Caravan: The Album (1980)

Olisi liioiteltua sanoa, että Caravan -yhtye on unohdettu, mutta varmaankin tämä heidän  yhdeksäs studioalbuminsa on autuaasti unohdettu, sillä parhaat levynsä tämä Englannin Cantebyryssä (lähellä Lontoota) jo 1960-luvulla perustettu yhtye teki 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alkupuolella. Jos nyt joku tämän kirjoituksen perusteella innostuu Caravanista, niin suosittelen aloittamaan noista ensimmäisistä Caravan – levyistä ja vasta fani- tai jopa hardcore-fani -tasolla kannattaa hankkia tämä vuonna 1980 julkaistu levy. 

Minulla on suurin osa Caravanin varhaisvaiheen levyistä ja pidän niistä kovasti. Niinpä kun hiljattain poikkesin täällä Turussa 8 raita -levykauppaan (joka tosiaankin on yksi Suomen parhaista levyliikkeistä, ainakin käytettyjen viinyylilevyjen osalta) ja törmäsin tähän minulle entuudestaan tuntemattomaan Caravanin vuoden 1980 studioalbumiin niin pakkohan se oli ostaa.

Kotona ensikuuntelu oli pettymys. Mitä oli tapahtunut proge-bändille, joka oli tehnyt monta hienoa levyä 1970-luvun taitteessa?! Mutta sitten kun mietin julkaisuvuotta tajusin että sehän oli vuosi jolloin maailman parhaatkin proge-bändit olivat ajatuneet ennenkuulumattomaan kriisiin. Punk ja uusi aalto olivat painaneet progen alas. Keikat eivät enää myyneet ja vanhat fanitkin alkoivat kadota. Caravan ei ollut edes huippuvuosinaan mikään myyntitykki eli sen levyjä ei juurikaan ole listoilla nähty, mutta ilmeisesti myös kriitikkojen usko bändiin alkoi 1970-luvun lopussa hiipua. Ehkä siksi Caravan yritti jotain samaa kuin Gentle Giant samoihin aikoihin eli tehdä trendikästä 1980-luvun musiikkia. Se taisi kuitenkin olla virhe, sillä mitään uutta tyyliä ei tällä levyllä syntynyt. Tällä levyllä bändi tuntuu koko ajan hapuilevan soft rockin ja progen merkillisessä välimaastossa ja kun tässä on aineksia molemmista niin sekä uusien ja että vanhojen fanien oli varmaan vaikea löytää tästä kosketuspintaa. Nyt kun olen kuunnellut levyn neljä kertaa olen kuitenkin huomannut mikä on tämän tyylillisesti epäonnistuneen albumin suurin vahvuus. Se on alkuperäiset soittajat.  Aivan alusta saakka bändin jäsenet vaihtuivat aika tiuhaan tahtiin, mutta jostain syystä tälle levylle saatiin peräti kolme debyyttialbumin neljästä muusikosta. He ovat: Pye Hastings (kitara ja laulu), Richard Coughlan (rummut) ja Dave Sinclair (kosketinsoittimet). Kun tätä levyä kuuntelee useamman kerran alkaa kuulla tässä musiikissa sellaisia hienoja detaljeja, jotka ilmeisesti liittyvät siihen tosiasiaan että bändi teki näitä kappaleita taas pitkän tauon jälkeen lähes alkuperäisessä kokoonpanossa. Levyn kokonaisuus ja kappaleet eivät tee vaikutusta, mutta monessa kappaleessa on kuitenkin sisäänrakennettuna sellainen “kultainen hetki” jota kuunnellessa on pakko ajatella: “olipa hienosti soitettu”!

Lisätietoja Caravanin yli 50 vuotisesta urasta täällä: https://en.wikipedia.org/wiki/Caravan_(band)                        

Harri Huhtanen 2021