TEMPEST – päiväkirja  11.syyskuuta 2012

Dylanin 1980-luku meni minulta aika iloisesti ohi, lukuunottamatta Oh Mercyä (1989), jonka ostin Turusta aika pian sen ilmestyttyä vinyylinä. Koska Dylan oli sitä ennen tehnyt sarjan enemmän tai vähemmän epäonnistuneita levyjä, oli todella suuri yllätys, että Oh Mercy oli niin erilainen ja ennen kaikkea niin hyvä! Kuuntelin sitä viikkotolkulla. Se levy kerta kaikkiaan vei meikäläisen mennessään. Dylan was back!

Seuraava Dylan -albumi, jonka ostin uunituoreena oli Good As I Been To You (1992). Vaikka se ei menestynyt Suomessa eikä maailmallakaan, minä pidin siitä kovasti. Oli hienoa, että Dylan oli jälleen palannut juurilleen.

Muutoin Dylanin 1990-luku meni lähinnä The Never Ending Tourin seuraamisessa ja keikkojen kuuntelussa. Seuraava vaikuttavan hetken koin vasta 1997, jolloin Time Out Of Mind ilmestyi. Ostin levyn Lontoosta sen ilmestymispäivänä ja matkustin seuraavana päivänä Dylanin tuplakeikalle Bournemouthiin. Oi niitä aikoja! Oli se vaikuttavaa kuulla LOVE SICK-kappaleen live-debyytti Bournemouthin pienessä konserttihallissa, jonne mahtui vain 2000 katsojaa. Yleisö oli haltioissaan. Sellaista mylvintää ja antaumusta olen harvoin päässyt todistamaan. Yleisö söi Dylanin kädestä. Dylan oli sen porukan kiistaton sankari.

Harri Huhtanen 2012