Surullista tässä levyssä on se, että nämä olivat viimeiset sessiot joissa bändi soitti Jim Morrisonin kanssa. Kun sessiot päättyivät tammikuussa 1971 suuntasi Jim Pariisiin eikä koskaan palannut siltä matkalta. Positiivista L.A. Woman –sessioissa on kuitenkin se, että bändin viimeisestä levystä Jimin kanssa tuli niin hyvä ja lisäksi nyt tämän Deluxe-painoksen myötä saadaan suuren yleisön kuultavaksi myös merkittävä osa hyllytetyistä otoista. Näistä voi jokainen todentaa äänitysinsinööri Botnickin aikaisemman väitteen että vaihteeksi Jim työskenteli studiossa kurinalaisesti eli oli enimmäkseen selvin päin näitä äänitteitä tehdessään. Kuten olen aikaisemmin todennut, vaikka nyt julkaistiin peräti 2 tuntia 33 minuuttia sessionauhoituksia ei siinä suinkaan ole kaikki, mutta todennäköisesti nyt julkaistut sessionauhat sisältävät olennaisen sessioista eli en usko että mitään jättiyllätyksiä on enää tulevaisuudessa tulossa. Kun bändin neljästä jäsenestä on enää kaksi hengissä niin ei olisi mitään mieltä pantata jotain huippuottoa eli uskon, että tässä 2021 julkaisussa on kaikki olennainen 1970-71 sessioiden osalta.
Julkaistulla L.A. Womanilla on kymmenen kappaletta. Julkaisemattomia sessionauhoituksia tällä boksilla on kuitenkin ensisijaisesti vain viidestä kappaleesta. En tiedä johtuuko se siitä, että näitä viittä kappaletta pidettiin julkaisua valmistellessa merkittävämpinä vai siitä, että lopuista viidestä kappaleesta ei ole olemassa riittävästi vaihtoehtoisia ottoja? Oli miten tahansa niin nämä viisi kappaletta joista on päätetty paljastaa vaihtoehtoiset otot tulevat ilmeisesti käsitellyiksi kokonaan, sillä kun Botnick toteaa että muutamalla otolla selvittiin niin ilmeisesti se koskeekin lähinnä noita viittä tällä julkaisulla syrjään jäänyttä kappaletta, sillä sessionauhojen viisi fokukseen päätynyttä kappaletta käsittävät kukin lähemmäs kymmenen erillistä ottoa!
Pisin osuus tulee L.A.Womanille, josta kuullaan eri versioita peräti 34 minuutin verran. Studiossa kappale ei näiden äänitteiden perusteella muuttunut dramaattisesti, mutta joissain versiossa bändi soittaa hieman eri tavalla ja myös Jim varioi tulkintaansa.
Been Down So Longista kuullaan myös lukuisia versioita joiden kokonaiskesto on 28 minuuttia.
Albumin avauskappaleesta The Changelingista kuullaan ottoja lähes 27 minuutin verran. Osa näistä haastaa selvästi kappaleesta julkaistun version. Jim selvästi panostaa tähän lauluun, joka kertoo muutoksesta eli ilmeisesti hän oli jo tässä vaiheessa päättänyt muuttaa Los Angelesista pois. Tosin laulussa hän ei vielä paljasta sitä että hän muuttaa Pariisiin.
Myös Love Her Madlystä kuullaan useita versiota 21 minuutin verran.
L.A. Womanin hienoin ja kuolemattomin kappale on Riders On The Storm. Siitä kuullaan sessionauhoituksia 18 minuuttia, mutta minusta mikään niistä ei kilpaile julkaistun version kanssa eli julkaistu versio on paras.
Harri Huhtanen 2023
Amerikkalainen, rockalbumien uusintajulkaisuihin erikoistunut Rhino -yhtiö on taas tehnyt hyvää työtä. Kävin tällä viikolla (4.10.18) ostamassa Waiting For The Sunin (1968, 2018) erikoisjulkaisun, johon on koottu isoihin, LP -kokoisiin kirjankansiin 1LP, 2CD:tä, 14-sivuinen esittelykirjanen ja suurimpana yllätyksenä mukana oli vieläpä erillinen selostuslehtinen uudesta MQA -tekniikasta, jolla mainoksen mukaan alkuperäisistä masternauhoista saa enemmän tallennettua tavalliselle CD -levylle.
The Doorsien kolmas albumi, Waiting For The Sun täyttää tänä vuonna jo kunnioitettavat 50 vuotta! Juhlan kunniaksi bändin elossa olevat jäsenet ja Rhino -levy-yhtiö ovat päättäneet julkaista juhlalevyn, jossa on alkuperäisen stereolevyn lisäksi 14 aikaisemmin julkaisematonta esitystä. Rolling Stone -lehden ennakkotiedon mukaan juhlalevy julkaistaan 14.9.2018. Alla tämä uuden julkaisun sisältö:
Olen nyt kuunnellut Doorsien Isle Of Wight CD:n viidesti ja nyt voin sen sanoa: tämä on mitä parhain Doors-testi henkilölle, joka ei ole aikaisemmin kuunnellut Doorsia. Doorsiin tutustuminen kannattaa aloittaa tästä levystä. Jos tämä levy ei innosta, niin voi unohtaa Doorsit kokonaan, sillä tällä levyllä on kuultavissa melkein KAIKKI se minkä perusteella bändi on ainutlaatuinen! Tietenkin nykyisenä digi-aikana miettii että onko Isle Of Wight -äänitettä ”tohtoroitu”. Doorsien ensimmäinen live-levy Absolutely Live (1970) kun oli koostettu useasta eri konsertista, jopa niin että saman kappaleen sisällä oli käytetty eri konserttien ääniteitä leikkaa-liimaa -tekniikalla! Kun tarkkaan kuuntelee Absolutely Livea, kuulee että näin on tehty, mutta Isle Of Wight taltiointi vaikuttaa ”aidolta” eli ettei sitä olisi räätälöity muiden konserttiäänitteiden avulla.
WINTERLUDE FINLAND 