Lentokentät

2000-luvulla suuri osa Euroopan lentokentistä on tullut minulle tutuksi. Sitä ennen matkustin aika paljon junilla, mutta nykyään siis ensi sijaisesti lentäen, koska Skandinaviasta on vaikea päästä nopeasti Keski- tai Etelä-Eurooppaan muutoin kuin lentäen. Lentokentät ovat oma omituinen maailmansa.  Jos tutustut vaikka vain päivän ajan johonkin kaupunkiin, et sekoita sitä sen jälkeen mihinkään muuhun kaupunkiin. Lentokenttien kanssa on toisin. Vaikka ne kaikki ovat periaatteessa erilaisia, ovat ne kaikki omalla tavallaan niin samanlaisia, että lentokenttiä on vaikea oppia tunnistamaan. Lentokenttien struktuuri on periaatteessa selkeä, mutta käytännössä sekava!  Lentokentällä liikkuminen on vaikeaa, varsinkin jos koneen vaihtoon on vain niukasti aikaa, niin välillä tilanteet voivat muuttua aika stressaaviksi. Trierin matkan olin räätälöinut siten että Finnarilla lennettiin Helsingistä Kööpenhaminaan ja sieltä sitten Luxairilla jatkolento Luxembourgin pääkapunkiin Luxembourgiin, josta pääsisi edullisella bussilla tunnissa Trieriin. Matkasuunnitelmat kuitenkin romuttuivat koska Kööpenhaminaan matkalla ollut Luxairin kone ei saapunut ajoissa. Lähtöä siirrettiin kahdesti ja lopulta kone lähti kolme tuntia myöhässä! Alkuperäinen vaihtoaika olisi ollut 2 tuntia, mutta 3 tunnin myöhästymisen vuoksi 5 tunnin aikana Kööpenhaminan kenttä tuli väistämättä aika tutuksi eli uskoisin tunnistavani sen seuraavalla kerralla!  Tai sitten en. Sekin on mahdollista, koska lentokenttien tunnistaminen on kerta toisensa jälkeen osoittautunut yllättävän vaikeaksi.

Harri Huhtanen 2018