Jugoslavian hajoamissodat, osa 1

Vuoden 1983 jälkeen seurasi erittäin pitkä ajanjakso, jolloin ei kyllä yhtään tehnyt mieli matkustaa Balkanille. Jugoslaviassa oli Titon kuoleman (1980) jälkeen jatkuva talouskriisi, hallituskriisi ja etninen kriisi!  Kaikki historian vanhat “haavat” aukesivat ja lopulta sekasortoinen tilanne päätyi johonkin sellaiseen, jonka vuosikymmeniä luultiin olevan Euroopan osalta jo ohi, nimittäin kansalaissotaan ja vieläpä monella rintamalla! Muutama uusi valtio selvisi kriisistä yllättävän helpoilla.

Pohjoinen Slovenia ja eteläinen Makedonia ilmoittivat itsenäisyydestään vuonna 1991. Jugoslavian serbijohtoinen hallinto antoi Makedonian mennä vähin äänin, Sloveniankin osalta yritykset perua osavaltion itsenäisyminen kuivuivat kasaan muutamassa päivässä. 

Neljän miljoonan asukkaan Kroatia julistautui myös itsenäiseksi vuonna 1991, mutta siitä seurasikin jo verinen sota serbien kanssa. YK  riensi apuun ja toi maahan peräti 14 000 rauhanturvaajaa. Myös Suomen uutisissa näytettiin mm. kuvia aikaisemmin erittäin suositun turistikaupunki Dubrovnikin  taisteluista. Onneksi taistelut saatiin loppumaan ennen kuin kaupungin ainutlaatuinen, historiallinen keskusta ehdittiin pommittaa maan tasalle.  Periaatteessa sota loppui 1992, mutta tosiasiallisesti varsinainen rauha Kroatian alueella saavutettiin vasta 1995. 

Kaikista entisen Jugoslavian hajoamissodista sekavin oli Bosnia-Hertsegovinan sota.  Maa ilmoitti itsenäisyydestään 1992, mutta samalla serbijohtoinen osa maasta ilmoitti että hekin itsenäistyvät! Jotta tilanne olisi mahdollisimman sotkuinen ilmoitti rajavaltio Kroatia ryhtyvänsä sotaan bosniakkeja vastaan, jotka siis jo sotivat serbejä vastaan!  Sekä serbit että kroaatit syyllistyivät sodan aikana vakaviin sotarikoksiin. Molemmat ryhmät halusivat kokonaan eroon islaminuskoisista bosniakeista. Tilanne alueella rauhoittui vasta 1995 kun USA tuli väliin ja pakotti kaikki ryhmät rauhaan. Kaikkiaan tässä verisessä sodassa kuoli yli 100 000 ihmistä muutamassa vuodessa ja maanpakoon päätyi arviolta 1,5 miljoonaa bosniakkia. Tilanteen rauhoittaminen edellytti kuitenkin niin supermutkikkaan aluehallintojärjestelmän luomista etten yritäkään avata sitä tässä.  Periaatteena hallinnon hajauttamisessa oli kaikkien maassa asuvien etnisten ryhmien oikeuksien turvaaminen siten, ettei mikään ryhmä saavuta ylivaltaa, joka voisi johtaa uuteen sotaan.  Lopputuloksena oli monikulttuurinen, hauras valtio, jossa asuu nykyään 44% bosniakkeja, 31% serbejä ja 14% kroaatteja.

Harri Huhtanen 2021