Erinomainen perusrock-esitys toimii kuin höyryveturi: etenee vakaasti ja näyttää (kuulostaa) hyvältä!

Jatkan siitä mihin pääsin seitsemän vuotta sitten! Tänään kuuntelin Blue Öyster Cultin vuonna 1978 julkaisemaa Some Enchanted Evening -livealbumia. Levyä kuunnellessa ja edellistä (vuoden 2016) kirjoitustani lukiessani aloin pohtia termiä “perusrock”. Sehän ei ole mikään virallinen genre, vaan nyt kirjoitan ihan subjektiivisesta näkökulmasta. Ylipäätään populaarimusiikin genrejen rajat ovat veteen piirrettyjä ja siksi usein Wikipedian artikkeleissa bändille on ilmoitettu useita genrejä ja varmaan tämä johtuu siitä että harvan bändin musiikkia voi lokeroida yhteen genreen ja jopa yksittäisen laulun genren määritteleminen on vaikeaa. Milloin kappale on psykedeelistä rokkia tai progea? Entä milloin kappale on rokkia, hard rokkia tai heavy rokkia? Näitä genre -termejä käytetään jopa asiantuntevien kirjoittajien artikkeleissa hyvin vapaamuotoisesti ja se mikä yhdelle arvostelijalle on hard rokkia on toisella heavy rokkia ja kolmannelle metallimusiikkia!  

Yritän tässä nyt määritellä (subjektiivisesti) mikä on perusrokkia. Rock’n’roll ei ole sitä, koska se tyylisuunta oli vallalla vain 1950-luvulla. Perusrock kehittyi 1960-luvulla Englannissa bluesrockista.  Vähitellen tämän musiikin blues-osuus väheni ja rock-osuus korostui.  

Koen ja arvioin niin ,että perusrokkia soittavassa bändissä pitää olla rumpali, basisti, kitaristi ja laulaja. Näin ei kuitenkaan voi sanoa kategorisesti sillä bändissä voi olla mukana myös toinen kitaristi ja kosketinsoittaja ja edelleen bändi voi soittaa perusrokkia. Mutta jos kitaristi, basisti tai rumpali puuttuvat on kyse jostain muusta kuin perusrokista.

Kun bändissä on rumpali, basisti, kitaristi ja laulaja ja jos kappaleiden tekijät ja soittajat ovat taitavia syntyy hienoa jälkeä, jotain sellaista jota voi kutsua klassiseksi perusrokiksi.   

Tiedän että on paljon ihmisiä, jotka harrastavat höyryvetureita ja intoilevat niiden puolesta. Niinpä viime vuosina on avattu monia museorautatie-yhteyksiä, joilla ajaa höyryveturi turistiajoja muutaman kerran vuodessa.  Höyryveturit ovat kauniita, piipusta tuleva höyry näyttää hienolta ja junan kulkuäänet herättävät muistoja menneistä ajoista. Haluan nyt verrata erinomaista perusrock-esitystä höyryveturiin kulkuun: se on vakaata ja kaunista, kitaristi, basisti, rumpali ja laulaja pelaavat saumattomasti yhteen. Tällaisia huippuesityksiä on lukuisia, mutta haluan nyt tässä kohtaa nostaa esille juuri nyt kuuntelemani Blue Öyster Cultin vuoden 1978 live-esityksen nimeltään Astronomy . Se on hieno ja se on “perusrokkia” parhaimmillaan!     

Harri Huhtanen  La 15.7.2023

Suomen TV:ssä on viime aikoina esitetty kuusiosoista Nordic Beats– dokumenttisarjaa.  Olen seurannut sitä suurella mielenkiinnolla, koska 1990-luvulta alkaen pop- ja rockmusiikin painopiste on jossain määrin siirtynyt pois angloartistien aikaisemmin niin suveriinista maailmanlaajuisesta dominanssista.  Ohjelmassa tuodaan  hienosti esille sitä miten Madonna, Lady Gaga  ja lukuisat muut angloamerikkalaiset -huippuartistit ovat 1990-luvulta lähtien tilanneet sävellyksiä ja remiksauksia Pohjoismaista, lähinnä Ruotsista, mutta hienosti ohjelmassa tulevat esiin myös tanskalaiset, norjalaiset ja islantilaisert artistit ja musiikintekijät.  Ja tietenkin myös Suomen ylpeydet Jimi Tenor, Darude ja Alma ovat näyttävästi mukana.  Minä ainakin ,vanhan liiton miehenä, opin paljon uutta tästä dokumenttisarjasta jota siis lämpimästi suosittelen!

P.s. kaikki Nordic Beats -jaksot ovat katsottavissa YLE Areenan kautta.

Harri Huhtanen 2023   

Känniääliö !

Kova sade jatkui aamusta iltaan, vasta Canned Heatin keikan aikana se hetkeksi taukosi.

Jokaisella festivaalilla ja valitettavasti aika monissa sisätilakonserteissakin on vähintään yksi känniääliö, joka häiritsee esiintyjiä huutelemalla typeryyksiä. Yleensä nämä känniääliöt saavat ”voimansa” alkoholista tai joskus jopa huumeista, mutta kolmantena kiihokkeena on yksinkertaisesti henkilön suunnaton typeryys.  

Puistobluesissa 2023 olin tullut kuuntelemaan ja kuvaamaan Wishbone Ashiä ja Canned Heatia. Muut esiintyjät eivät olleet minulle tuttuja enkä heistä ollut kiinnostunut.  Wishbone esiintyi kolmantena ja kun kakkosesiintyjä lopetti niin hakeuduin kovasta satteesta huolimatta jo äänentoistolaiteiden vaihdon aikana eturampille keskelle tai ihan keskelle en päässyt koska tuntematon känniääliö oli vallannut sen paikan jo kakkosesiintyjän aikana.  Vähitellen Wishbonen nykyiset soittajat astelivat lavalle ja alkoivat viritellä soittimiaan.  Bändin nykyinen rumpali on tullut bändiin aivan hiljattain ja kovin nopeasti huomasin että rampin keskellä seisonut, noin 50-vuotias mies, jota tässä kutsun tuttavallisesti käänniääliöksi alkoi kovin innokkaasti huudella rumpalille ”ohjeita”. Mies huuteli muun muassa: ”Älä soita noin… tuo menee ihan väärin… katso basistia ja ota opiksi häneltä miten rytmi pidetään…”. Tämä tutorointi jatkui kiusalliset 10 minuuttia ja kohdistui ensi sijaisesti uuteen rumpaliin. Onneksi tämä ei osannut suomea eli ei kai loukkaantunut silloin huutelustakaan!  Pidin parin metrin välin kaveriin ja toivoin ettei hän alkaisi jutustella minun kanssani. Sitten virittely vähitellen päätyi ja Wishbone Ashin johtaja Andy Powell astui lavalla ja varsinainen keikka alkoi. Mitä tekikään känniääliömme? Hän lähti pois! Todellinen Wishbone Ash -fani siis!

Harri Huhtanen 2023       

SÄÄ

VIP-teltassa oli ”tiivis” tunnelma, koska ulkona satoi koko ajan eli kaikki hakeutuivat telttaan suojaan!

Jos ei lasketa Pori Jazz -käyntejäni niin olen elämäni aikana osallistunut festivaaleille vain harvoin. Pori Jazzissa olen sentään ollut yli kymmenen kertaa. Ruisrockissa ehkä neljä kertaa. Provinssirokissa vain kerran ja samoin Järvenpään Puistobluesissa kerran, siis ennen vuotta 2023.  Edellinen käynti Puistobluesissa ajoittuu niinkin kauas kuin vuoteen 1997, jolloin siellä esiintyi nuoruuden suosikkibändini Ten Years After .

Helmikuussa 2023 tuli tieto että Puistobluesissa 2023 esiintyisi kaksi muuta nuoruuden suosikkibändiäni eli englantilainen Wishbone Ash ja amerikkalainen Canned Heat.  Jostain syystä jahkailin silti lippujen ostossa, mutta ostin sitten lopulta toukokuussa Blues Corner VIP-liput, koska mainoksen mukaan alue sijaitsi lähellä lavaa ja oli katettu. Festivaalien kirous kun on sää jota ei voi ennustaa silloin kun festivaalia pystytetään.  Voi olla aurinkoista, mutta ihan yhtä hyvin voi sataa. Tämä tekee festivaaleista ongelmallisia, ei esiintyjille, vaan yleisölle. Esiintyjät ja heidän laitteensa ovat turvallisesti katoksen alla, mutta yleisö, pahimmillaan, joutuu kastumaan litimäräksi ja seisomaan vetisessä mudassa.  

Kun Puistoblues 1.7.23 lähestyi eivät sääennusteet antaneet armoa eli sadetta oli luvassa koko päiväksi. Kuvittelin että katettu VIP-aitio korjaisi ongelman, mutta sitten paikan päällä todellisuus oli aika karu: VIP-aitio oli ylibuukattu, siellä ei voinut liikkua, se oli liian täynnä ja lisäksi vesi valui vähitellen myös VIP-aitioon eli maa muuttui mutaiseksi. Että sellainen VIP-kokemus!             

Harri Huhtanen 2023

Hyvää Juhannusta 2023 kaikille Winterluden lukijoille!

Toivottaa ADMIN

1980 ja 1990-luvuilla luin innokkaana artikkeleita silloisesta (Suomen) HIFI-lehdestä.  Niin taisi tehdä aika moni muukin, koska muistaakseni lehden levikki oli parhaimmillaan yli 15 000 kappaletta. Ennen CD:n valtaannousua Hifi- lehdessä oli usein pitkiä ja perusteellisia artikkeleita äänilevysoittimien äänivarsista, äänirasioista ja neuloista. Maallikolle tuli sellainen olo että täydellisen äänentoiston saavuttaakseen piti opiskella “Hifi-tiedettä” ahkerasti ja piti olla asiantuntija tai ainakin käyttää asiantuntijaa eli HIFI-kauppiasta apuna.

Äänirasioden Rolls Royce oli pitkään SHURE. Valitettavasti he ovat alasajaneet tuotantonsa vuonna 2018 eli yksi suuri on jo pelistä poissa mutta onneksi muut jatkavat

1990-luvulla CD yleistyi Suomessakin. Uusista levyistä ei enää tehty vinyylipainoksia ja tämän trendin myötä hifilehdetkään eivät enää kirjoittaneet äänirasioista ja neuloista, vaan monikanava -laitteista. Minulla oli edelleen erinomainen LINN-vinyylisoitin ja olin pettynyt ajan henkeen. Oliko Hifi-todella kuolemassa?  Monet olivat jo tätä ennen kirjoittaneet ja puhuneet rockin kuolesta, mutta oliko siinä samassa tulossa kylkiäisenä Hifin kuolema?  Ei sentään, sillä aina löytyy ihmisiä jotka haluavat sitä parasta hinnalla millä hyvänsä. Sanotaanko niin että hifistien “keskiluokka” kuoli vinyylin väliaikaisen kuoleman myötä pois ja jäljellä jäivät vain rikkaat snobit jotka pystyivät sijoittamaan laitteisiinsa 50 000 – 100 000 euroa ilman että se mitenkään häiritsi heidän taloudenhoitoaan.     

Kuulun tuohon hifistien “keskiluokkaan”, jonka siis piti kuolla pois. No, emme kaikki kuolleet sillä minä olen täällä edelleen levittämässä Hifin “ilosanomaa”’! Aikanaan erittäin suuren suosion saanut Niksi Pirkka  on tässä minulla suunnannäyttäjänä eli yritän kirjoittaa miten voi halvalla parantaa kotilaitteiden äänentoistoa. Esimerkkini perustuu omiin kokemukseeni eli tämä tarina on tosi!  

Nyt illalla kuuntelin Technicsin -vinyylisoittimella  saunan takkahuoneessa 4-pistekaiuttimillani erästä Man-yhtyeen levyä. Äänentoisto oli pielessä ja siksi tarkistin vinyylilevyn ja neulan. Levyssä oli vähän pölyä jonka pyyhin pois AM:n antistaattisella harjalla, myös neulassa oli pölyä, jonka pyyhin pois japanilaisella Hi-Clean puhdistusharjalla kuten olen tehnyt vuosikaudet. Laitoin sitten levyn uudestaan soimaan. Heti sama äänentoisto-ongelma uusiutui. Aloin epäillä oliko itse vinyylissä jotain vikaa. Sitten muistin kuunnelleeni samaa levyä joitain kuukausia aikaisemmin ja silloin siinä ei ollut mitään ongelmia.  Katsoin sitten suurennuslasilla ja voimakkaalla valolla soittimen timanttineulaa. Neula näytti ihan normaalilta, koska eihän timantti kulu vinyylilevyjä soittaessa tai jos kuluu niin se kuluu äärimmäisen hitaasti. Sen sijaan neulaan oli tarttunut hiuksia ja pölypalleroita. Normaalisti nämä lähtevät pois neulaan läheltä puhaltamalla, mutta nämä eivät lähteneet, jolloin aloin ajatella että Hi-Clean oli vihdoinkin vanhentunut  ja ehkä liuoksen koostumus oli muuttunut sellaiseksi että se pikemminkin veti puoleensa likaa kuin karkoitti sitä. Sanoin jäähyväiset Hi-Clean pullolle eli heitin sen roskiin. Seuraavaksi kokeilin epäortodoksista metodia eli harjasin AM:n antisaattisella harjalla pölyt pois neulasta. Ja katso!  Äänentoisto parani  yli 100%! Eli ei tarvinnut maksaa mitään eikä ostaa uutta puhdistusnestettä. Vinyyli ja timanttineula toimivat siten, että uran pitää olla puhdas ja erityisesti neulan pitää olla puhdas. Nyt tämäniltaisen kokeilun perusteella alan epäillä että puhdistusneisteiden käyttö neulaan ei ole hyväksi, koska ehkä niistä jää tarpeettomia ainejäämiä neulan pintaan ja silloin tilanne vain pahenee. Siksi suosittelenkin puhdistamaan äänilevysoittimen neulan ensisijaisesti voimakkaalla puhalluksella ja jos lampulla katsoen sen jälkeenkin siinä on likaa niin suosittelen käyttämään mekaanista puhdistusta esimerkiksi AM:n antistaattisella harjalla. Ainakin minulla se epäortodoksinen keino toimi paremmin kuin olin olettanut. Eli on turha hankkia kymmenien tuhansien eurojen vahvistimia, kaiutinkaapeleita ja kaiuttimia, jos äänetoistoketjun alkupäässä on primitiivisiä ongelmia esimerkiksi pölyn ja lian torjunnassa.

Harri Huhtanen 2023    

Suomessa konserttilippujen hintataso on vielä kohtuullinen tai jopa halpa. Kansainvälisesti konserttilippujen hinnat alkoivat kuitenkin nousta jo pari vuotta ennen Koronaa ja nyt kun kahden vuoden Korona-stopin jälkeen keikkoja saa taas pitää ovat megastarat,  keikka- promoottorit ja lipunmyynti – firmat maailmalla huomanneet että suurempien tähtien keikkalipuista voi pyytää ihan mitä vaan ja silti ihmiset maksavat. Niin kova on juuri nyt ”live kokemuksen nälkä”! Pahimmat esimerkit tästä epäterveestä kehityksestä ovat Taylor Swift ja hieman yllättäen ”työläisten sankari” Bruce Springsteen. Näiden kahden keikkalipuista on ihan virallisten kanavien kauttakin myynnissä pyydetty yli 5000 dollaria kappaleelta!

Taylor ilmoitti julkisuudessa ettei hän hyväksy tätä eli vakuutti syyttömyyttään ilmiöön. Bruce sen sijaan totesi että hän on viimeinkin alkanut veloittaa sen mitä muutkin veloittavat. Bruce siis vetosi siihen, että häntä on vuosikausia ”petetty”, koska hänen lippujaan on saanut halvemmalla kuin muiden saman luokan artistien lippuja.

Minä olen kuitenkin sitä mieltä ettei kenenkään ole syytä maksaa konserttilipusta 5000 dollaria ellei kyse ole siitä, että rahat ohjautuvat kokonaan hyväntekeväisyyteen eivätkä jo ennestään äärimmäisen rikkaiden esiintyjien omille tileille. Tänään juuri tuli uutinen, että Brucea 43 vuotta tukenut fanzine lopettaa toimintansa, koska he eivät voi enää kannustaa ketään ostamaan näin rajusti ylihintaisia lippuja. Tarkemmin aiheesta täällä:

Konserttilippujen hinnat katkaisivat kamelin selän – 43 vuotta toiminut Bruce Springsteen -fanzine lopettaa toimintansa

Harri Huhtanen 2023

Vestan debyyttialbumi Lohtulauseita (2018) oli kolme viikkoa Suomen myyntilistan ykkösenä ja lehdet kirjoittivat ylistäviä artikkeleita Vestasta. TV:stä näin seuraavana vuonna Vestan Ruisrockin  keikan joka oli oikein hieno. Suurimman vaikutuksen minuun teki se, että Vestan tyyli ei ollut kopio kenenkään aikaisemman artistin tyylistä, vaan hänellä oli ihan oma “Vesta-soundinsa”. Tosin aika pian taustatyötä tehtyäni selvisi että debyyttialbumin tuottaja oli “kultasormi” Jori Sjöroos, joka oli PMMP:n suurimpien hittien takana ja kun sitten ilmeni ettei Jori tuottasi enää Vestan kakkosalbumia, niin pelkäsin että Vesta putoaa siihen “kertakäyttötähtien” isoon kaukaloon, jossa on jo kymmeniä suomalaisia naisartisteja. Nykyään kun Suomessa nuori naisartisti voi nousta pinnalla todella nopeasti ja pudota tuntemattomuuteen lähes yhtä nopeasti!

Korona lopetti myös Vestan keikat kahdeksi vuodeksi. Kakkosalbumi, Uskon Tulevaan ilmestyi vasta vuonna 2022. Nyt taas Vesta keikkailee säännöllisesti, mutta lähinnä vain isoilla festivaaleilla eli hän ei ole kansanartisti joka kiertäisi jokaisen kyläkuppilan. Toisaalta Vestan musiikki on myös sellaista ettei se pikku baareissa ehkä toimisikaan, koska Vestan hienon laulun ohella konesoundi on olennainen osa kokemusta ja se vaatii jo vähän isomman tilan.  En ostanut kakkosalbumia ja siksi kun joitain päiviä sitten YLE näytti Vestan kesän 2022 Helsingin Flow konsertin oli se minulle mielenkiintoinen kokemus jo kotisohvalta kuunneltuna ja katseltuna! Vesta soitti rohkeasti melkein kaikki kakkoslevynsä kappaleet eli niitä kuultiin 10 ja paremmin menestyneeltä ykköslevyltä kuultiin vain 5 kappaletta.  

Uskon Tulevaan (2022)  nousi ilmestymisensä jälkeen Suomen listalla sijaluvulle 4 eli Vesta ei flopannut, vaikka Sjöroos ei enää ollut sovittamassa hänen kappaleitaan kultakantaan.  Tämän kirjoitussarjan otsikoksi valitsin vuonna 2019 “Vesta -2020 -luvun artisti ?”  enkä vieläkään uskalla ottaa pois tuota kysymysmerkkiä otsikosta, mutta sanotaan niin, että Flow- keikka 2022 palautti uskoni siihen, että Vesta saattaa edelleen olla SE artisti jota 2030-luvulla pidetään 2020-luvun parhaana suomalaisartistina. Vesta ei suinkaan kopioi Björkiä tai Florence Welchiä, mutta hänen hienoissa live-esiintymissään on samaa intensiteettiä ja omaperäisyyttä. Flowssa ajattelin ensin uusista kappaleista että “eivät nämä ole läheskään yhtä hyviä kuin debyyttilevyn kappaleet”, mutta mitä pidemmälle keikka eteni aloin uskoa siihen mitä Vesta oli tekemässä ja sanomassa eli uusi ei ollutkaan huonoa, se ei ehkä ollut yhtä koukuttavaa kuin Sjöroosin tuottamat kappaleet, mutta sanoitukset ja Vestan laulutyyli kompensoivat tuotannolliset vajeet ainakin live-esiintymisessä 100%:sti.

Harri Huhtanen 2023