Loviisa 20.7.2018
Harvemmin teen pitkiä matkoja Suomen sisällä. Etäisyydet kaupunkien välillä ovat Suomessa niin suuret ja tiet enimmäkseen tylsiä. Deep Purplen konsertti Haminassa innosti kuitenkin lähtemään pitkälle sisämaan matkalle kun eräs Kotkassa asuva kaverini tarjosi majoitusta ja lupasi järjestää liputkin.

Turusta Haminaan on yli 300 km enimmäkseen tylsää moottoritietä. Niinpä päätimme poiketa Loviisaan, jossa olin aina halunnut käydä, mutta se ei vaan ollut koskaan varsinaisesti osunut matkan varrelle. No, onneksi nyt osui. Tosin aikaa kaupunkiin tutustumiseen oli vain vajaa tunti, joten on selvää, että käynti jäi hyvin pintapuoliseksi.
Ensi vaikutelma oli erikoinen. Vaikutti siltä että kaupunki oli jotenkin juuttunut 1970- luvulle, niin paljon siellä oli sen ajan rakennuksia, mutta onneksi paljon oli säilytetty myös hyvin vanhoja taloja, joiden ansiosta Loviisa ei vaikuttanut yhtä masentavalta kuin keskiverto pieni suomalainen kaupunki, jossa nykyään on vain toinen toistaan tylsempiä suorakaiteen mutoisia betonilaatikoita: prisma, osuuspankki, alko, kunnantalo, verovirasto, apteekki ja hautaustoimisto – näistä koostuu nykyään pieni suomalainen kaupunki!

Loviisassa on sentään jäljellä hieno Komendantintalo, joka on rakennettu 1755 ja jossa toimii nykyään kaupunginmuseo. Se on melkein yhtä vanha kuin koko kaupunki, sillä alun perin Loviisan nimi oli Degerby ja se perustettiin Pernajan Degerbyn ratsutilan maille vuonna 1745 raja- ja linnoituskaupungiksi. Itäinen Suomi tarvitsi uutta tapulikaupunkia Turun rauhassa vuonna 1743 siirtyneen itärajan vuoksi. Rajan taakse jäi Itä-Suomen ainut tapulikaupunki Hamina. Vasta perustettuun kaupunkiin ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaan Loviisan linnoituksena tunnettua rajalinnoitusta, jonka rakennustyöt jäivät kuitenkin kesken Ruotsin kuningaskunnan rahavaikeuksien vuoksi. Linnoituksesta valmistui vain osa ulkovarustuksista. Linnoituskaupungin historiasta muistuttavat nykyisen keskustan itäpuolella sijaitsevat bastionit Rosen ja Ungern. Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili Degerbyssä 1752 ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan.

Viime vuosina Loviisa on jatkanut kutistumistaan, sillä vielä 1990-luvun alkupuolella kaupungin alueella asui noin 17 000 ihmistä, nykyään enää 15 000, joista vain runsas 7 000 keskustan alueella.

Harmi että aikaa oli niin vähän. Loviisa oli ikään kuin muisto omasta nuoruudestani Porissa: paljon puutaloja, muutamia todella hienoja 1700- ja 1800 -luvun rakennuksia ja kumma kyllä iso joukko rapistuneita 1970-luvun rakennuksia (ei ole ollut rahaa rakentaa uutta?).  Pakostakin siitä tuli jotenkin nostalgiset fiilikset. Mutta ei voinut mitään…matkan piti jatkua, kuten aina…

Harri Huhtanen 2018