Gösta Sundqvist (1957-2003) -osa 1

göstaentahdo

Vasta viime vuosina on Suomessa herätty tajuamaan miten merkittävän musiikkillisen perinnön vuonna 2003, vain 46-vuotiaana, kuollut Gösta Sundqvist jätti jälkeensä. Hän julkaisi Leevi and the Leavings -yhtyeensä kanssa 16 albumia (1980-2003), jotka sisältävät muutamien erittäin hienojen kappaleiden lisäksi ison joukon poikkeuksellisen innovatiivisia sanoituksia. Lisäksi hänen tuotannostaan on julkaistu useita kokoelmia ja niiden julkaisu jatkuu edelleen.  En koskaan tavannut Göstaa. Yhteistä meillä on vain syntymävuosi (1957) ja kiinnostus rockmusiikkiin sekä suomenkieleen. Tuntuu että vuosi vuodelta Göstan merkitys vain kasvaa. Tällä hetkellä maatamme kiertää peräti kaksi bändiä jotka esittävät Göstan lauluja. Melkein joka vuosi hänen elämästään ja musiikistaan tehdään näytelmiä ja musikaaleja. Suomalaiset eivät ole unohtaneet Göstaa ja eräässä haastattelussa julkisuutta karttava Gösta totesikin ettei hän tähtää siihen että Leavings olisi ykkösbändi, mutta hänestä olisi hienoa, jos Leavingsin levyjä kuunneltaisiin vielä 30 vuoden kuluttua.  Uskon että Göstan toive toteutuu kevyesti, sillä vaikka hänen kuolemastaan on kulunut jo lähes 16 vuotta julkaisi turkulainen Svart Records aivan hiljattain koko Leavings -tuotannon (16 levyä) vinyylialbumeina, jopa ne 1990-luvun levyt, jotka alunperin julkaistiin vain CD-levyinä.

Minulla on toistaiseksi vain neljä Leevi and The Leavings albumia, jotka hankin alkuperäisinä vinyyleinä aikanaan 1980-luvulla. Silloin Leavings jäi minulta kuitenkin selvästi pimentoon. Vasta nyt,  yli 30 vuotta myöhemmin, olen alkanut tosimielessä perehtymään siihen mitä Gösta ja hänen bändinsä saivat aikaan. Ja positiivisia yllätyksiä on sieltä tullut vastaan monia. Tänään illalla kuuntelin vuoden 1982 albumia Kadonnut Laakso  ja ykköspuolen neljäs kappale En tahdo sinua enää löi minut aivan ällikältä!  Tämän täytyy olla parhaita ellei peräti paras syntikkapop -kappale jota koskaan on Suomessa tehty. Vuonna 1982 niin sanottu UUSI AALTO oli voimissaan Britanniassa, jossa markkinoille ilmestyi lukuisia uusia bändejä, jotka käyttivät melodisen popin esittämiseen syntikoita ja sähkörumpuja. Human League, Eurythmics, Soft Cell ja monet muut olivat bändejä, joiden tahtiin tanssittiin diskoissa ympäri maailman, myös Suomessa. Äkkiseltään ajattelisi, ettei Göstan tyyli sovi ollenkaan syntikkapopin esittämiseen ja suurin osa Kadonneen Laakson kappaleista edustaakin tyylillisesti iskelmää, rockabillyä, rokkia, punkkia jne. eli vanhempia tyylisuuntauksia, mutta Göstapa ei antanut tämän rajoittaa itseään vaan teki Suomen ehkä hienoimman syntikkabiisin!   En tahdo sinua enää pärjää musiikillisesti erittäin hyvin saman ajan brittiläisille hittibiiseille ja mikä parasta sanoitus jopa ylittää sen ajan brittikollegoiden tuotokset!

                        juna kauas pois minut kuljettaa
                        silti tunnen sinun istuvan penkillä mua vastapäätä
                        en tästä unesta herää
                        en enää käsillä voi sua koskettaa
                        ja nyt se kaikki mitä sinulle annoin
                        on kylmää jäätä         

 

Harri Huhtanen 2019

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s