Lauantai 31.8.2019

Luulenpa että kovin harva suomalainen on koskaan kuullutkaan herroista Antoine Forqueray, William Corkinen ja Marin Marais. Eivätpä taida suurelle yleisölle olla tuttuja myöskään Maija Lampela, Johanna Kilpijärvi, Mikko Ikäheimo ja Anna Orasmaa. Mikä näitä seitsemää henkilöä yhdistää? Jos sanon Gamba niin sitten jo jotkut pääsevät jyvälle mistä tässä on kysymys.

Vuoden 2019 viimeiselle Helsingin matkalle olin ostanut netissä liput Lampelan ja kumppaneiden  lauantai-iltaiseen Viola da Gamba  – konserttiin Helsingin uuteen Musiikkitaloon. Ohjelmistossa oli ranskalaisten 1600- ja 1700-luvulla Ludvig XIV eli tuttavallisemmin Aurinkokuninkaan  hovissa vaikuttaneiden Forquerayn ja Maraisin Gamba-teoksia, joiden välissä kuultiin englantilaisen 1600-luvun alussa vaikuttaneen Corkinen soologamba -teoksia.

Sibelius Akatemiasta kesällä 2018 musiikkimaisteriksi valmistunut Maija Lampela oli konsertin itseoikeutettu tähti, jolla oli nuoresta iästään huolimatta jo laaja kokemus konsertoimisesta yleisölle mm. Korsholman, Janakkalan, Sastamalan, Kuopion, Kajaanin, Lahden, Porin, Kymin ja Helsingin erilaisissa vanhan musiikin tapahtumissa. Lisäksi hän oli ehtinyt perustaa omia yhtyeitä: mm. Trio Baroccon ja Gambayhtye Jouhin. Häntä Musiikkitalon pienessä Organo- salissa säestivät erinomaisesti Kilpijärvi (bassogamba), Ikäheimo (teorbi, arkkiluuttu ja barokkikitara) sekä Orasmaa (cembalo). Sellaista musiikkia kuulee niin harvoin missään! Gamba-soittimethan jäivät 1700-luvun jälkeen unholaan melkein 200 vuodeksi, sillä sello korvasi gamban. Vasta 1900-luvulla vanhan musiikin harrastajat alkoivat uudestaan valmistaa gamba-soittimia ja elvyttää perinnettä. Edelleen maailmassa on kovin vähän gamban- soittajia, mutta viime aikoina sen suosio näyttäisi kyllä lisääntyneen.  

Hienon konsertin jälkeen illallinen oli Helsingin ehkä vanhimmassa japanilais -ravintolassa Kabukissa.  Se oli meille vasta toinen käynti tuossa ravintolassa. Ravintolan erikoisuutena ovat ruokapöytään upotetut keittolevyt, joissa asiakas voi itse kypsentää ruoka-annoksensa.

Hotellihuoneen olin tällä kertaa varannut Lilla Robertsista (Pieni Roobertinkartu 1-3) Kaartinkaupungista. Huoneet siellä ovat tyylikkäitä ja erittäin siistejä. Pölyhiukkastakaan en löytänyt, en edes sängyn alta. Siivoukseen siellä siis panostetaan aivan erityisesti.

Text and photos: Harri Huhtanen 2021