Päivitys 29.9.2021. Rhino -yhtiö julkaisi tästä Doorsien viimeisestä levystä uuden miksauksen  muutamalla bonuskappaleella ryyditettynä vuonna 2007. Mainoksissa luki silloin hieman harhaanjohtavasti ”brand new 40th anniversary mixes”. Harhaanjohtava mainos oli siinä mielessä että alkuperäiset L.A. Womanin äänitykset oli tehty pääosin loppuvuodesta 1970 ja siitä laskien 2007 miksaukset olivat siis vasta 37 vuotta vanhoja! Nyt loppuvuodesta 2021 on kuitenkin oikeasti kulunut jo 51 vuotta siitä kun Jim Morrisonin Doors äänitti viimeisen levynsä ja koska levy ilmestyi keväällä 1971, niin siitä laskien on kulunut tuo maaginen 50 vuotta! Merkkivuoden kunniaksi Rhino-yhtiö julkaisee joulukuussa 2021 uuden L.A. Woman -deluxe boksin, jossa on ennakkotietojen mukaan on peräti 2 tuntia aikaisemmin aikaisemmin julkaisemattomia äänitteitä loppuvuoden 1970 sesioista. Tästä kirjoitan tarkemmin lähempänä levyn julkaisuajankohtaa. Suomessa  uutta deluxe-boksia myy ainakin Levykauppa Äx.         

Alkuperäisen bändin viimeiseksi jääneen kuudennen albumin äänitysvaiheet olivat melko värikkäät. Loppuvuodesta 1970 bändi vetäytyi pitkäaikaisen tuottajansa Paul Rothchildin kanssa Sunset Sound studioille. Bändin äänittäessä legendaarista Riders On The Stormia Paul romahti täysin ja hoki:

”en voi enää jatkaa tätä…”.

Äänittäjä Bruce Botnick muistelee Paulin myös sanoneen hänelle, ettei hän enää jaksa yrittää koota albumia musiikista, joka on ”cocktail jazzia”. Myöhemmin Paul kutsui bändin koolle ja selvitti tunteellisessa puheessaan:

” Olen väsynyt, ettekä te tarvitse minua sanomaan mitä pitäisi tehdä”.

Paul otti siis ”lopputilin” ja bändi jäi ilman tuottajaa. Botnickin johdolla miehet päättivät äänittää levyn nopeasti livenä Doors Workshopissa. Jim lauloi kylpyhuoneessa kun muut soittivat toisissa huoneissa. Musiikki purkitettiin 24 ‑raitanauhurille jota oli aikaisemmin käytetty bändin live‑konserttien äänityksissä. Kaiut, kompressorit ja limitterit hylättiin ja Bruce äänitti koko homman perussysteemeillä. Bruce kehuu Jimin ahkeruutta. Brucen mukaan Jim työskenteli L.A.Woman ‑sessioissa aamusta iltaan ‑ja vieläpä selvin päin! Niinpä koko levy saatiin purkitettua kuudessa päivässä! Miksaus tehtiin länsi Hollywoodissa, Poppi ‑studiolla. Vierailevina muusikkoina levyllä kuullaan Elvis ‑basisti Jerry Scheffiä sekä rytmikitaristi Marc Bennoa.

Keväällä 1971 julkaistu L.A.Woman on erinomainen levy, muttei ehkä sittenkään niin täydellinen kuin muistelin. Bändi ja erityisesti Jim ovat hyvässä vedossa, todellisia klassikkokappaleita levyllä on ainakin kaksi: L.A. Woman sekä Paulin aliarvioima Riders On The Storm. Muilta osin levy koostuu  taidokkaista bluesrock‑ ja blues‑ralleista. Ykkös‑ ja kakkoslevyn Doors ‑magiaa ei minusta kuitenkaan täysin saavuteta.

40‑vuotisjuhlajulkaisulla soundit eivät ole yhtä hyvät kuin muilla sarjan albumeilla. En tiedä mistä tämä johtuu. Onko niin, että masternauha on sittenkin kapea‑alaisempi kuin Rotchildin hyvissä studioissa tuotetut masternauhat? En tiedä. Basso kuulostaa muutamilla kappaleilla jäävän täysin taka‑alalla ja koko esityksestä tulee siten liian ohut ja diskanttivoittoinen.  Kritiikistä huolimatta levyllä on enemmän vahvuuksia kuin heikkouksia. Bändi soittaa hyvin yhteen ja Jimin laulu on erittäin energistä ja fokusoitunutta. Yksinään Riders On The Storm nostaa tämän levyn korkealle tavallisten rocklevyjen yläpuolelle. Myös avauskappale, muutoksesta kertova The Changeling on hieno. Tavallaan Jim siinä (alitajuisesti) jättää hyvästejä faneilleen:

I’m leaving town /  On the midnight train / Gonna see me change / Change, change

Levyn päätöskappaleessa, Riders On The Stormissa Jimin lyriikka saa jo lähes shakespearelaiset mittasuhteet hänen pohtiessaan elämän tarkoituksettomuutta:

Riders on the storm /  Riders on the storm / Into this house we’re born  /  Into this world we’re thrown / Like a dog without a bone  / An actor out on loan / Riders on the storm

40‑vuotisjuhlajulkaisulla on vain kaksi bonuskappaletta, mutta niistä ensimmäinen on sitäkin merkittävämpi eli Orange County Suite. On käsittämätöntä, että bändi jätti näin upean kappaleen virallisten levyjensä ulkopuolelle.

Kirjoitan tätä arvostelua nyt vähän sekavin tuntein. Toisaalta L.A Woman on suuremmoinen levy, mutta toisaalta siinä ei ole mitään vallankumouksellista tai välttämättä edes uutta. Tuskin kukaan bändin jäsenistä tiesi, että levy jäisi Jimin viimeiseksi. Uskomatonta, että kuudessa päivässä he saisivat aikaan näin komean levyn. Jim lähti sitten Pariisin lomailemaan, mutta kuten kaikki tietävät siitä tulikin sitten tavallista pidempi loma…

Klassikko!   ♦  ♦  ♦  ♦  ♦

Harri Huhtanen 2007