Pink Floyd: The Wall 1979, osa 1

pink-floyd-the-wallKlassisessa musiikissa muoto on usein sidottu ja teokset hallittuja kokonaisuuksia. Klassisessa musiikissa täydellisuus on arkipäivää ja improvisointi keräilyharvinaisuus. Rockissa asia on usein päinvastoin. 1970‑luvulla kuitenkin erityisesti Englannista nousi maailmanmaineeseen useita bändejä, jotka julkaisivat täydellisyyttä tavoittelevia teemalevyjä. Vastalauseena tälle elitistiselle musiikkikulttuurille syntyi punk‑liike, joka haukkui näitä bändejä dinosauruksiksi. Punkkareiden mielestä nämä bändit olivat hylänneet tavalliset kaduntallaajat, yleisön jonka avulla rock alunperin nousi maailmanmaineeseen. Punk ‑liike korosti musiikin yksinkertaisuutta ja sanoman selkeyttä.

Pink Floydin mestariteos The Wall (1979) on merkillinen sekoitus punkkia, sinfoniaa, oopperaa, progea ja psykedeliaa. Ennen kaikkea levy on Roger Watersin ehkä riipaisevin omaelämänkerrallinen luomus, teosta voisi jopa nimittää eräänlaiseksi testamentiksi. Näennäisesti tämä teema‑albumi on kertomus Pink‑nimisen hahmon vaiheista, mutta kun mietii faktoja, niin omasta ja kaverinsa Syd Barrettin elämästähän Roger tällä levyllä selvästi kertoo.

jatkuu…

Harri Huhtanen 2007

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s