Parinkymmenen minuutin väliajan jälkeen on vuorossa se hetki jota kaikki salissa ovat odottaneet malttamattomina: Hackett esittäisi ryhmänsä kanssa legendaarisen Selling England By The Poundin (1973)  kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa Suomessa!  Genesishän ei lainkaan konsertoinut Suomessa 1970 -luvulla ja siksi sen ajan nuoret joutuivat tyytymään albumin levytettyyn versioon.

Dancing With The Moonlight Knightin  avaustahtien kajahtaessa ilmoille yleisö kohahtaa  kun “jättiläinen”, Nad Sylvan astelee ylväänä lavalle ja kun hän ryhtyy laulamaan tapahtuu jotain minkä en olisi koskaan uskonut tapahtuvan: yleisö alkaa laulaa mukana!  Gabrielin sanoitukset eivät ole sieltä helpoimmasta päästä ja siksi huomaan tulleeni todellisten Genesis-fanien joukkoon.  He selvästikin tuntevat laulut läpikotaisin. Myös Steve Hackett ja Nad ovat selvästi yllättyneitä siitä miten voimakkaasti yleisö reagoi näihin ikivanhoihin lauluihin. Steve hymyilee leveästi: Selling ei ole unohtunut, edelleen ympäri maailmaa on “veteraaneja” jotka arvostavat näitä hienoja lauluja.

I Know What I Likessa multi-instrumentalisti Rob Townsend soittaa levytetystä versiosta poikkeavan saksofonisoolon ja Hackett kitarasoolon joka myös poikkeaa levyllä kuullusta. Tämä vähän häiritsee minua, mutta toisaalta elävöittää esitystä. Onneksi kuitenkin seuraavat kappaleet noudattelevat aika uskollisesti Sellingin levytettyä, alkuperäisversiota.

Firth Of Fifth on kappale, jonka Tony Banks alunperin kirjoitti pianolle, mutta Hackett lisäsi siihen pitkän, upean kitarasoolon ja siksi on onni, ettei kappaletta julkaistu vielä Foxtrot -albumilla (1972), koska Selling sessioissa kappale muuttui vielä moninkertaisesti paremmaksi Hackettin soolon ansiosta.  Hackett itse on pitänyt Firth Of Fifthiä yhtenä uransa kohokohdista.

Yleisö elää voimakkaasti mukana koko Selling -albumin esityksen ajan. Seuraavaksi tulee Deja Vu , kappale joka jätettiin pois Selling -albumilta ja jonka Hackett viimeisteli Gabrielin luvalla 1990-luvulla. Ihan kiva kappale, mutta ymmärrän miksi sitä ei otettu Sellingille, se ei olisi sopinut kokonaisuuteen. Sitten kuullaan vielä muutama kappale  A Trick Of Tail (1976) -albumilta, joka tehtiin ilman Gabrielia. Tuolla levyllä laulajana oli rumpali Phil Collins. Huomaan että Nad joka oli laulanut hienosti Gabrielin osuudet, on vähän pulassa Collinsin esitysten kanssa tai sanotaan niin, että ne eivät enää kuulosta täysin samanlaisilta kuin levytetyt versiot. Nadin lauluääni on erilainen kuin Philin. Toisaalta Phil aikanaan matki Gabrielia niin hyvin, etteivät kaikki välttämättä vuonna 1975 edes tajunneet bändin laulusolistin vaihtuneen.

Kakkossetti kestää encoreineen yli tunnin ja niinpä konsertin päättyessä kello on jo yksitoista. Hieno keikka!  Bändi lähtee lavalta selvästi tyytyväisenä ja samoin tuhatpäinen yleisö. Myöhemmin Nad Sylvan kirjoittaa Facebook -sivullaan olleensa yllättynyt siitä miten hyvin heidät otettiin Helsingissä vastaan.

Kuvassa Hackett ja vuoden 2019 bändi (esiintyjät vasemmalta oikealle):
Rob Townsend (saksofoni, huilu, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet), Nad Sylvan (laulu), Steve Hackett (kitarat ja laulu), Jonas Reingold (basso ja laulu), Craig Blundell (rummut), Roger King (kosketinsoittimet). 

Text and Photos: Harri Huhtanen 2019