Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 6

Väliajan päätyttyä Anna ja Kaisa palasivat lavalle vintage-kesämekoissa. Jossain haastattelussa Kaisa oli muistaakseni sanonut että uusi levy olisi hengeltään “positiivisempi” kuin debyyttilevy. No, asuvalinta viittasi siihen, että lausunto voisi pitää paikkansa, mutta mutta…kun Kaisa alkoi laulaa kakkoslevyn avausbiisiä Eivät enkelitkään ilma siipiä lennä alkoi heti tuntua siltä että luvassa olisikin jotain ihan muuta kuin iloisia kesäbiisejä. Avaussäkeet kertoivat heti mistä uudessa levyssä oli kysymys:

makaan arkussa palelen nielen multaa kantta potkin
en voi syyttää ketään muuta itse elämäni sotkin

Välijuonnoissa Kaisa oli entiseen tapaan humoristinen, tosin se oli sellaista sarkastista, joskus jopa mustaa huumoria. Jotain hengähdystaukoja sentään tässä “kuolinmessussa” oli, sillä Ne tulivat isäni maalle sekä Taksilla Vaalaan eivät sentään kertoneet kuolemasta. Mutta sitten olikin vuorossa rankempi setti: Syntynyt suruun ja puettu pettymyksiin, Jos jäisin Onnibussin alle, Äiti älä huoli, Tee se itse, Jos vain pääsisin pääsi sisälle ja Vuoden pimein yö käsittelivät tavallaan jokainen kuolemaa, itsemurhaa ja “kahdennettua” itsemurhaa. Onnibussissa on tuo “kahdennettu itsemurha”, Kaisa itse kertoi välispiikissä että jossain arvostelussa oli kirjoitettu “joukkoitsemurhasta” ja sitä hän ei hyväksynyt, koska Kaisan mukaan kyseessä oli pohjimmiltaan rakkauslaulu.

Pelkkää synkistelyä konsertin kakkososa ei sentään ollut, sillä jo edellisenä vuonna keikoilla soitettu kaunis Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään  esitettiin päätöskappaleena klassisen kvartetin tukemana. Todella komea lopetus ainutlaatuiselle konsertille!

Jossain arvostelussa pohdittiin sitä onko Maustetyttöjen pessimistinen tuotanto laskelmoitua. Oltuani nyt lähietäisyydellä heidän keikallaan voin todistaa ettei se ole laskelmoitua, vaan uskon että he oikeasti seisovat laulujensa takana.  Kaisa ja Anna eivät hymyilleet kertaakaan konsertin aikana, mutta humoristiset välispiikit kevensivät kivasti tunnelmaa ja pohjimmiltaan nämä kaikki melankoliset kappaleet ovat erittäin melodisia ja koukuttavia. Ne jäävät soimaan päässä ja sanoitukset ovat rytmitykseltään aivan huippuja!   

Kannatti matkustaa Helsinkiin tämän keikan vuoksi! Kulttuuritalosta poistui iso joukko ihmisiä, jotka olivat kerrankin saaneet jotain muutakin kuin pintaviihdettä. Linnunlauluntietä keskustaan kävellessä öinen Helsinki näyttäytyi koko kauneudessaan. Töölöönlahden vastarannalla Finlandia -talo erottui pimeydestä puhtaan valkoisena. Paluumatkalla mietin taiteilijan dilemmaa: jos on liian tosissaan, niin siinä voi lopulta käydä huonosti, kuten rockin historiasta tiedämme; jos taas ei ole tosissaan niin voiko tehdä mitään mikä oikeasti liikuttaa ihmisiä? Onneksi Maustetytöt päättivät keikkansa tuohon Jos mulla ei ois sua -kappaleeseen, sillä se antaa ymmärtää että “umpikujistakin” voi selvitä:

en halua pois sittenkään
mä mieluummin kanssas tänne jään
jään tänne katolle katson pilviin
aurinko paistaa silmiin
jos mulla ei ois sua mulla ei ois mitään

Harri Huhtanen text & photo 2021