Kiihkeän rockkauden (1965-66) jälkeen Dylan kääntyi sisäänpäin ja vaihtoi jälleen tyyliä. Hän levytti folkrokkia (John Wesley Harding 1967), kantria (Nashville Skyline 1969), americanaa (Self Portrait 1970) ja out law  kantria (Pat Garrett & Billy the Kid 1973). Pääasiassa cover biiseistä koostunut tupla-albumi Self Portrait sai aikanaan täystyrmäyksen kriitikoilta. Nyttemmin kriitikkojen kannanotot ovat lieventyneet, koska Bootleg Series Vol. 10 -julkaisu Another Self Portrait (2013) sisälsi muutamia aivan upeita, aikaisemmin julkaisemattomia Self Portrait (1969) – ja New Morning (1970)- sessioissa äänitettyjä kappaleita. Aivan viime vuosina Dylan on uudestaan palannut americanan ja cover-kappaleiden pariin julkaisemalla vuosina 2015-2017 peräti viisi cover-levyä! Tämäkin on lieventänyt asenteita näitä 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa julkaistuja Dylanin levyjä kohtaan, joita silloin pidettiin tyylirikkoina ja jonkinlaisina ”harha-askelina” väkevän rockkauden jälkeen.  Uuteen tarkasteluun on tämän ”buumin” myötä päässyt myös aikanaan Dylanin huonoimmaksi levyksi tituleerattu Dylan, jonka Columbia julkaisi 1973 ilman Dylanin lupaa.

(jatkuu / continues…)

Harri Huhtanen 2017