Vuoden 2017 lisäys: Hawks & Doves rankataan yleensä Youngin laajan tuotannon huonoimpien levyjen joukkoon. Youngin albumin B-puolelle esiin nostama ”Haukka”-aihe on kuitenkin taas uuden presidentin, Donald Trumpin Amerikka -uhon vuoksi varsin ajankohtainen. Hawks & Doves on varsin mielenkiintoinen levy ! 

Uskokaa tai älkää, olen nyt kuunnellut Hawks & Doves (1980) CD:n peräti 10 kertaa. Alunperin minun piti kirjoittaa arvosteluni kahden kuuntelun jälkeen, mutta sitten aloin potea  ramppikuumetta ja luulin erehtyneeni ensimmäisessä arviossani ja päätin varmuuden vuoksi jatkaa  kuuntelua. Valitettavasti mielipiteeni tästä levystä  ei muuttunut uusien kuuntelukertojen myötä. Minusta tällä levyllä nerokas Neil Young ALISUORITTAA. Neil Young pystyisi paljon parempaan.  Jossain  kirjoitettiin, että Young teki tämän levyn ainoastaan täyttääkseen levy-yhtiön kanssa tekemänsä sopimuksen. Väite saattaa hyvinkin pitää paikkansa, sillä A-puoli on kokoonpantu vuosien 1974 -77  studioylijäämä -nauhoista,  B-puoli on uutta materiaalia, mutta selvästi huonompaa kuin A-puolen materiaali.

Vaikka Hawks & Dovesin A-puolella kuullaan kaikuja siitä mihin Young parhaimillaan pystyy, romuttaa B-puoli kokonaisuuden.  Albumin nimi, Haukat ja Kyyhkyset viittaa amerikkalaisen politiikan kahteen pääsuuntaukseen. Haukat edustavat aggressiivista ajattelutapaa, jonka mukaan Amerikka on paras ja muiden yläpuolella. Haukkojen mukaan Amerikka saa ja sen pitää päättää mikä valtio on paha ja jos se niin päättää, on sillä oikeus hyökätä sinne ja syrjäyttää kyseisen valtion paha hallitus.  Kyyhkyset taas ovat idealisteja, joiden mukaan Amerikan pitää aina pyrkiä rauhaan ja ryhtyä sotaan vain jos Amerikkaa välittömästi ja kiistattomasti uhataan.

A-puolen laulut edustavat Youngin pasifistista hippiaikaa. B-puolella taas kuullaan Punaniska-filosofiaa eli Amerikan erinomaisuuden ylistystä. Ongelmalliseksi tämän levyn tekee se, ettei kuulija voi olla varma onko Young tosissaan esimerkiksi päätöskappaleessa Hawks & Doves, joka on ladattu täyteen ”Amerikka -testosteronia”.

Ready to go, willing to stay and say / USA USA
So my sweet love can dance another free day / USA USA

Houkuttaa ajatella, että B-puolen Amerikka-uho ja Haukka-mentaliteetti onkin satiiria.

Got rock and roll, got country music playin’
If you hate us, you just don’t know what you’re saying

Mielestäni Young jättää kuulijan harteille päätöksen siitä onko hän Haukka vai Kyyhky. Tämän levyn arviointi ei kuitenkaan ole siitä riippuvainen kummalle poliittiselle kannalle Young tosiasiallisesti on kallistunut. B-puolen uudet laulut ovat keskinkertaisia ja koska lisäksi A-puolen laulut ovat levy-yhtiön arkistoista kaivettuja ylijäämänauhoituksia, on loppupäätelmäni se, että tämän levyn Young oin tehnyt varsin kevyellä otteella eli tämä on ilmeisesti jo lähtökohaisesti ollut pikaisesti koottu välityö.

Vaikka kokonaisuutena Hawks & Doves on Young-levyksi varsinkin keskinkertainen, ei se tarkoita sitä etteikö tälläkin levyllä olisi muutamia todellisia helmiä. Avauskappale Little Wing on klassista Youngia parhaimmillaan!  Toisena kuultava psykedeelinen ja surrealistinen  The Old Homestead on myös erittäin mielenkiintoinen. Samoin Lost In Space sekä A-puolen päättävä Captain Kennedy toimivat hyvin. Ongelmat alkavat vasta kun päästään levyn B-puolelle, joka on musiikillisesti ja ajatuksellisesti antiteesi A-puolen kappaleille. Miksi? Selitys voi olla näinkin brutaali: Youngilla oli kiire täyttää levy-yhtiön sopimuspykälä ja toimittaa heille uusi albumi. Kiireessä Young penkoi arkistosta julkaisemattomia nauhoituksia ja purkitti ne yhdessä uusien, nopeasti kyhättyjen ja korostuneesti Amerikka-henkisten laulujen kanssa.

Arvosanani: A-puoli **** , B-puoli ** ½, josta loppupäätelmänä kokonaisarvosanaksi tulee:

Varsin epätasainen levy   * * * +

Harri Huhtanen 2008 ja 2017