On The Road 1967

Vuosi 1967 merkitsi Doorseille todellista läpimurtoa Amerikassa. Bändi julkaisi vuoden aikana -kaksi TOP 5 -albumia ja neljä melko hyvin menestynyttä singleã. He esiintyivät peräti yhdeksässä TV-ohjelmassa ja soittivat  yli 200 keikkaa! Monina iltoina bändi soitti kaksi tai jopa kolme settiä. Alkuvuodesta he esiintyivät vielä länsirannikon (mm. Gazzani’s, The Hullabaloo, Matrix, Whisky A Go Go jne.) ja itärannikon (Ondine’s, Steve Paul’s Scene jne.) klubeissa, mutta maineen kasvaessa esiintymispaikat vaihtuivat 2.000 – 10.000 hengen halleiksi. Vuoden aikana Doorsin miehet olivat koko ajan liikkeellä ja konsertteja jäıjestettiin yli kahdessakymmenessä osavaltiossa ja lisäksi bändi esiintyi muutaman kerran myös Kanadan puolella.

Jim Morrison muuttui yhä arvaamattomammaksi. Hän jatkoi huumeiden käyttöä, mutta vielä suuremmaksi ongelmaksi muodostui Jimin alkoholinkäyttö, joka myös saavutti legendaariset mittasuhteet. Tarinan mukaan Jim oli ennen erästä konserttia pyytänyt klubin baarimikkoa latomaan yhdellä kertaa pöydälle 15 whiskypaukkua, jotka hän oli juonut muutamassa minuutissa ja tilannut heti perään ”samanlaiset”!

Myös maan valtalehdet alkoivat kirjoittaa Morrisonista Lehtimiehet kuvasivat Morrisonin seksisymbolina, joka piti erityisesti naispuolista yleisöä hypnoottisessa otteessaan. Jim ei pitänyt tällaisesta kehityksestä, sillä hän ei suinkaan halunnut kuuluisuutta teinityttöjen päiväunelmien kohteena, vaan täysiverisenä taiteilijana ja RUNOILIJANA. Tiukka kiertueaikataulu ei sopinut Jimin boheemiluonteeseen ja niinpä hän tuli usein keikoille myöhässä ja joskus hän ei saapunut ollenkaan paikalle. Silloin kun Morrison pääsi esiintymislavalle saakka, oli hän täysin arvaamaton. Jim improvisoi usein konserteissa uusia säkeitä standardikappaleisiin. Huonolla tuulella ollessaan hän saattoi tahallaan ärsyttää yleisöä haukkumalla sitä. Parhaimpina iltoina Jim lauloi ja esiintyi kuin todellinen shamaaní. Jim käytti hyvin teatraalisia tehokeinoja: hän saattoi heittäytyä lattialle ja olla siinä liikkumattomana useita minuutteja. Hän kehitti myös merkillisen tavan kävellä lavan reunaa pitkin esityksen aikana. Kerran tämän ”trapetsinumeron” aikana hän putosi katsomoon ja loukkasi itsensä. Myös settien pituus ja sisältö riippui Morrisonista. Joskus koko ohjelmisto supistui 30 minuuttiin, mutta hyvinä iltoina bändi saattoi soittaa lähes kaksi tuntia. Vuoden aikana bändi esitti useita kappaleita, joita he eivät olleet vielä julkaisseet.

Kiihkeä kiertuevuosi huipentui 9. joulukuuta 1967 järjestettyyn New Havenin konserttiin. Ennen konserttia Morrison oli vetäytynyt erään naispuolisen fanin kanssa sivuhuoneeseen, josta tarkkaavainen poliisi yllätti heidät. Poliisi ei tajunnut kuka Jim oli, vaan vaati poistumaan konserttitiloista. Kun Jim ei totellut, ruiskutti poliisi kyynelkaasua hänen silmilleen ja aikoi pidättää hänet. Onneksi manageriväki tuli paikalle ja Jim pääsi vapaaksi. ltse konsertissa Jim kertoi tapahtumista yleisölle ja ryhtyi haistattelemaan virkavallalle sillä seurauksella, että poliisit ryntäsivät lavalle ja keskeyttivät konsertin. Silloin myös yleisö villiintyi ja seurasi useita pidätyksiä. New Havenin välikohtaus ei suinkaan jäänyt viimeiseksi yhteenotoksi virkavallan kanssa.

Harri Huhtanen 1998