Perjantai 16.2.2018
Tukholma on niin lähellä että sitä kuvittelee olleensa siellä vähän väliä. Todellisuudessa kun tutkin muistiinpanojani ilmeni että edellisestä kerrasta olikin kulunut jo yli neljä vuotta! Ruotsin laivamatkoihin olen kyllästynyt jo vuosikymmeniä sitten. Tukholmaan lentämistä on kuitenkin rajoittanut se, että SASilla on nykyään lähes monopoliasema Turku-Tukholma -lennoissa ja nämä lennot, etäisyyden huomioiden, ovat suhteettoman kalliita. No, joulukuussa kun varausta tein, onnistuin kuitenkin löytämään edullisen lennon joka oli myös lentoaikojen suhteen hyvä ja niinpä tällä kertaa ei tarvinnut mennä laivalla.  Aikaisemmin Arlandasta piti vielä körötellä lähes tunti bussilla ennen kuin oli kaupungissa, mutta nykyään käytössä on myös nopea juna, jolla pääsee keskustaan 20 minuutissa!  Turusta kotoa pääsee siis parhaimmillaan Tukholman hotelliin kahdessa tunnissa! Niin se kehitys kehittyy!

Kung Carl on vanhin Tukholman edelleen toimivista hotelleista. Hotelli on toiminut jo 150 vuotta! Se sijaitsee Kungsgatanin ja Birger Jarlsgatanin risteyksessä. Edellinen vierailuni hotellissa oli vuonna 2007 ja ihan yhtä viehättävältä hotelli vaikutti kuin silloinkin. Vaikka Kung Karlissa on 143 huonetta, on kaikki huoneet sisustettu yksilöllisesti ja kodikkaasti. Myös aamiassali ja lobby-baari ovat hyvin viehättäviä ja persoonallisia.

Ulkona taivas oli harmaiden pilvien peittämä, tuuli ja vähän satoi luntakin. Läheltä hotellia, Nybrogatanilta, löytyi mukava lounaspaikka nimeltään Frippe, jossa sai lounastarjouksena puolikkaan kanaa 145 kruunulla (n. 15e). Kana oli todella herkullinen!  Vaikka kyseessä oli lounastarjous, oli se jotain aivan muuta kuin Nesteeltä tai ABC:tä ostetut lounaat, joista nykyään joutuu maksamaan 10e, vaikka laatutaso on mitä on. Bryggmästaren -olut sopi hienosti kana-annoksen kanssa. Ison pullon hinta oli samaa tasoa kuin Suomessa eli 69kr.

Ilta oli pyhitetty Dramatenin Peer Gynt -esitykselle.  Olin ensimmäsitä kertaa elämässäni Dramatenissa, vaikka lukuisat kerrat, tämän hulppean rakennuksen ohi Tukholmassa kulkiessani, olin miettynyt että tuolla pitää jokus käydä. Aina se oli se ”joskus”. Nyt se ei enää ollut joskus ,vaan totisinta totta. Olin joulukuussa onnistunut nettimyynnistä bongaamaan ensimmäiseltä parvelta, läheltä näyttämöä, edulliset tarjousliput ja silloin syntyi myös ajatus koko Tukholman matkasta.

Dramatenin virallinen nimi on Kungliga Dramatiska Teatern ja alun perin teatterin perusti kuningas Kustaa III jo vuonna 1788. Teatteri toimi aluksi Gamla Stanissa , mutta siirtyi sieltä 1800-luvulla Kungsträdgardenin komeaan Ooppera -taloon. Alussa kuningas oli kustantanut teatterin toiminnan omista varoistaan, vähitellen kustannukset nousivat kuitenkin niin suuriksi että teatterin budjetti siirtyi Ruotsin valtion vastuulle. Dramatenin nykyinen teatterirakennus valmistui Nybroplanille vuonna 1908 ja on kunnostettu viimeksi 2007. Sisätiloissa on hienoja maalauksia ja saleja. Päänäyttämän katsomossa on permannon lisäksi kolme parvea ja katsojia sinne mahtuu 1500.

Per Gyntin oli ohjannut saksalainen Michael Thalheimer.   Pääosan esittäjäksi hän oli valinnut 43-vuotiaan Erik Ehnin . Näytelmän ensi-ilta oli ollut torstaina eli perjantaina Per Gynt nähtiin Tukholmassa vasta toista kertaa. Esillepano oli erittäin riisuttu eli lavasteita ei juurikaan ollut, merkillistä ”pylväsmetsää” lukuunottamatta. Tunnelma luotiin musiikilla ja valoilla ja Erik Ehnin loputtomalla monologilla. Ibsenin näytelmässä hahmoja on erittäin paljon, mutta tässä 2018 versiossa näyttelijöitä oli vain kuusi eli monet heistä näyttelivät useamman roolin.  Kieli on vanhahtavaa ruotsia (Ibsen kirjoitti nätelmän 1860-luvulla) ja Erik Ehnin ”tykitys” oli sitä luokkaa että ajoittain tekstiä oli aika vaikea seurata. Kokonaisvaikutelma oli kuitenkin ylevä ja iski tajuntaan nimenomaa Erik Ehnin  hienon pääosasuorituksen vuoksi. Lopussa näyttelijät taputettiin lavalle uudestaan laskujeni mukaan peräti kuusi kertaa!

Harri Huhtanen 2018