Eppu Normaalin perustivat vuonna 1976 ylöjärveläiset veljekset Martti Syrjä (laulu) ja Mikko ”Pantse” Syrjä (kitara), heidän serkkunsa Aku Syrjä (rummut) sekä Mikko Saarela (basso) ja Juha Torvinen (kitara). Yhtye otti nimensä Mel Brooksin elokuvassa Frankenstein junior mainitun nimen ”Abby Normal” suomennoksesta. Yhtyeen alkuvuosina laulujen pääasiallinen sanoittaja oli Mikko Saarela, joka jatkoi yhtyeen sanoittajana vuoteen 1981 saakka, vaikka luovuttikin basistin paikan Mikko Nevalaiselle jo vuonna 1979.Nykyisin basistina bändissä soittaa Sami Ruusukallio:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sami_Ruusukallio
Eppu Normaalia edelsi joukko Ylöjärven Takamaalla perustettuja yhtyeitä, joissa jäsenet olivat enemmän tai vähemmän samoja kuin lopullisessa Eppu Normaalissa (Wikipedia 2016).
Eput ovat tietyssä mielessä suomirokin vastine Rolling Stonesille eli pitkäikäinen, valtavan suosittu bändi, joka nykyään keikkailee ja tekee levyjä yhä harvemmin. Minulla on aika monta Eppujen vinyylilevyä, joita tosin en ole enää vuosiin kuunnellut. Tässä taannoin Turun Free Record Shop tyhjensi varastojaan myymällä satoja CD:eitä pilkkahintaan. Tartuin harvinaiseen tarjoukseen ja ostin parikymmentä CD:tä, joukossa mm. kolme Eppujen remasteroitua CD:tä.
Eput ovat tiukasti suomalainen ilmiö ja ehkäpä heille kansallisen kulttuurin pönkittäjinä voidaan suoda se suomirokin ykkösbändin aseman, jonka he ovat saavuttaneet. Epuissa parasta on punk-asenne ja omaperäinen huumori. Perjantaina poikkesin taas Free Record Shopiin ja huomasin, että kavereilta on julkaistu uusi DVD, joka koostuu harvinaisesta varhaisvaiheen filmimateriaalista. DVD:n nimi on upea tsoukki LED ZEPPELIN elokuvan otsikon ”loistavasta” suomennoksesta. Elokuvahan kiersi elokuvateattereita nimellä LAULU JÄÄ PYSTYYN (The Song Remains The Same)! Eput olivat tästä saaneet inspiraation ja niinpä heidän uuden DVD:nsä nimi on VIDEO JÄÄ PYSTYYN.
Muistan olleeni ensimmäisen kerran Eppujen keikalla joskus 1980 tai 1981. Paikka oli niinkin eksoottinen kuin Turun ylioppilaskylän Feeniks-diskobaari (en tosin ole enää varma nimestä). Baari oli tuolloin keskellä ylioppilaskylän länsipuolta, ihan totta. En tiedä onko paikka enää lainkaan käytössä. Nykyisestä Caribia-kylpylästä johti sinne pari sataa metriä pitkä huoltotunneli, baari oli siis maan alla. Sinne mahtui muistikuvani mukaan ehkä tuollaiset pari sataa kuulijaa / katsojaa. Eput soittivat varsin lujaa ja sanoista ei saanut mitään selvää, mutta meno oli sekä bändillä että yleisöllä varsin hulvatonta. Hanaolut virtasi ja koko illasta jäi ihan miellyttävä muisto, tosin settilistasta minulla ei ole enää hajuakaan. Huvittavaa on nykyistä kehitystä ajatellen tuo konserttipaikka, sillä tyttöystäväni ”itsemurhayksiöstä” (niin niitä Länsipuolen yksiöitä silloin nimitettiin) oli konserttipaikalle vain 20 metriä matkaa! Alkuillasta vähän valkkaria ja sitten liput ostettiin ovelta (ei tarvinnut mitään ennakkovarauksia), taisivat maksaa noin 20-40mk! (= n. 3-7e) Kaukana tuolloin olivat siis nykyiset ajat, jolloin Eppuja mennään Tampereelle stadionille kumartamaan ja maksetaan lipuista yli kymmenkertainen hinta! (Winterlude 2005).
Yhtye Eppu Normaali viettää nyt juhlavuottaan eli täyttää 40v! Tapahtuman kunniaksi on jälleen kerran tulossa Ratina -stadionille konsertti ja lisäksi valmisteilla on kokopitkä dokumenttielokuva. Alla linkkejä näihin uusiin uutisiin:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001181507.html
20160519hh
WINTERLUDE FINLAND 