Wienin parlamenttirakennuksen edustalla on suuri veistosryhmä, jonka keskushahmo on antiikin Kreikan sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar, Pallas Athene. Tempestin kanteen Dylan on valinnut yhden tämän veistosryhmän patsaista. Niissä harvoissa haastatteluissa, jotka Dylan on antanut hän ei ole paljastanut mikä on kuvavalinnan ja hänen levynsä mahdollinen yhteys.

TEMPEST -päiväkirja    
15.syyskuuta 2012

Uusi levy ei petä odotuksia eikä ennakkohypeä. Tempest on hieno levy. Uskallan sanoa tämän jo kahden kuuntelun perusteella. Levyllä ei ole yhtään huonoa kappaletta, muutama ehkä keskinkertainen, monta hyvää ja muutama aivan huikea esitys. Jos jo tässä vaiheessa on pakko nimetä levyn huippuesitys on se varmaankin TEMPEST. Tämä peräti 14-minuuttinen biisi vie kuulijan mukanaan eikä tunnu yhtään liian pitkältä, päinvastoin sitä melkein odottaa että tarina jatkuisi ja jatkuisi loputtomiin! Irlantilaiseen kansansävelmään sovitetussa Tempestissä on koukuttava melodia ja vahvat lyriikat. Myös SCARLET TOWN on erittäin vahva esitys, joka jää jo ensi kuuntelun jälkeen soimaan päähän.

Alkuvaikutelmani on, ettei tällä levyllä tarvita ”koodinpurkua”, kuten Modern Timesilla (2006). Tällä hetkellä minusta vaikuttaa että Tempest on pikemminkin komea kokoelma vaikuttavia esityksiä ja vahvoja lyriikkoja, hienoa tarinankerrontaa ja bändiltä sujuvaa ja koukuttavaa soittoa. Synkistä aiheista huolimatta levystä jää kuuntelun jälkeen hyvä mieli eli jollain merkillisellä tavalla tämä on sittenkin upbeat-levy. Niille, jotka aloittavat Dylanin kuuntelun Tempestistä, varoituksen sana on kuitenkin paikallaan eli tällä levyllä Dylanin ääni on entistä rupisempi. Mutta se ei menoa haittaa, koska musiikissa, lyriikoissa ja Dylanin tulkinnassa on voimaa, joka ei tosiaankaan jätä kuulijaa kylmäksi!

Harri Huhtanen 2012 ja 2019