Zombies: tarinan loppu olikin uusi alku! – osa 2

Zombies äänitti parhaan studioalbuminsa loppukesällä 1967. He pääsivät levyttämään Lontoon legendaarisille Abbey Road -studioille heti Beatlesien ja Pink Floydin jälkeen. Odessey And Oracle (1968) oli vasta bändin toinen studioalbumi, mutta siitä tuli hieno!  Tämä kakkosalbumi julkaistiin keväällä 1968, mutta se oli jo ”postuumi”, sillä jo loppuvuodesta 1967 bändi oli turhautunut huonoon keikka- ja singlemyyntiin. Bändin johtajasta Rod Argentista tuntui että bändi polki paikallaan ja osittain siksi tehtiin hätiköity päätös bändin lopettamisesta loppuvuonna 1967. Argent suunnitteli uutta bändiä Zombiesien toisen biisinikkarin Whiten kanssa. He sävelsivätkin uusia biisejä ilmeisesti jo alkuvuodesta 1968. Argent oli haastattelussa vakuuttanut ettei Zombies enää palaa, mutta kun sitten levy-yhtiö CBS  lähestyi heitä ja toivoi vielä yhtä studioalbumia, niin miehet päättivät kokeilla vielä kerran mitä saisivat aikaan. Joulukuussa 1968 äänitettiin Lontoon Morgan -studioilla kourallinen uusia kappaleita sekä saman verran uusia versioita vuosien 1965-66 jo julkaistuista Zombies kappaleista. Uusi albumi oli tarkoitus julkaista vuonna 1969, mutta kun siltä poimitut singlet Imagine The Swan ja If It Don’t Work Out eivät menestyneet, peruutti CBS albumin julkaisun. Zombiesien kolmas studioalbumi jäi sitten vuosikymmeniksi hyllylle, mutta bootleggarit, jotka aina löytävät keinoja saada käsiinsä julkaisematonta materiaalia pitivät kolmatta levyä laihoina Zombies -vuosina ”hengissä”.  Vasta vuonna 2000 Japanissa Zombiesien vuonna 1968 äänitetystä kolmosalbumista ilmestyi virallinen versio, jonka nimeksi tuli R.I.P. Ei se ollut yhtä hyvä kuin kakkosalbumi Odessey mutta muutamissa kappaleissa oli kieltämättä sellaista Zombies- ”magiaa”, jonka vuoksi bändiä arvostan.

Albumin paras kappale on singlenäkin julkaistu Imagine The Swan, jonka säveltäjiksi on merkitty Argent sekä White.  Koska kappale ei menestynyt singlenä, ei siitä ole kirjoitettu oikeastaan missään. Jos se olisi menestynyt, kuten sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt menestyä, olisivat kriitikot varmaan kiinnittäneet huomionsa siihen että tässä sävellyksessä on lainattu erästä kaikkien aikojen parasta ”biisinikkaria” eli 1700-luvulla elänyttä saksalaista Bachia. En osaa suoraan sanoa mistä Bachin teoksesta lainaus kappaleen alussa on peräisin, mutta yleensä kun pidän jostain valtavasti ilmenee myöhemmin että kappaleessa on (osittain) käytetty Bachin teemoja. Niinhän voi aivan hyvin tehdä, koska Bachin perikunnalla ei ole enää oikeuksia hänen sävellyksiinsä. Bachin lainaaminen melodioissa antaa kappaleille ajattomuutta ja syvyyttä jota yleensä tavallisessa pop-kappaleessa ei ole.             

Harri Huhtanen 2020

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s