Bob Dylan: Self Portrait 1970

dylan-portrait-1970Julkaisin alla olevan ”mietelmän” Winterludessa kymmenen vuotta sitten eli vuonna 2006. Sen jälkeen Dylanin Bootleg Series- sarjassa on ilmestynyt äänitteitä, jotka antavat selvästi paremman kuvan vuosien 1969- 1970 sessioista.  Perusasioita ne eivät kuitenkaan muuta eli vuonna julkaistu Self Portrait oli tavallaan huti Dylanilta eli huolellisemmalla materiaalin valinnalla ja riittävällä ajankäytöllä albumista olisi tullut paljon parempi. Mutta Dylanhan ei näitä jää miettimään, koska hän on aina jo matkalla seuraavaan kohteeseen, kuten Tangled Up In Bluen teksti todistaa…

Tupla LP:n sisältö:

sp-1970-albumYkköspuoli:  ”All the Tired Horses” (Dylan) – 3:12 / ”Alberta #1” (Kansansävelmä, Dylanin sovitus) – 2:57 / ”I Forgot More Than You’ll Ever Know” (Cecil A. Null) – 2:23 / ”Days of ’49” (Alan Lomax, John Lomax, Frank Warner) – 5:27 / ”Early Mornin’ Rain” (Gordon Lightfoot) – 3:34 / ”In Search of Little Sadie” (Kansansävelmä, Dylanin sovitus) – 2:27

Kakkospuoli:  ”Let It Be Me” (Gilbert Bécaud, Mann Curtis, Pierre Delanoë) – 3:00 / ”Little Sadie” (Kansansävelmä, Dylanin sovitus) – 2:00 /   ”Woogie Boogie” (Dylan) – 2:06 / ”Belle Isle” (Kansansävelmä, Dylanin sovitus) – 2:30 / ”Living the Blues” (Dylan) – 2:42 / ”Like a Rolling Stone (Live)” (Dylan) – 5:18

Kolmospuoli : ”Copper Kettle (The Pale Moonlight)” (Alfred Frank Beddoe) – 3:34 / ”Gotta Travel On” (Paul Clayton, Larry Ehrlich, David Lazar, Tom Six) – 3:08 /  ”Blue Moon” (Lorenz Hart, Richard Rodgers) – 2:29 / ”The Boxer” (Paul Simon) – 2:48 /  ”The Mighty Quinn (Quinn the Eskimo) (Live)” (Dylan) – 2:48 / ”Take Me as I Am (Or Let Me Go)” (Boudleaux Bryant) – 3:03

Nelospuoli :  ”Take a Message to Mary” (Felice Bryant, Boudleaux Bryant) – 2:46 / ”It Hurts Me Too” (Kansansävelmä, Dylanin sovitus) – 3:15 / ”Minstrel Boy” (Live) (Dylan) – 3:32 / ”She Belongs to Me” (Live) (Dylan) – 2:43 / ”Wigwam” (Dylan) – 3:09 / ”Alberta #2” (Kansansävelmä, Dylanin sovitus) – 3:12

sessions-1970-bLive-esitykset on äänitetty 31. elokuuta 1969 Isle of Wight Festivalilla.

Muusikot:

session-s-1970

Levyn suurin ongelma on sen aivan HAJANAISUUS. Esitystyylien sekamelska on melkoinen.  Dylan on kuitenkin Dylan eli aina kun Dylan tarttuu mikrofoniin on selvää, että mitään KESKINKERTAISTA on turha odottaa. Dylan voi hämmentää ja Dylan voi mokata, mutta Dylan EI voi olla keskinkertainen!   Tällä hämmentävällä levyllä on muutamia sellaisia esityksiä, jotka olisi ehdottomasti pitänyt jättää julkaisematta, mutta vastapainona  ja onneksi mukana on myös muutamia aivan upeita esityksiä.

Näitä diggaan:  ALL THE TIRED HORSES / EARLY MORNIN’ RAIN / LET IT BE ME (Elvis-style) / BELLE ISLE / THE BOXER (Simon & Garfunkel-style) / THE MIGHTY QUINN /TAKE A MESSAGE TO MARY / ALBERTA #2

NÄMÄ OLISI PITÄNYT JÄTTÄÄ JULKAISEMATTA: I Forgot More More Than You’ll Ever Know / In Search Of Little Sadie / Little Sadie / Blue Moon (tulkinta menee laulun osalta överiksi)

Laadin nämä muistilistat, jotta minun olisi helpompi arvioida kokonaisuutta. Hajanaisuudesta ja esitysten suurista laatueroista johtuen tämä on pakko luokitella Dylanin ”välityöksi”. Toisaalta kun 24:stä esityksestä 8 on hyviä tai erinomaisia,ei olisi oikein antaa kovin huonoa arvosanaa.

Hajanainen levy, jolla on kuitenkin muutamia oikein hyviä esityksiä     * * * +

 

Arvostelun teksti:    Harri Huhtanen 2006

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s