Sunnuntai 18.2.2018
Tukholman Medelhavetsmuseet sijaitsee lähellä Ruotsin valtiopäivätaloa ja kumma kyllä siellä voi edelleen vierailla ilmaiseksi! Se osoittaa Tukholman kaupungilta  melkoista avokätisyyttä turisteja kohtaan. Toisaalta arkeologiset museot eivät nyt yleensä ole niitä kassamagneetteja, joihin jonotetaan aamusta iltaan.

Medelhavetsmuseet on kuitenkin museo jossa on syytä vierailla Tukholman reissulla jos on vähänkin kiinnostunut kulttuurista, sillä museon muinaisen Egyptin kokoelmat ovat ehkä pohjoismaiden hienoimmat. Lisäksi Kyproksen ulkopuolella sijaitsevista museoista Tukholman Medelhavetsmuseet on onnistunut keräämään Euroopan hienoimman antiikin Kyprosta esittelevän kokoelman. Tämä kaikki on pienen, mutta uutteran ruotsalaisen arkeologi -joukon ansiota, sillä he suorittivat laajoja kaivauksia eri puolilla Kyprosta vuosina 1927-1931 ja näissä kaivauksissa löydettiin tuhansia toinen toistaan hienompia taide-esineitä, jotka sitten kuljetettiin isoissa konteissa Tukholmaan. Nykyäänhän tämä ei enää olisi mahdollista, koska valtiot eivät enää luovu muinaismuistoistaan yhtä helposti kuin vielä 100 vuotta sitten. Museon toinen upea osasto sijaitsee puolen  metrin paksuisten teräsovien suojissa.  Nämä kallisarvoiset ja äärimmäisen harvinaiset muinaisen Egyptin taide-esineet on osittain hankittu Ruotsiin jo 1800-luvulla ja osa esineistä on tullut egyptiläisiltä lahjoituksina.

Koska lennon lähtöön oli aikaa vielä useita tunteja oli aika suunnata Tukholman Gamla Staniin.  Sää ei oikeastaan olisi voinut olla huonompi: satoi räntää, oli pimeää ja tuuli!  Silti Gamla Stanin pääkaduilla oli turisteja!  Ilmeisesti he vaeltavat siellä ympäri vuoden, oli sää mikä hyvänsä.  Vierailin Gamla Stanissa ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla ja oli kiva nähdä, miten vähän se oli 50 vuodessa muuttunut.  Gamla Stanin talot ovat suojelukohteita ja siksi niitä ei saa muuttaa, mutta liikkeet ja ravintolat voisivat kyllä vaihtaa nimeä, omistajaa ja ulkoasua, mutta nekin näyttivät olen samoja kuin vuosia sitten: Engelen, Stampen, Slingerbulten, Formosa, Michelangelo ja monet muut!  Paljon hienoja muistoja menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin noissa paikoissa on tullut istuttua iltaa kerta jos toinenkin!

Harri Huhtanen 2018   

Lauantai 17.2.2018     
Suuri osa suomalaisista tuntee nimen Skansen ja aika moni on varmaan käynytkin siellä. Huomattavasti harvempi sen sijaan tuntee Nordiska Museetin ja vielä harvempi on siellä käynyt. Tietäjien joukko harvenee edelleen kun mainitaan nimi Artur Hazelius (1833-1901).  Hazelius on kuitenkin se nimi joka nivoo yhteen sekä Skansenin että Nordiska Museetin. Molemmat nähtävyydet ovat jo yli 100 vuotta vanhoja ja sijaitsevat Djurgårdenissa, joka on iso saari (noin 3 km2)  Östermalmin eteläpuolella.  Hazelius varttui pappisperheessa, opiskeli Uppsalassa kieliä ja väitteli tohtoriksi ja palasi Tukholmaan. Hazelius oli kielen ohella kiinnostunut ruotsalaisesta kansankulttuurista ja teki siksi pitkiä matkoja Ruotsin maaseudulle. Vähitellen hän vakuuttui siitä ,että hänen elämäntehtävänsä olisi pelastaa vanha ruotsalainen kansankulttuuri sekä talot että talousesineet. Hazeliuksen suureellisten suunnitelmien toteuttaminen vaati valtavasti rahaa jota hänellä ei ollut. Hän esitti ideansa kuitenkin niin vakuuttavasti Ruotsin rahamiehille,että hän aina jotenkin pystyi hankkimaan  rahoituksen hankkeilleen ja kun tuli maksun aika pystyi hän aina puhumaan itselleen lisää aikaa. Hazelius saavutti päättäväisyydellään ja puhelahjoillaan enemmän kuin monet valtiomiehet. Hänen ideoidensa pohjalta syntyi valtavan suuri ulkoilmamuseo, Skansen, joka oli alallaan ensimmäisiä maailmassa.  Lisäksi lähelle Djurgårdenin sisääntuloväylää rakennettiin saksalaisia palatseja ja linnoja muistuttava Nordiska Museet, joka jo rakennuksena on huikea nähtävyys sekä ulkopuolelta että sisältä!  Hazelius sai hankkeitaan varten kasaan ystäviltään ja sijoittajilta siihen aikaa uskomattomat 3 miljoonaa kruunua. Lukuna summa tuntuu kovin pieneltä, mutta kun sen muuttaa nykyrahaksi ja nimenomaan siten että miten paljon työvoimaa ja työtä sillä rahalla sai 1800-luvun loppuolella, niin summa kasvaakin 3000 miljoonaan nykykruunuun mikä tekee euroina noin 300 miljoonaa!  Ei siis ihme että omana aikaan Hazeliuksesta käytettiin lempinimeä ”Ruotsin suurin kerjäläinen”.  Talvivaaran perustaja oli myös hyvä puhumaan, muttei saanut mitään kaunista aikaan. Hazeliuksen museo sen sijaan on hieno nähtävyys, joka esittelee monipuolisesti ruotsalaista kansakulttuuria 1600- luvulta nykypäivään mukaan lukien herraskotien esineistö.

Djurgårdenissa on monta mielenkiintoista nähtävyyttä ja jos ne kaikki haluaisi läpikäydä ei siihen yksi päivä riitäisi. Nordiska Museet on jo niin massivinen että siihen on syytä varata 3-4 tuntia. Sen jälkeen ehtii ja toivottavasti jaksaa vielä käydä upouudessa (avattu vasta keväällä 2017) Viikinkimuseossa, jossa on käytetty paljon uusinta tekniikkaa asioiden elävöittämiseksi. Alakerran ”kummitusjuna” -kiertue on mielenkiintoinen enkä halua tehdä tässä juonipaljastuksia, mutta jo sen vuoksi museota voi suositella lämpimästi. Yläkerrassa on paljon videoesityksiä ja aidon, yli 1000 vuotta sitten eläneen viikingin luurangosta nykytekniikalla rekonstruoitu ihmishahmo, joka vaaleaihoisena, vaaleine hiuksinen ja sinisine silmieen muistuttaa yllättävän paljon nykyruotsalaisia. Tosin Ruotsissakin siirtolaisia on jo useammassa polvessa, joten käsite ”nykyruotsalainen” ei ole enää kovin yksiselitteinen.

Harri Huhtanen 2018

Perjantai 16.2.2018
Tukholma on niin lähellä että sitä kuvittelee olleensa siellä vähän väliä. Todellisuudessa kun tutkin muistiinpanojani ilmeni että edellisestä kerrasta olikin kulunut jo yli neljä vuotta! Ruotsin laivamatkoihin olen kyllästynyt jo vuosikymmeniä sitten. Tukholmaan lentämistä on kuitenkin rajoittanut se, että SASilla on nykyään lähes monopoliasema Turku-Tukholma -lennoissa ja nämä lennot, etäisyyden huomioiden, ovat suhteettoman kalliita. No, joulukuussa kun varausta tein, onnistuin kuitenkin löytämään edullisen lennon joka oli myös lentoaikojen suhteen hyvä ja niinpä tällä kertaa ei tarvinnut mennä laivalla.  Aikaisemmin Arlandasta piti vielä körötellä lähes tunti bussilla ennen kuin oli kaupungissa, mutta nykyään käytössä on myös nopea juna, jolla pääsee keskustaan 20 minuutissa!  Turusta kotoa pääsee siis parhaimmillaan Tukholman hotelliin kahdessa tunnissa! Niin se kehitys kehittyy!

Kung Carl on vanhin Tukholman edelleen toimivista hotelleista. Hotelli on toiminut jo 150 vuotta! Se sijaitsee Kungsgatanin ja Birger Jarlsgatanin risteyksessä. Edellinen vierailuni hotellissa oli vuonna 2007 ja ihan yhtä viehättävältä hotelli vaikutti kuin silloinkin. Vaikka Kung Karlissa on 143 huonetta, on kaikki huoneet sisustettu yksilöllisesti ja kodikkaasti. Myös aamiassali ja lobby-baari ovat hyvin viehättäviä ja persoonallisia.

Ulkona taivas oli harmaiden pilvien peittämä, tuuli ja vähän satoi luntakin. Läheltä hotellia, Nybrogatanilta, löytyi mukava lounaspaikka nimeltään Frippe, jossa sai lounastarjouksena puolikkaan kanaa 145 kruunulla (n. 15e). Kana oli todella herkullinen!  Vaikka kyseessä oli lounastarjous, oli se jotain aivan muuta kuin Nesteeltä tai ABC:tä ostetut lounaat, joista nykyään joutuu maksamaan 10e, vaikka laatutaso on mitä on. Bryggmästaren -olut sopi hienosti kana-annoksen kanssa. Ison pullon hinta oli samaa tasoa kuin Suomessa eli 69kr.

Ilta oli pyhitetty Dramatenin Peer Gynt -esitykselle.  Olin ensimmäsitä kertaa elämässäni Dramatenissa, vaikka lukuisat kerrat, tämän hulppean rakennuksen ohi Tukholmassa kulkiessani, olin miettynyt että tuolla pitää jokus käydä. Aina se oli se ”joskus”. Nyt se ei enää ollut joskus ,vaan totisinta totta. Olin joulukuussa onnistunut nettimyynnistä bongaamaan ensimmäiseltä parvelta, läheltä näyttämöä, edulliset tarjousliput ja silloin syntyi myös ajatus koko Tukholman matkasta.

Dramatenin virallinen nimi on Kungliga Dramatiska Teatern ja alun perin teatterin perusti kuningas Kustaa III jo vuonna 1788. Teatteri toimi aluksi Gamla Stanissa , mutta siirtyi sieltä 1800-luvulla Kungsträdgardenin komeaan Ooppera -taloon. Alussa kuningas oli kustantanut teatterin toiminnan omista varoistaan, vähitellen kustannukset nousivat kuitenkin niin suuriksi että teatterin budjetti siirtyi Ruotsin valtion vastuulle. Dramatenin nykyinen teatterirakennus valmistui Nybroplanille vuonna 1908 ja on kunnostettu viimeksi 2007. Sisätiloissa on hienoja maalauksia ja saleja. Päänäyttämän katsomossa on permannon lisäksi kolme parvea ja katsojia sinne mahtuu 1500.

Per Gyntin oli ohjannut saksalainen Michael Thalheimer.   Pääosan esittäjäksi hän oli valinnut 43-vuotiaan Erik Ehnin . Näytelmän ensi-ilta oli ollut torstaina eli perjantaina Per Gynt nähtiin Tukholmassa vasta toista kertaa. Esillepano oli erittäin riisuttu eli lavasteita ei juurikaan ollut, merkillistä ”pylväsmetsää” lukuunottamatta. Tunnelma luotiin musiikilla ja valoilla ja Erik Ehnin loputtomalla monologilla. Ibsenin näytelmässä hahmoja on erittäin paljon, mutta tässä 2018 versiossa näyttelijöitä oli vain kuusi eli monet heistä näyttelivät useamman roolin.  Kieli on vanhahtavaa ruotsia (Ibsen kirjoitti nätelmän 1860-luvulla) ja Erik Ehnin ”tykitys” oli sitä luokkaa että ajoittain tekstiä oli aika vaikea seurata. Kokonaisvaikutelma oli kuitenkin ylevä ja iski tajuntaan nimenomaa Erik Ehnin  hienon pääosasuorituksen vuoksi. Lopussa näyttelijät taputettiin lavalle uudestaan laskujeni mukaan peräti kuusi kertaa!

Harri Huhtanen 2018

Torstai 11.1.2018
Ilta huipentui Michael Monroen privaattikeikkaan Fabianinkadun pörssitalolla. Olihan siellä monia muitakin esiintyjiä: mm. Diandra ja Kimmo Blom, mutta kyllä Michael otti heiltä shown nimiinsä 10-0! Kenellekään ei jäänyt epässelväksi kuka oli illan kirkkain tähti.   Michaelin laulu oli raakaa, lähes vihaista. Äänessä oli uskomaton voima. Hän hyppi ja pomppi ympäri lavaa ja kiipesi kaiutinkaapin päälle ja teki spagaatin, siis 55 vuotias mies, en usko että kovin moni tuon ikäinen siihen pystyy, siis nivelet ja ligamentit eivät enää siinä iässä sitä yleensä salli. Hurjinta oli kuitenkin se kun hän pyöritti metallista mikkitelinettä päänsä päällä kovaa kierrosvauhtia. Se taitaa olla ainoa hetki elämässäni kun olen ihan oikeasti pelännyt keikalla! Jos hänen otteensa olisi livennyt ja tanko olisi singahtanut 200 hengen katsomoon, olisi siitä kyllä tullut aika rumaa jälkeä! No hengissä kuitenkin selvittiin, minä ja Michael ja täytyy sanoa että tuo lyhyt 30 minuutin keikka teki minuun vaikutuksen, vieläkin ne torstai-illan kuvat pyörivät päässä. Hän tuli lavalle kuin tornado ja poistui samoin. Ei mitään seesteisiä hetkiä ja jutustelua yleisön kanssa kuten edeltävät artistit olivat tehneet, vaan täyttä paahtoa 110 lasissa alusta loppuun. Häkellyttävää ja unohtumatonta samalla kertaa!

Perjantai 12.1.2018
Messukeskuksessa on valtavat tilat. Luentojen jälkeen paluu Scandic Simonkentän hotellille. Illallinen Sunny Bay – ravintolassa, joka tarjoaa perinteisiä pohjois-Kiinalaisia sekä suosittuja tulisia Sichuanilaisia ruokia. Sunny Bay, sijaitsee Alvar Aallon tiellä, noin 200 metrin kävelymatkan päässä Helsingin rautatieasemalta, Töölöönlahden itäpuolella vastapäätä Finlandia -taloa. Vielä muutamia vuosia sitten koko alue oli joutomaana, mutta lyhyessä ajassa 2010-luvulla sinne on rakennettu suuri joukko toinen toistaan ”uljaampia” (lue: tylsempiä) toimistorakennuksia, joiden jokaisen  alakerrassa sijaitsee yleensä aina lounas -iltaravintola tai pubi. Sunny Bayn ruoka poikkeaa tavallisista kiinalaisista ravintoloista ja on huomattavasti lähempänä sitä ruokaa mitä kiinalaiset syövät omissa ravintoloissaan Kiinassa. Herkkulisia annoksia oli listalla monia, mutta erityisesti suositellen keitettyä pinaattielämänlankaa. Seurueemme kokeili viittä eri annosta ja olivat hyviä kaikki ja lisäksi viini oli hyvää ja mikä parasta neljän hengen illallinen viineineen ja  jälkiruokineen maksoi vain 140 euroa eli tässä paikassa hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan (vrt. Copas Y Tapas -arvosteluni).

Lauantai 13.1.2018
Olen kerran elämässäni käynyt Ullanlinnassa sijaitsevassa Cygnaeuksen galleriassa ja pidin kovasti kokoelmista. Nyt oli tarkoitus vierailla siellä toista kertaa, mutta olin lukenut huonosti nettisivulla pienellä kirjoitetun tekstin siitä että museo onkin auki vain kesäaikana (1.5.-30.9.) eli tuli hukkareissu tällä kertaa. Seuraavaksi matkan varteen osui Tehtaankadulla, Punavuoressa sijaitseva Mikael Agricolan erikoisen näköinen, 1930-luvulla funktionalistiseen tyyliin rakennettu ”neulatorni” –kirkko. Sekin oli kiinni! Matka jatkui Viiskulmaan, jossa kuuluisaa Digeliusta vastapäätä sijaitseva A.H. Records on vesivahingon korjausten jälkeen taas avattu asiakkaille. Siitä käynnistä tarkemmin myöhemmin artikkelisarjassani Vinyl record shops in Finland. Juna Turkuun lähtisi vasta 17:37 eli sitä ennen ehti käydä Iso Roobertinkadulla, Jussi69:n rokkibaari Riffissä tutustumassa kansan syvien rivien tuntoihin. Sieltä matka jatkui Presto -nimiseen italialaiseen ravintolaan, josta on hienot näkymät Esplanadille ja vastapäisen Kämp -hotellin arvokkaaseen rakennukseen. Sitten vielä ylihintaiset kahvit ja leivokset Kluuvinkadulla sijaitsevassa historiallisessa Fazerin kahvilassa (Fazer itse perusti tälle paikalle konditorian vuonna 1891).  Ja niin oli taas yksi Helsingin reissu saatettu päätökseen. Antoisaa oli, jälleen kerran!

Harri Huhtanen 2018