-levyjä niin nyt 2020 -luvulla jotkut artistit julkaisevat tuotantoaan vain vinyylilevyinä. Lauhanmaatakin oli keikalla myynnissä vain vinyyleinä enkä Levykauppa Äx:n sivuiltakaan löytänyt siitä CD-versiota eli voi olla että siitä tosiaan on julkaistu ainoastaan vinyyliversio.
Pekka Nisu bändeineen livenä Turun Utopia klubilla perjantaina 2.2.24.
Nykyisin 39-vuotias Pekka Nisu lähti Huittisten Lauhanmaan maatilalta 19-vuotiaana eli 20 vuotta sitten stadiin. Vuosina 2011-2020 hän julkaisi Pimeys -yhtyeen kanssa neljä albumia. Sitten oli vuorossa sooloura jonka aikana hän on ehtinyt julkaista nopeassa tahdissa jo kolme albumia: Papillon (2021), Kaiken täytyy mennä (2022) ja muutama viikko sitten ilmestyi vielä Lauhanmaa (2024) albumi.
Nisu on minulle uunituore tuttavuus sillä en tiennyt hänestä mitään entuudestaan. Aivan sattumalta näin keskiviikkona (31.1.24) TV:stä Kulttuuricoctail – ohjelman jossa Mikko Alatalo kehui Nisua ja kun sitten ohjelman lopussa Nisu esitti yksinään akustisella kitaralla aivan hiljattain ilmestyneeltä Lauhanmaa -albumiltaan Jatkaja -kappaleen niin olin hyvin yllättynyt! Tällaista musiikkia ei Suomessa oltu kuultu pitkään aikaan. Nisu itse nimittää uutta tyyliään Sydänmaarokiksi .
Nisu on parhaillaan Lauhanmaa -albumin esittelykiertueella eli hän soittaa koko levyn bändinsä kanssa livenä. Varsin nopeasti ilmeni että hän oli tulossa Turkuun Utopia klubille jo perjantaina (2.2.24)! Niinpä ostin heti liput…
WINTERLUDE FINLAND 