Pink Floyd: The Division Bell 1994, osa 2

Pink_Floyd_-_Division_BellThe Division Bellillä (1994) Gilmourin tekstit ovat monimerkityksellisiä. Levyn pääteemana on kommunikaation vaikeus. Päähenkilö on menettänyt yhteytensä ihmisiin ja etsii uutta mahdollisuutta kommunikoida.

I was spending my time in the doldrums
I was caught in the cauldron of hate
I felt persecuted and paralysed
(Lost For Words)

Päähenkilön indentiteetti jää arvoitukseksi. Ajoittain tekstit viittaavat Syd Barrettiin, ajoittain Gilmouriin itseensä. Kertojan voi myös nähdä rakastajana, jonka suhde on päättyämässä tai jo päättynyt. Joissain kohdissa taas kritiikin kärki tuntuu kohdistuvan suoraan bändin faneihin.

What do you want from me
Should I sing until I can’t sing any more?
(What Do You Want From Me)

Muutamia tekstejä lukiessa tulee sellainen vaikutelma, että Gilmour laulaa Watersista.

Did you ever realise what you’d become
And did you see that it wasn’t only me you were running from
Did you know all the time but it never bothered you anyway
Leading the blind while I stared out the steel in your eyes
(Poles Apart)

Vaikka tekstit kertovat vieraantumisesta ja ihmisen yksinäisyydestä on levyllä mukana myös paljon inhimillistä lämpöä ja toivoa paremmasta.

I took a heavenly ride through our silence
I knew the moment had arrived
For killing the past and coming back to life
(Coming Back To Life)

pink floydMI0003237395

Musiikki on tarkkaan harkittua ja hienosti viimeisteltyä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kappaleet nivoutuvat saumattomasti toisiinsa ja levyn pääteemaa kuljetetaan taidokkaasti kohti transkendentaalista loppua, erästä kaikkien aikojen hienointa musiikillista kuvausta siitä, miten lapsuuden unelmat sortuvat ja elämä banalisoituu kun ihminen aikuistuu. Kaipuu menneeseen jää kuitenkin kalvamaan sielua ja taiteilija voi mielessään palata tuohon myriadien mahdollisuuksien eldoradoon, aikaan jolloin elämä oli ainutlaatuinen seikkailu.

Beyond the horizon of the place we lived when we were young
In a world of magnets and miracles
Our thoughts strayed constantly and without boundary
The ringin of the division bell had begun

Looking beyond the embers of bridges glowing behind us
To a glimpse of how green it was on the other side
(High Hopes)

Myös levyn avauskappale Cluster One on komea. Vuodesta toiseen ihminen yrittää etsiä avaruuden kohinasta signaalia, joka todistaisi että muuallakin on elämää. Kommunikaatio ei kuitenkaan ole onnistunut, mutta toiveet yhteydestä elävät yhä. Wrightin ja Gilmourin instrumentaalinen vuoropuhelu johdattaa kuulijan universumin äärettömästä tyhjyydestä takaisin siniselle pallollemme ihmisten välisten suhteiden mikromaailmaan.

Gilmourin kitararointi on kautta levyn erittäin nautinnollista kuunneltavaa ja äänimaisemaa täydentää hienosti Wrightin eteerinen kosketinsoitintyöskentely. Ohjelmoinnista vastaa Joe Carin ja Gary Wallis. Kosketinsoittimissa kuullaan myös Bob Ezrinia ja saksofonistina Dick Parrya. Orkestraatiosta vastaa legendaarinen Michael Kamen. Levyä valmisteltiin pitkään ja hartaasti peräti viidessä kuuluisassa studiossa (Astoria, Brittania Row, Abbey Road, Metropolis ja The Creek).

Levyllä on siis lukuisia vahvuuksia. Tällainen on 1990‑luvun Pink Floyd. Bändi joka hioo levynsä soundin ja kokonaisuuden äärimmäisen tarkkaan. Jos The Division Bell jää bändin viimeiseksi levyksi, niin on se aika komea lopetus aika komealle uralle!

KLASSIKKO TÄMÄKIN ! ! !   ♠ ♠ ♠ ♠ ♠

Harri Huhtanen 2008

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s