Pink Floyd: The Piper At The Gates Of Dawn 1967

piper-front*= nythän levyn julkaisusta on kulunut jo melkein 50 vuotta …

Pink Floydin 40 vuotta sitten* julkaisema debyyttilevy, Piper At the Gates Of Dawn (1967) on edelleen täysin relevantti, todellinen klassikko. Levyn suurin vahvuus on uraauurtavuus. Tällaista levyä ei kukaan ollut julkaissut aikaisemmin, musiikillinen ilmaisutyyli on täysin uusi ja jännittävä. Bändin energialataus on valtava ja esim. kakkospuolen avausbiisi, Interstellar Overdrive kuuluu Pink Floydin kappaleiden kärkikaartiin. Ihailen tällä levyllä myös sitä totaalista ehdottomuutta ja artistista narsismia millä perusteella kappaleet on valittu. Barrettin sävellykset hallitsevat Piperia, mutta silti levy on hienolla tavalla kollektiivinen. Barrett on tämän levyn totaalisen orginelliteetin takuumies. Barrettin maailma ja ilmaisutapa on äärimmäisen outo, tuntuu kuin miehen musiikki olisi syntynyt tyhjästä. Aivan varmaan Barrettkin on vaikutteensa jostain imenyt, mutta mistä? Siinäpä mielenkiintoinen työsarka tuleville rockhistorioitsijoille.

5166LP:n A-puoli on täydellinen: Barrettiin Lucifer Sam sopii hyvin Astronomy Dominen perään. Myös Barrettin Matilda Mother, Flaming ja Pow R.Toc H. ovat hienoja biisejä ja päätöskappale, Watersin Take Up Thy Stethoscope And Walk toimii merkkilisine ääniefekteineen upeasti päätöskappaleena.

B-puolella on yksi tyylirikko: Barrettin ”keijumaailman” tunnelmia luotaava The Gnome ei sovi ollenkaan aggressiivisen Interstellar Overdriven perään. Chapter 24, The Scarecrow ja erityisesti Bike edustavat tyylikkäästi Barrettin universumia, jossa kaikki on toisin kuin meidän kuolevaisten maailmassa. Sanoitukset ovat sekoitus arkielämän pieniä tapahtumia, fantasiaa ja ”keiju” -huumoria.

Piper on upea levy myös siinä mielessä, että se on samanaikaisesti täydellinen ajankuva ja ajaton klassikko. Roman Polanski kertoi muistelmissaan, että se joka ei ole ollut svengaavassa Lontoossa flower powerin aikoihin (1967) ei voi koskaan ymmärtää, miten fantastista aikaa se oli. Minä en ollut Lontoossa 1967, mutta onneksi on kirjoja, joiden avulla voi revitalisoida nuo tapahtumat ja erityisen hienoa on se, että on olemassa tämä Piper-levy, joka toimii upealla tavalla dokumenttina tuosta merkillisestä murrosajasta. Luovuus oli tuolloin huipussaan, valitettavasti sitä luovuutta vauhdittavat kovat huumeet, joiden käytöstä joutui jälkeen päin maksamaan kovan ”veron”.

Uraauurtava levy !      *  *  *  *  *

Harri Huhtanen 2006

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s