Hector on rutinoitunut radiotoimittaja. Tuoreessa haastattelussa hän sanoikin että vaikka lopettaisi keikat kokonaan aikoo hän jatkaa jossain muodossa radio-ohjelmien tekoa ”tappiin saakka” eli radiosta hän ei aio vetäytyä ja se on hyvä, koska Hectorin juontoja on aina ilo kuunnella. Hector lanseerasi jo 1970-luvulla Yleisradioon ohjelman Pop eilen tänään jota hän juonsi kollegoidensa kanssa vuosikausia. Vuonna 2014 YLE kuitenkin tylysti hyllytti hänet ja asiasta kirjoitettiin siihen aikaan paljon lehdissä ja netissä. Ohjelma jatkui kuitenkin pienen tauon jälkeen Radio Novassa Pop eilen-toissapäivänä -nimellä,  mutta  hävisi sitten sieltäkin mystisesti loppuvuodesta 2015. Ohjelman Facebook -sivun linkit eivät enää toimi enkä löytänyt Novan nykyisiltä sivuilta enää mitään merkintöjä Hectorista. Ilmeisesti hän ei siis tällä hetkellä tee radio-ohjelmia?

Vuoden 2019 kiertueen avauskeikalla Turussa äänessä oli kuitenkin taas hyväntuulinen ja nokkela radiotoimittaja, joka esitteli useammankin kappaleensa taustoja. Hector kertoi avoimesti ihailustaan, joka kohdistui useisiin 1960-luvun suuruuksiin. Vuonna kuollut 2016 Leonard Cohen  on ollut Hectorille jopa niin tärkeä, että hän nuorena miehenä päätti matkustaa Kreikkaan Hydran saarella, jossa Leonardilla oli asunto. Ihailu näkyi ja kuului konsertissa kuullussa Cohen coverissa Halleluja (1995), jonka Hector esitti voimallisesti ja tunteella.

Välijuonnoissa oli myös paljon itseironiaa ja huumoria. Parissakin kohtaa Hector vitsaili että “tässä iässä asiat jo tahtovat vähän unohtua”. Miehen mukana ikääntynyt yleisö oli alusta loppuun saakka hillittyä, jopa varovaista, josta myös Hector sai aiheen vitsailuun. Hän totesi yhdessä vaiheessa iltaa mm. “nythän täällä meno muuttuu jo aivan villiksi” kun joku 3000 päisestä yleisöstä oli huutanut lyhyen välikommentin kesken Hectorin juontoa. Toisessa kohtaa Hector kysyi ironisesti “onko yleisöllä toiveita…”  ja heti perään naureskellen “emmehän me niitä kuitenkaan toteuta”. Toiveita kuitenkin oli, sillä joku takaa huusi “Pikku Kalle”, joka teki Hectoriin vaikutuksen, sillä kyseinen kappale todella on olemassa ja Hector totesi että kappale on hänen esikoissinglensä Palkkasoturi (1965)  B -puolella. “Sitä emme valitettavasti voi tänään soittaa” totesi hieman häkeltynyt Hector.

Hector yritti parhaansa mukaan osallistuttaa yleisöä, mutta hänen ikäpolvensa yleisö ei sellaiseeen ole tottunut ja siksi vetoomuksista huolimatta reaktiot olivat loppuun saakka varsin hillittyjä. Lumi teki enkelin eteiseen (1973) kohdalla Hector vetosi yleisöön jotenkin näin: “tämä on ehkä tunnetuin biiseistäni ja kun se tänään täällä kuullaan viimeistä kertaa niin olisi todella hienoa jos voisitte laulaa mukana…”. Jotkut lauloivatkin, mutta sellaista todellista yhteislaulua ei kuitenkaan saatu aikaiseksi kuin esim. Ruisrockin nykyisten nuorten artistien keikoilla. Yleisö ei sittenkään tuntunut osaavan sanoja riittävän hyvin laulaakseen täysin rinnoin mukana. Sen sijaan ”kännykkäsytkärit” valaisivat koko salin ja se näytti aika hienolta.

Loppua kohden Hector silminnähden alkoi herkistyä eli hän tuntui todella uskovan että tämä on hänen viimeinen Turun keikkansa. Encorena kuultiin herkkä tulkinta herkästä kappaleesta Yhtenä iltana (1990), jonka loppuessa Hector tuli vielä eteen kumartamaan yleisölle ja sanoi jotenkin näin: “sanat tuntuvat nyt loppuvan…kiitos teille kaikille !”. Sitten hän poistui ja vaikka oli soittanut vain yhden encoren tajusivat kaikki, ettei tästä voinut jatkaa, sen verran herkäksi tunnelma oli muuttunut. Yleisö lopetti taputtamisen ja kaikki poistuivat salista. Vaikutelmakseni jäi, että yleisö oli kuitenkin erittäin tyytyväistä kuulemaansa ja näkemäänsä ja minäkin olin hyvin iloinen että olin saapunut paikalle, vaikka en uskonutkaan että kyseessä oli viimeinen kerta, mutta jos oli niin hyvät muistot tästä keikasta kuitenkin jäi!

Text and photos by Harri Huhtanen 2019