The Doors Helsingin Kulttuuritalolla 26.6.2007! -Take 1

Helsingin Kulttuuritalo valmistui 1958. Monet legendaariset artistit mukaan lukien Led Zeppelin ja Jimi Hendrix ovat esiintyneet siellä vuosikymmenien varrella. Talon historiaa voi opiskella täältä:   http://kulttuuritalo.fi/tietoa-talosta/talon-historia/

Johdanto: Tämän jutun otsikko on tietysti valheellinen ja tavoittelee ILTA-SANOMIEN lööppimeininkiä. Totta on kuitenkin se, että tuollainen keikka järjestettiin ja soittamassa oli sentään kaksi alkuperäistä Doors -miestä. Lisäksi kuultiin aika monta, aika hyvää versiota alkuperäisisistä Doors biiseistä. En silloin vuonna 2007 tiennyt ,että se oli ensimmäinen ja viimeinen Doors-konserttini, sillä 2013 Manzarek kuoli ja nyttemmin bändistä ovat elossa enää rumpali ja kitaristi, jotka näillä näkymin eivät ole lähtemässä tekemään yhteistyötä.

Ennakkouutinen konsertista KALEVASSA vuonna 2007:   The Doorsin alkuperäisjäsenistä koottu bändi saapuu esiintymään Helsinkiin. Riders On The Storm soittaa The Doorsin hittejä kesäkuun 26. päivänä Kulttuuritalolla. Yhtyeen perustivat viisi vuotta sitten The Doors -miehet Ray Manzarek ja Robby Krieger. Mukana ovat Fuelista tuttu laulaja Brett Scallions, basisti Phil Chen ja rumpali Ty Dennis.  Yhtyeen musiikki perustuu The Doorsin hitteihin ja esiintymisiä on ylistetty uskomattomiksi. Tänä vuonna tuli täyteen 40-vuotta siitä, kun Venice Beachilta kotosin olevan The Doorin debyyttialbumi julkaistiin. Helmikuussa 2007 The Doors palkittiin Lifetime Achievement Grammy Awardilla ja yhtye sai oman tähden The Hollywoodin Walk of Famelle. Konsertti pidetään Helsingissä Kulttuuritalolla. 47 euron hintaiset liput tulevat myyntiin Lippupalveluun tiistaina 22. toukokuuta.

(Kuvassa vasemmalta oikealle: rumpali Dennis, laulaja Scallions, kosketinsoittaja Manzarek, kitaristi Krieger, basisti Chen)

10_9_09_doors_backstage_kabik-721-570”Hupsista! Kohta viisi vuotta on kulunut keikasta ja se arvostelu on edelleen kirjoittamatta! Enkä taida kirjoittaa sitä nytkään.  Eilen kuitenkin, uutta Doorsien konserttilevyä kuunnellessani, keikka palasi taas muistiini ja päätin että perinteisen keikkarvostelun sijaan voisinkin laittaa tänne sellaisia ”snipettejä” eli pieniä muistikuvia sieltä sun täältä.
Tässä tulee siis yksi niistä…

Asuin Presidentti hotellissa, lähellä Rautatieasemaa ja Kampin keskusta. Yllätykseni oli todella suuri kun hotellin ulko-ovella, taksia odotellessani, huomasin ,että aivan viereeni seisomaan tulivat legendaariset Doors -miehet kosketinsoittaja Ray Manzarek ja kitaristi Robby Krieger! En todellakaan tiennyt ,että he asuivat samassa hotellissa! Olin valinnut Presidentin, koska siellä oli erittäin edullinen kesätarjous, täysin hämärän peitossa minulle oli miksi he olivat päättäneet majoittua samaan hotelliin, tuskin heillä rahat niin tiukassa olivat että he kesätarjousten perässä juoksivat! Ehkäpä hotellin nimi kuulosti heistä niin hienolta, että he olivat siksi valinneet sen.

doorsMinulla ei ollut mukanani yhtään Doors-vinyyliä eli en voinut pyytää miehiltä nimmareita ja kun olin ensi hämmästyksestäni toipunut, oli heidän seuraansa jo tunkeutunutkin kaksi nuorta fania, jotka heittivät jotain juttua Manzarekin kanssa. Sitten molemmat autot tulivat. Manzarek ja Krieger, ja taisi siinä olla pari muutakin bändin seurueen jäsentä, nousivat sellaiseen isoon pakettiautoon, jossa oli muistaakseni tummennetut lasit. Minä puolestani nousin ihan tavalliseen taksiin.  Siinä siten köröttelin koko matkan Doors-miesten auton vanavedessä. Kulttuuritalolla taksini pysäköi Doors-miesten auton perään ja laskua maksaessani näin kuinka Manzarek ja kumppanit nousivat autossa ja ulkona heidät piiritti heti parinkymmenen fanin lauma. Kun itse pääsin autosta ulos olivat he jo siirtyneet kulttiksen sisätiloihin.  Siitä jäi vähän epätodellinen fiilis, mutta vaikka en ehtinyt puhua heidän kanssaan on tapaus kuitenkin sellainen mieluisa ”matkamuisto” jota on kiva vaalia!”

Alkuperäinen artikkeli: Harri Huhtanen  2012   

Johdanto-osa: Harri Huhtanen 2016

Dylan Suomeksi, Savoy, Helsinki 4.9.2016!

savoy_2_18878Päivitys: 20161013hh

Konserttiarvostelu sekä paljon kuvia itse konsertista luettavissa ja katsottavissa täällä:

https://winterlude.fi/2016/10/02/dylan-suomeksi-savoy-teatteri-helsinki-4-9-2016-osa-1/

https://winterlude.fi/2016/10/03/dylan-suomeksi-savoy-teatteri-helsinki-4-9-2016-osa-2/

https://winterlude.fi/2016/10/04/dylan-suomeksi-savoy-teatteri-helsinki-4-9-2016-osa-3/

https://winterlude.fi/2016/10/05/dylan-suomeksi-savoy-teatteri-helsinki-4-9-2016-osa-4/

https://winterlude.fi/2016/10/06/dylan-suomeksi-savoy-teatteri-helsinki-4-9-2016-osa-5/

Pääasiassa sama porukka, joka teki 20.5.2016 julkaistun DYLAN SUOMEKSI -levyn esiintyy sunnuntai-illalla 4.syyskuuta 2016 Savoy-teatterissa. Tarkempia tietoja tapahtumasta täällä:

http://www.savoyteatteri.fi/fi/tapahtumat/tapahtumahaku#!/event/78938D5269DCC2CFB6833EB7010281F6/Dylan_suomeksi

Ostin omat lippuni pari päivää sitten ja ainakin silloin permannolla oli vielä mukavasti tilaa eli lippuja voi ostaa täältä:

http://www.ticketmaster.fi/

20160527hh

HIPPIE SHAKE RECORDS, HELSINKI

o

03 HIPPIE SHAKE RECORDS, HELSINKI
http://www.hippieshakerecords.com/
hippie.shake@pp.inet.fi
Hämeentie 1
00530 Helsinki
Puh. 09 – 701 2421
Avoinna: Ma-Pe 11 – 18, La 11 – 15

Tarkastuspäivämäärä Pe 25.4.2014

Kun Kallion perukoilta jatkaa matkaansa Kolmannelle Linjalle ja kääntyy Hämeentien kohdalla oikealla ja vilkaisee kadun toiselle puolelle, tulee näkyviin Hippie Shake Records -liike. Tämä oli perjantaisen tarkastuskierrokseni viimeinen kohde, sillä kello oli jo vähän yli 16 ja tässä vaiheessa divarien sulkemisajat jo lähestyivät. HSR tosin on auki klo 18 saakka arkisin, joten sain tutustua liikkeeseen ihan rauhassa. HSR teki heti kättelyssä vaikutuksen sillä että arviolta noin 20 m2 liiketila on oli levyhyllyjen asettelun kannalta hyvin suunniteltu. Levyt olivat selkeässä aakkosjärjestyksessä eikä hyllyjä oltu ahdettu liian täyteen eli vinyylien selailu onnistui mainiosti. Kokonaisuutena ja keskiarvoisesti vinyylien hinnat oli varsin kohtuullisia, tosin vaihtelua oli paljon eli joistain harvinaisuuksista pyydettiin ”maltaita”. Valikoimat olivat erinomaiset ja siksi ostettavien levyjen pinoni alkoi nopeasti kasvaa. Löysin kokoelmieni täydennykseksi useamman mielenkiintoisen Mott The Hooplen, Ian Hunterin ja Peter Hammillin albumin – vain muutamia nimiä mainitakseni.

HSR poikkesi aikaisemmin päivällä tarkastamistani liikkeistä myös siinä, että siellä kävi ”kuhina”, uusia asiakkaita lappasi ovesta sisään tasaisena virtana ja jossain vaiheessa tarkastukseni aikana siellä oli samanaikaisesti ainakin 6 asiakasta. En voi tietenkään tietää onko liikkeessä yhtä vilkasta aina, mutta tuon oman käyntini aikana vakuutuin siitä, että kun Helsingissäkin jossain vaiheessa alkaa vinyylidivarien pudotuspeli, ei HSR varmaankaan ole siinä kisassa ensimmäisten joukossa tippumassa. Valitsin HSR:stä niin ison pinon levyjä, että tunsin olevani oikeutettu ”paljousalennukseen”. Nuori myyjä aluksi nikotteli pyytäessäni alennusta ja laski pitkään ja hartaasti edestakaisin levyjä ja lopulta lupasi alle 5% alennusta. Kerroin että muualta olin tämän tyyppisistä ostoksista saanut 10%:n alennuksen ja huomatessaan tyytymättömyyteni kaveri alkoi taas laskea levyjen hintoja, vaikka oli ne jo pariin kertaan laskenut ja lopulta päätyi antamaan 7,5% alennusta ja tyydyin siihen. Sen jälkeen jouduin odottamaan vielä ainakin 10 minuuttia, koska kaveri kirjoitti käsin paperille jokaisen myydyn levyn nimen! Tämä vähän kummastutti.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä, mutta myyjä oli koko ajan kovin epävarman tuntuinen, ikään kuin olisi ollut harjoittelijana paikassa. Kokonaisuutena HSR on kuitenkin varsin hyvä vinyylidivari, sillä tuotevalikoima on monipuolinen, pieni liiketila on hienosti käytetty hyväksi ja hinnat ovat kohtuulliset eli rahastuksen makua en tuotteissa havainnut.

Pisteytys:
1. Tuotevalikoima 1.25 / 2
2. Tuotteiden hinta-laatusuhde 1.25 / 2
3. Tuotteiden asettelu ja liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus 0.75  / 1
4. Henkilökunnan palveluasenne 0.50  / 1

Kokonaispisteet: 3.75 / 6

Sanallinen arvio: MELKO HYVÄ

TOP10 Toukokuu 2016

Alla Toukokuun 2016 TOP 10 albumilistani 

Thieves steal singer's memorial

         ALBUMILISTA 101

  1. (01)  JOY DIVISION: Closer (LP)(1980) (Re from 3/08) (2+8kk)
  2. (02)  HANK WILLIAMS: 173 Hits and Rarities 1946-1952 (10 CD) (2013) (12kk)
  3. (03)  DAVID GILMOUR: Rattle That Lock (CD) (2015) (6kk)
  4. (07)  PINK FLOYD: Animals (LP) (1977) (3kk)
  5. (06)  BOB DYLAN: The Bootleg Series Vol. 12, The Cutting Edge 1965-1966 (6CD) (2015) (4kk)
  6. (09 ) EMERSON, LAKE & PALMER: Tarkus (LP) (1971) (3kk)
  7. (08)  THE SENSATIONAL ALEX HARVEY BAND: Next (LP) (1973) (3kk)
  8.  ( – )  LOU REED: Transformer (LP) (1972) (UUSI)   
  9.  ( – ) THE SMITHS: Hateful Of Hollow (LP) (1984) (UUSI)    
  10. ( – ) VAN DER GRAAF GENERATOR: Pawn Hearts (LP) (1971) (UUSI)  

80 years old Bob Dylan is still ”painting his masterpiece”!

Päivitys 24.5.2021. Nyt siis Dylan on jo 80-vuotias. Alla olevat linkit johtavat ALLMUSICin albumiarvosteluihin. Muistakaa avata riippuvalikoista myös käyttäjien arvostelut, koska joidenkin levyjen kohdalla ALLMUSIC -arvostelijat ovat näköjään poikkeuksellisen tylyjä. Lisäksi linkkilistauksesta puuttuu muutama Dylanin uudempi julkaisu, koska niistä olen kirjoittanut jo aikaisemmin täällä Winterludessa.  

 

1962 Bob Dylan
1963 The Freewheelin’ Bob Dylan
1964 The Times They Are A-Changin’
1964 Another Side of Bob Dylan
1965 Bringing It All Back Home
1965 Highway 61 Revisited
1966 Blonde on Blonde
1967 John Wesley Harding
1969 Nashville Skyline
1970 Self Portrait
1970 New Morning
1973 Pat Garrett & Billy the Kid
1973 Dylan [1973]
1974 Planet Waves
1974 Before the Flood
1975 Blood on the Tracks
1975 The Basement Tapes
1976 Desire
1976 Hard Rain
1978 Street Legal
1979 Slow Train Coming
1979 At Budokan
1980 Saved
1981 Shot of Love
1983 Infidels
1984 Real Live
1985 Empire Burlesque
1986 Knocked Out Loaded
1988 Down in the Groove
1989 Dylan & the Dead
1989 Oh Mercy
  1990   Under the Red Sky
1992 Good as I Been to You
1993 World Gone Wrong
1995 MTV Unplugged
1997 Time Out of Mind
2001 Love and Theft
2003 Masked and Anonymous
2006 Modern Times
2007 I’m Not There [Original Soundtrack]
2009 Together Through Life
2009 Christmas in the Heart
2012 Tempest
2015 Shadows in the Night
2016 Fallen Angels

TOP10 Elokuu 2008

Alla elokuun 2008 TOP10 albumilistani:

130374-b

ALBUMILISTA 8

  1. (1) BOB DYLAN: Modern Times (2006) (4kk)
  2. (2) ROGER WATERS: Amused To Death (1992) (3kk)
  3. (-) LED ZEPPELIN: III (1970) (UUSI)
  4. (-) TEN YEARS AFTER: Watt (1970) (UUSI)
  5. (8) NEIL YOUNG: Trans (1982) (2kk)
  6. (5) ELECTRIC LIGHT ORCHESTRA: Eldorado (2kk)
  7. (6) CREAM: Disraeli Gears (1967) (3kk)
  8. (7) JIMI HENDRIX: Electric Ladyland (1968) (3kk)
  9. (9) YES: Close To The Edge (1972) (4kk)
  10. (10) RORY GALLAGHER: Deuce (1971) (3kk)

Olen aina kertonut tarinaa siitä, että ensimmäinen bändi jota fanitin oli Led Zeppelin. Todellisuudessa asia ei ole aivan näin. Muistaakseni Porin Käppärässä ihastuin samoihin aikoihin englantilaiseen bändiin nimeltä TEN YEARS AFTER (TYA). Ehkä se että olen pitänyt TYA ihastukseni ”salassa” on johtunut siitä, että TYA vaipui jo 1980-luvulla unohduksiin, Zeppelin sen sijaan kanonisoitiin ja ikonisoitiin, ikuisiksi ajoiksi. Viime aikoina (2008) olen kuitenkin alkanut uudestaan kuunnella bändiä jota ihailin jo vuonna 1971 ja jota tuskin kukaan enää kuuntelee.

Minulla on kaikki TYA -vinyylit (1967-1974) ja jopa niin ,että useampi niistä minulla on sekä orginaalina että 1980-luvun uusintapainoksena. Alkuperäisiä levyjä olen soittanut niin ahkerasti ,että ne ovat alkaneet ratista ja ritistä ja siksi hankin keskeisimmistä TYA -levyistä 1980-luvulla uusintapainokset.

TYA edustaa Englannin ”kulta-ajan” rokkia parhaimmillaan! Teininä olin sitä mieltä, että 1970 julkaistu WATT on maailmankaikkauden paras levy! Kun tänä vuonna (2008) aloin noin 20 vuoden tauon jälkeen taas kuunnella Wattia, olin henkisesti varautunut suureen pettymykseen, koska monet sellaiset levyt, joita olen nuoruudessani diggaillut kuulostavat 2000-luvun korvin kuunneltuna ”hömppä-pömpältä”. TYA on kuitenkiin pitänyt pintansa! WATT on upea levy – edelleen! TYA:n kohdalla on syytä unohtaa sanoma ja sanat, sillä TYA on 100%:sti MUSIIKKIA, bändi yhdistää komealla tavalla rock’n’rollin, bluesin ja jazzin kokonaisuudeksi jota voi kutsua ainoastaan TYA-musiikiksi. Alvin Leetä lukuunottamatta kukaan bändin soittajista ei ole virtuoosi, mutta yhteissoundi, jonka he luovat erittäin live-painotteisilla, intensiivisillä ja innovatiivisilla levyillään kuulostaa minusta edelleen, jopa 38 vuoden jälkeen, parhaalta bändisoitannalta mitä Englannista on koskaan tullut! Jos joku joskus julkaisisi kirjan nimeltä TÄYDELLINEN BÄNDISOUNDI, niin sen kirjan avauskappaleessa pitäisi kirjoittaa TYA:n Watt -levystä!

Leonard Cohen: Ten New Songs 2001

Ostin Ten New Songsin (2001) muistaakseni vasta vuonna 2005.  Itse asiassa en muista miksi tämän levyn hankinta viivästyi niin monella vuodella, ehkä asiaan vaikutti se, että ilmestyessään levy jäi aika vähälle huomiolle musiikkimediassa. Cohen oli ja on selvästi vaipunut valokeiloista marginaaliin. Onneksi valokeilat ja musiikin laatu eivät aina käy yksi yhteen, vaan usein nimenomaa marginaali -artistit tekevät sitä hienointa musiikkia.

mi0001592542Erikoista on myös se, että ostettuani tämän levyn en kuunnellut sitä pitkään aikaan. Ehkä tähän vaikutti se, että äärimmäisen synkkä The Future (1992) ja yhdeksän vuoden levytystauko oli saanut minun uskomaan, ettei Cohenilla ollut enää mitään annettavaa kuulijoilleen. Olihan hän itsekin The Futuren jälkeen lausunnoissaan viitannut siihen, että levy jäisi hänen viimeisekseen. Buddha -luostarin ankara elämä – jota hienosti esiteltiin harvinaisessa Ruotsin TV:n dokumentissa – ei myöskään tukenut sitä olettamusta, että Cohen vielä palaisi rock-bisnekseen. Mutta hän palasi! Ehkä juuri siksi panttasin levyä niin pitkään. Pelkäsin ,että kyseessä olisi floppi. Niinpä vasta keväällä 2007 otin levyn kuunteluun.

Ensimmäinen kuuntelukerta oli näin jälkeen päin ajatellen aika huvittava. Avauskappale In My Secret Life kuulosti siltä kuin Cohen olisi soittanut musiikkitaustan sellaisella 100 euron Casion ohjelmoitavalla kosketinsoittimella, joita myydään kaikissa hyvin varustetuissa marketeissa. Muistin myös, että Ruotsin TV:n dokumentissa Cohen esitti muutamia uusia sävellyksiään Buddhalais -luostarin pienessä poikamiesboksissa juuri tuollaisella halvalla soittimella.

Jotain hienoa levyssä kuitenkin oli, koska päätin kuunnella sen uudestaan heti seuraavana päivänä. Toista kertaa By The Rivers Dark kappaletta kuunnellessani minulle tulikin yllättäen sellainen harvinainen elämys, joka nosti ihokarvat pystyyn ja sai aikaan kylmiä väreitä. Yhtäkkiä tajusin: ”Hyvä Jumala, tämä onkin mestariteos!”

By the rivers dark
I wandered on
I lived my life
in Babylon.

Cohen oli varmaan suunnitellut The Futuresta (1992) musiikillista testamenttiaan, mutta onneksi siitä ei sellaista tullut. The Futurella Cohen lähti kokeilemaan alueille, jotka eivät ole hänen ydinosaamistaan. Yhdeksän vuoden meditaation jälkeen Cohen muutti suuntaansa ja palasi juurilleen, laulamaan rakkaudesta ja erityisesti siihen liittyvistä pettymyksistä. Yksilön kokemusmaailman kuvaaminen on Cohenin ydinosaamista. Valitettavasti 1967 vuoden loistavan debyyttilevyn jälkeen Cohenin levyjä on aina vaivannut tietynlainen hajanaisuus. Levyillä on ollut monia hienoja kappaleita, mutta kokonaisuus ei oikein koskaan ole saavuttanut niitä mittasuhteita, joita odottaisi kuulevansa hänen tasoiseltaan mestarilta.

leonard-cohen-ten-new-songs-2001-back-cover-87990Vaatimattomasta nimestään ja heikonlaisesta kaupallisesta menestyksestään huolimatta Ten New Songs alkoi minun korvissani kuulostaa sitä hienommalta mitä enemmän sitä kuuntelin. Yhdessä vaiheessa Ten New Songsin kuuntelusta tuli minulle suoranainen himo, jäin niin sanotusti koukkuun tähän levyyn.

Mitä enemmän Ten New Songsia kuuntelin sitä enemmän levy alkoi muistuttaa minua keskiaikaisen ranskalaisrunoilijan Francois Villonin pääteoksesta Testamentti. Kaihoisan kaunis Boogie Street kertoi upeasti eletystä elämästä, sen iloista ja suruista:

O Crown of Light, O Darkened One
I never thought we’d would meet
You kiss my lips, and then it’s done
I’m back on Boogie Street

Ten New Songs on uudenlaista Cohenia. Tällä levyllä Cohen tekee yksinkertaisuudesta taidetta. Lähes kaikki levyn esitykset ovat äärimmäisen fokusoituja. Ei saa antaa yksinkertaisten ”Casio-taustojen” hämätä itseään – kuten minulle kävi ensimmäisellä kuuntelukerralla – vaan pitää rohkeasti sukeltaa laulujen sanoituksiin ja tunnelmaan. Esimerkiksi sellainen mestariteos kuin A Thousand Kisses Deep on erittäin vähäeleinen, mutta menee todella syvälle, itse asiassa suoraan luihin ja ytimiin!

The ponies run, the girls are young
The odds are there to beat.
You win a while, and then it’s done –
Your little winning streak.
And summoned now to deal
With your invincible defeat,
You live your life as if it’s real
A thousand Kisses Deep

Erityisesti säkeistä kaksi viimeistä ovat minusta erittäin vaikuttavia ja kuvastavat sitä taideajattelua, joka on Cohenin buddhalaisen kauden peruja. Elämän suurimmatkin nautinnot katoavat kuin hiekka tuuleen: ”You live your life as if it’s real”. Elettyä elämää ja sen nautintoja voi muistella, mutta se pitää tehdä kiihkottomasti, koska mikään nautinto ei ole pysyvä. Samaa surumielistä teemaa jatkaa tyylikäs Here it is :

Here is your cross
Your nails and your hill
And here is your love
That lists where it will

May everyone live,
And may everyone die.
Hello, my love,
And my love, goodbye.

Ten News Songsin musiikki on yksinkertaista, mutta uskomattoman tiheää ja vaikuttavaa. Cohen pikemminkin lausuu kuin laulaa tekstinsä, mutta jotenkin sekin kääntyy tällä levyllä vahvuudeksi, niin vaikuttava on Cohenin eletyn elämän karaisema käheä bassoääni. Lyriikat ovat harkitun yksinkertaisia, mutta silti monissa säkeissä loistaa todellinen sanataituri, mies joka aloitti runoilijana, mutta oman lausuntonsa mukaan päätyi ikään kuin ”vahingossa” rockartistiksi.

Itseironista huumoriakaan ei ole täysin unohdettu, sillä That Don’t Make It Junk kertoo rakastajan taloudellisesta ahdingosta melko hauskoin sanakääntein:

I fought agains the bottle,
But I had to do it drunk –
Took my diamond to the pawnshop –
but that don’t make it junk.

crew1Olen kuluneen puolen vuoden aikana kuunnellut Ten New Songsin jo yli 40 kertaa ja aina vaan tämä levy kuulostaa yhtä vaikuttavalta! Rockmusiikissa vaatimattomuus ja pienuus ovat usein heikkoja lähtökohtia kaupalliselle menestykselle tai maineelle. En ole koskaan kuullut yhtään tämän levyn kappaleista radiossa. Silti minusta Ten New Songsin kymmenestä kappaleesta viisi on kerrassaan loistavia ja ne loput viisi vähintään hyviä. Levyn ehdottomasti suurin vahvuus on kokonaisuudessa, joka erittäin harkittu ja hienosti toteutettu. Cohenia auttamassa ovat olleet pitkäaikaiset työkaverit Sharon Robinson (kappaleiden sovitukset, ohjelmointi ja taustalaulu) ja Leanne Ungar (äänitys ja miksaus).

Cohen kertoo Ten New Songsilla ”rakastaja-Cohenin” elämäntarinan, siksi levyä voi minusta kutsua Cohenin testamentiksi. Babylon symbolisoi rakkauden nautintojen tuomaa hetkellistä onnea, joka tuntuu oikealta, mutta onkin petosta.

Be the truth unsaid
And the blessing gone,
If I forget
My Babylon.

I didn’t know
And I couldn’t see
Who was waiting there,
Who was hunting me.

(By The Rivers Dark)

Lyrics: Leonard Cohen

MESTARITEOS !   ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Article text: Harri Huhtanen 2007

PELLE MILJOONA

Pelle Miljoona on taas ajankohtainen tai ehkä hän on taas ajankohtainen vain minulle. YLE teemalla hiljaittain näytetty studio-konsertti oli niin valloittava, että palasin 20 vuoden tauon jälkeen miehen tuotantoon. Levyhyllystäni löytyi peräti yhdeksän Johanna -yhtiön 1980-luvun alkupuolella julkaisemaa Pelle miljoona -vinyyliä, joita tosin en 1980-luvun jälkeen ole enää OLYMPUS DIGITAL CAMERAkuunnellut. Minulle kävi samoin kuin tuhansille muille eli Pelle-innostukseni hiipui 1980-luvun jälkipuolella. Ei minusta tullut juppia, mutta selvästi opiskeluelämästä työelämään siirtyminen vauhditti Pellestä luopumista, trendit myös ajoivat hänen ohitseen. Kuten Pelle itse sarkastisesti alkuvuosien menestyksestään totesi: kun tajusi mitä oikein oli tapahtunut, oli juna jo mennyt…

2000-luvulla aloin kuitenkin uudestaan kiinnostua Pellestä, koska huomaisin, ettei hän ollut antanut periksi. Juppikulttuuri ja trendien nopeatempoinen muuttuminen ei ollut muuttanut Pelleä. Hän oli ja on edelleen Suomen Mr. PUNK, armoton totuudentorvi, joka ei mammonaa kumarra.

Hankin kuukausi sitten kolme Pellen 2000-luvulla julkaisemaa CD:tä ja täytyy sanoa että ne ovat enemmän kuin mielenkiintoisia. Tänään olen kuunnellut Reggae-levyä TODISTAJA (2002), jossa Pellen yhteiskuntakritiikki on todella armotonta. Erityisesti kappale Ahneus on Kuningas on komeaa kuultavaa:

      Ahneus on valtaa
      Ahneus on kuningas
      Köyhät kyykkyyn
      Nöyrät pois alta
      Tulivankkureilla ajan ruhtinaan
      Vaikka ei pakota kukaan
      Sun on pakko ängetä mukaan
      Babylonin orjalaivaan
      Lupasivat maat, lupasivat taivaat
      Ahneus
      Osta itses onnelliseksi
      Osta turvaa, ostaa seksii,
      nuoruutta ja kauneutta
      Mut et voi ostaa rakkautta
      Ahneus on valtaa
      Ahneus on kuningas
      Ota rahat ja juokse
      suuren kirstun luokse
      song lyrics by Pelle Miljoona 2002

 

Article text: Harri Huhtanen 2007

Vinyylit ja savikiekot

avid_acutus_sp

Alla olevan artikkelin kirjoitin vanhaan Winterludeen vuonna 2010 eli lähes 10 vuotta sitten ja aika kivasti ”ennustukseni” näyttää pitäneen paikkansa, koska koko 2010-luvun LP-myynti on lisääntynyt ja CD-myynti vähentynyt. Nykyään melkein kaikista uusista levyistä julkaistaan myös LP-painos. Näin ei ollut 1990-luvulla eikä oikeastaan 2000-luvullakaan, suurempi muutos tässä julkaisupolitiikassa alkoi joskus vuoden 2010 paikkeilla eli niihin aikoihin kuin alla oleva juttu on kirjoitettu.
( HH 1.10.2019)

Uskon vakaasti, että vinyyliharrastus tulee jatkumaan vielä kymmeniä vuosia. Nähtäväksi sen sijaan jää miten suurena vinyyliharrastajien joukko pysyy ja miten käy uuden vinyylituotannon. Käsittääkseni 1990-luvun jälkipuolella Suomessa kävi niin, että uusi vinyylituotanto taisi olla kokonaan jäissä.  Englannissa, jossa keräilykulttuuri on vahvemmissa kantimissa, vinyylien julkaisu on ymmärtääkseni jatkunut koko ajan, koska keräilijät haluavat nimenomaa vinyylisinkkuja ja erilaisia spesiaali-vinyylejä.  Myös Suomessa olen ollut 2000-luvulla havaitsevanani vinyylien suosion uutta nousua. Jotenkin tuntuu ,että CD-levyjen vähentynyt myynti on avittanut tätä ilmiötä.

Kun pohditaan vinyylikulttuurin kuolemaa ja /tai ylösnousemusta, niin on aivan pakko ottaa vertailukohteeksi SAVIKIEKOT. Nehän olivat huippusuosittuja Amerikassa ja Euroopassa 1930- ja 1940-luvuilla. Olen ymmärtänyt, että ainakin USA:ssa niitä myytiin kymmeniä miljoonia kappaleita. Savikiekkoja soitettiin muistaakseni 78 kierroksen nopeudella.

1950-luvulla, ainakin Amerikassa, LP:t alkoivat syrjäyttää savikiekkoja. Muistan nähneeni Suomessakin divareissa vielä 1970- ja 1980-luvuilla aika paljon savikiekkoja, mutten enää 2000-luvulla. Käsitykseni mukaan savikiekkoharrastus on Suomessa nykyään TODELLA vähäistä. Voidaan siis perustellusti väittää, että savikiekkojen aika Suomessa on (kuluttajan formaattina) päättynyt. En lähde tässä spekuloimaan tarkkaa vuotta, mutta sanotaan, että se päättyi joskus 1970/ 1980-luvulla eli noin 10-30 vuotta LP-formaatin valtaantulon jälkeen.

Mikäli lähdetään siitä olettamasta, että LP lopullisesti tappoi kuluttajien formaattina savikiekot 10-30 vuodessa, niin jos tilanne LP-CD vastakkainasettelussa olisi samankaltainen, pitäisi LP:n kuluttajan formaattina kuolla viimeistään 2013, koska silloin on suurin piirtein kulunut 30 vuotta CD-levyjen markkinoille tulosta (ensimmäiset CD-levyt näin kauppojen hyllyillä Belgiassa matkaillessani vuonna 1983). 

Olen kuitenkin varma, että LP jatkaa vahvana elämäänsä vielä vuoden 2013 jälkeenkin. Mitä perusteluita minulla on väitteelleni? Muutama perustelu alla. LP:t ”elävät” pidempään, koska:

(a) niitä on aikanaan painettu satoja miljoonia eli paljon enemmän kuin savikiekkoja,
(b) LP:eiden lähtökohtainen äänentoisto on parempi kuin savikiekkojen,
(c) LP:eillä on julkaistu valtaosa sellaista populaarimusiikkia, joka on edelleen hyvin suosittua (Beatles, Rolling Stones, Elvis jne.),
(d) LP:t ovat paljon kestävämpiä kuin savikiekot ja oikein käytettyinä niiden hyvä äänentoisto säilyy kymmeniä vuosia (koska savikiekkojen soittamisessa jouduttiin käyttämään varsin suuria neulapainoja heikkeni savikiekon äänentoisto nopeasti toistuvista soittokerroista ),
(e) kohtuuhintaisia LP-soittimia valmistetaan edelleen.

Harri Huhtanen 2010