Jugoslavian hajoamissodat, osa 2

Suomessa huonosti tunnetun Montenegron asukkaat kannattivat 1990-alussa, päinvastoin kuin muut alueen valtiot, jäämistä Serbian yhteyteen. Liitto alkoi kuitenkin rakoilla jo 1996, jolloin maa ryhtyi harjoittamaan omaa talouspolitiikkaa ja otti, ehkä hieman yllättäen, valuutakseen Saksan markan ja myöhemmin euron. Näin maa halusi identifioitua vahvemmin läntiseen Eurooppaan. 2000-luvulle tultaessa Montenegrossakin alettiin vaatia täysitsenäisyyttä. Asiasta järjestettiin kansanäänestys 2006 ja niukalla enemmistöllä itsenäisyyden kannattajat voittivat. Näin Montenegrosta tuli jo viides entisestä Jugoslaviasta eronnut valtio.

Ainoa alueen valtioista, jonka tilanne on edelleen keskeneräinen on Kosovo. Alueen asukkaista lähes 90% on albaaneja ja  he kapinoivat serbihallintoa vastaan jo 1980-luvun sekasortoisina vuosina. Albaanit julistivat maan itsenäiseksi jo 1991, mutta tuota julistusta ei maailmalla noteerattu. Varsinainen avoin sotatila alkoi 1996. Koska Kosovo oli köyhin alueen valtioista ei sillä myöskään ollut varsinaista armeijaa ja niinpä kyse oli sissisodasta serbien koulutettua ja hyvin varustettua armeijaa vastaan. Sotavuosina jopa satoja tuhansia Kosovon albaaneja pakeni ulkomaille. Serbit saivat huonoa mainetta myös tästä sodasta, johon liittyi serbien tekemiä siviilien joukkomurhia. NATO alkoi ratkaista umpikujaa kovimmalla mahdollisella tavalla eli pommittamalla suoraan Serbiaa.  Operaatiolla ei ollut edes YK:n valtuutusta. 10 viikon pommitusten jälkeen Serbia antoi lopulta periksi ja veti joukkonsa pois Kosovosta. Tilanne ei kuitenkaan rauhoittunut, vaan nyt albaanit alkoivat kostaa alueella asuville siviiliserbeille hävittämällä heidän kirkkojaan ja asuntojaan. 280 000 serbiä joutui pakenemaan maasta.  Vuonna 2008 Kosovon parlamentti julisti maan itsenäiseksi. Serbia kieltäytyi edelleen hyväksymästä Kosovon itsenäisyyttä.  Kosovon väestöstä 7% on serbejä. Heidän asemansa albaanien johtamassa maassa on tukala. Kosovo on pieni, köyhä maa, jossa asuu vain 1,5 miljoonaa ihmistä. Jostain syystä he eivät kuitenkaan ole halunneet liittyä naapurivaltio Albaniaan, jonka kanssa he ovat sukulaiskansa. Kosovon itsenäisyys on hauraalla pohjalla ja edelleen vain noin 100 maailman valtiota on tunnustanut maan itsenäisyyden.  

Titon kuolemasta vuonna 1980 alkanut Jugoslavian “kuolinkamppailu” on siis 40 vuodessa johtanut siihen että aikaisemmin yhtenäinen yli 20 miljoonan ihmisen kansakunta on jakaantunut peräti seitsemäksi pienemmäksi valtioksi, joista 7 miljoonan asukkaan Serbia on toki edelleen suurin, mutta kylläkin melkoisesti supistunut valtansa huippupäivistä.  Nykyään kaikki alueen maat haluaisivat mukaan EU:iin mutta taloudelliset ja juridiset puutteet maiden hallinnoissa ovat estäneet sen että kaikki näistä uusista valtioista olisivat päässeet mukaan suureen Eurooppalaiseen yhteisöön.

Ensimmäisenä mukaan hyväksyttiin kohtalaisen vauras ja demokraattinen Slovenia, josta tuli EU:n jäsenvaltio jo 2004. Toisena mukaan pääsi Kroatia vuonna 2013. Ehdokasmaita ovat Serbia, Montenegro ja Pohjois-Makedonia. Serbian kohdalla liittymisaikeet on estänyt mm. sotarikollisten suojelu, hallinnon korruptio ja Kosovon oikeuksien evääminen.  Myös Kosovo ja Bosnia-Hertsegovina haluaisivat liittyä, mutta eivät ole tällä hetkellä vielä edes virallisia ehdokasmaita, koska maiden talouselämä ja hallinto ei ole EU:n edellyttämällä tasolla.               

Harri Huhtanen 2021