Tässäpä hieno kuva! Neljä legendaa yhdessä hymysuin! Vasemmalta oikealle: Paul Simon, Leonard, Keith Richards ja Chuck Berry!

Vuosi 2016 oli kamala! David Bowie kuoli, Prince kuoli ja Leonard Cohen kuoli. Näistä kolmesta huippuartistista Leonard oli minulle läheisin.  Normaalisti suosikkiartistin kuoleman pitäisi johtaa siihen että fani kuuntelee entistä enemmän hänen levyjään, koska siitä kai koko artistin urassa on kysymys, että musiikki jäisi elämään artistin kuoleman jälkeenkin. Olin nähnyt Leonardin livenä Helsingin Hartwall Areenalla  vuonna 2010 ja siellä hän vaikutti ikäisekseen yllättävän pirteältä ja hyväkuntoiselta. Siksi Leonardin kuolinuutinen loppuvuodesta 2016 tuli minulle ja varmaan monille muillekin suurena yllätyksenä. Leonard oli juuri samana vuonna levyttänyt You Want It Darker -albumin.   Levy ilmestyi lokakuussa 2016 ja ehdin sen muutaman kerran kuunnella ennen kuin marraskuussa tuli tieto Leonardin kuolemasta. Siitä seurasi  itsellenikin yllättävä reaktio, lopetin levyn kuuntelun. Sitten vielä vuonna 2019 Leonardin poika julkaisi viimeiseltä levyltä ylijääneitä kappaleita levyllä Thanks For The Dance.  Ostin sen, mutta levy on minulla edelleen suojamuovissaan avaamattomana. En osaa kovin hyvin selittää tätä erikoista käytöstäni tässä asiassa ja kuulostaahan tällainen toiminta realistisesti ajateltuna aivan hölmöltä. Leonard oli kuolleessaan 82-vuotias eli siinä mielessä kuolema ei tilastollisesti ollut yllättävä. En tiedä, olisiko jonkinlainen selitys näin omituiselle käytökselle se, että olen halunnut ottaa ajallista etäisyyttä tapahtuneeseen ja näihin viimeisiin levyihin, jotta voin arvioida ne objektiivisemmin, ettei arvostelustani sitten  tule mitään fanin epätoivoista vuodatusta. Kelpaako tämä selitys?

Harri Huhtanen 2023