Alla olevan artikkelin kirjoitin vanhaan Winterludeen vuonna 2010 eli lähes 10 vuotta sitten ja aika kivasti ”ennustukseni” näyttää pitäneen paikkansa, koska koko 2010-luvun LP-myynti on lisääntynyt ja CD-myynti vähentynyt. Nykyään melkein kaikista uusista levyistä julkaistaan myös LP-painos. Näin ei ollut 1990-luvulla eikä oikeastaan 2000-luvullakaan, suurempi muutos tässä julkaisupolitiikassa alkoi joskus vuoden 2010 paikkeilla eli niihin aikoihin kuin alla oleva juttu on kirjoitettu.
( HH 1.10.2019)

Uskon vakaasti, että vinyyliharrastus tulee jatkumaan vielä kymmeniä vuosia. Nähtäväksi sen sijaan jää miten suurena vinyyliharrastajien joukko pysyy ja miten käy uuden vinyylituotannon. Käsittääkseni 1990-luvun jälkipuolella Suomessa kävi niin, että uusi vinyylituotanto taisi olla kokonaan jäissä.  Englannissa, jossa keräilykulttuuri on vahvemmissa kantimissa, vinyylien julkaisu on ymmärtääkseni jatkunut koko ajan, koska keräilijät haluavat nimenomaa vinyylisinkkuja ja erilaisia spesiaali-vinyylejä.  Myös Suomessa olen ollut 2000-luvulla havaitsevanani vinyylien suosion uutta nousua. Jotenkin tuntuu ,että CD-levyjen vähentynyt myynti on avittanut tätä ilmiötä.

Kun pohditaan vinyylikulttuurin kuolemaa ja /tai ylösnousemusta, niin on aivan pakko ottaa vertailukohteeksi SAVIKIEKOT. Nehän olivat huippusuosittuja Amerikassa ja Euroopassa 1930- ja 1940-luvuilla. Olen ymmärtänyt, että ainakin USA:ssa niitä myytiin kymmeniä miljoonia kappaleita. Savikiekkoja soitettiin muistaakseni 78 kierroksen nopeudella.

1950-luvulla, ainakin Amerikassa, LP:t alkoivat syrjäyttää savikiekkoja. Muistan nähneeni Suomessakin divareissa vielä 1970- ja 1980-luvuilla aika paljon savikiekkoja, mutten enää 2000-luvulla. Käsitykseni mukaan savikiekkoharrastus on Suomessa nykyään TODELLA vähäistä. Voidaan siis perustellusti väittää, että savikiekkojen aika Suomessa on (kuluttajan formaattina) päättynyt. En lähde tässä spekuloimaan tarkkaa vuotta, mutta sanotaan, että se päättyi joskus 1970/ 1980-luvulla eli noin 10-30 vuotta LP-formaatin valtaantulon jälkeen.

Mikäli lähdetään siitä olettamasta, että LP lopullisesti tappoi kuluttajien formaattina savikiekot 10-30 vuodessa, niin jos tilanne LP-CD vastakkainasettelussa olisi samankaltainen, pitäisi LP:n kuluttajan formaattina kuolla viimeistään 2013, koska silloin on suurin piirtein kulunut 30 vuotta CD-levyjen markkinoille tulosta (ensimmäiset CD-levyt näin kauppojen hyllyillä Belgiassa matkaillessani vuonna 1983). 

Olen kuitenkin varma, että LP jatkaa vahvana elämäänsä vielä vuoden 2013 jälkeenkin. Mitä perusteluita minulla on väitteelleni? Muutama perustelu alla. LP:t ”elävät” pidempään, koska:

(a) niitä on aikanaan painettu satoja miljoonia eli paljon enemmän kuin savikiekkoja,
(b) LP:eiden lähtökohtainen äänentoisto on parempi kuin savikiekkojen,
(c) LP:eillä on julkaistu valtaosa sellaista populaarimusiikkia, joka on edelleen hyvin suosittua (Beatles, Rolling Stones, Elvis jne.),
(d) LP:t ovat paljon kestävämpiä kuin savikiekot ja oikein käytettyinä niiden hyvä äänentoisto säilyy kymmeniä vuosia (koska savikiekkojen soittamisessa jouduttiin käyttämään varsin suuria neulapainoja heikkeni savikiekon äänentoisto nopeasti toistuvista soittokerroista ),
(e) kohtuuhintaisia LP-soittimia valmistetaan edelleen.

Harri Huhtanen 2010