Luca Guadagnino ja Dakota Johnson Venetsian elokuvafestivaaleilla 2018.
Luca Guadagnino on ohjaamassa elokuvaa, joka perustuu löyhästi Dylanin Blood On The Tracks (1975) -albumiin. Elokuvan nimi ei ole vielä tiedossa eikä tarkka valmistumisajankohta.Aiheesta tarkemmin täällä:
https://consequenceofsound.net/2018/10/luca-guadagnino-bob-dylan-blood-on-the-tracks/
Ja elokuvan ohjaajasta esittely täällä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Luca_Guadagnino
Harri Huhtanen 2019
Martin Scorsese on maailmankuulu amerikkalaisohjaaja, joka on menestyselokuvien lisäksi julkaissut myös muutamia erittäin mielenkiintoisia ja hienosti tehtyjä musiikkidokumentteja. Dylan-faneille tunnetuin lienee vuonna 2005 julkaistu No Direction Home, jossa harvinaisen kuvamateriaalin avulla kerrottiin hienosti Dylanin urakehitys vuodesta 1961 vuoteen 1966. Scorsese palkattiin vuonna 2001 työstämään tämä yli kolmituntinen elokuva Dylanin manageritoimiston vuodesta 1995 lähtien kokoamista sadoista tunneista 1960-luvun haastattelu-, uutis- ja konserttitallenteita. Lopputulos oli hieno, varsinkin kun elokuvaa varten Dylan oli antanut myös uusia haastatteluja, jossa hän kommentoi 1960-luvun tapahtumia, asia johon hän aikaisemmin äärimmäisen harvoin oli suostunut
Nyt Scorsesella on työn alla jo toinen kokopitkä Dylan -elokuva, nimeltään Rolling Thunder Revue: A Bob Dylan Story by Martin Scorsese. Uudessa elokuvassa keskitytään vuosien 1975-76 Rolling Thunder -kiertueisiin ja nettiuutisissa väitetään että tätäkin elokuvaa varten Scorsese olisi saanut tuoreita Dylan -haastatteluja. Uuden elokuvan väitetään olevan vähemmän dokumentaarinen kuin No Direction Home. Tuleeko siitä fiktiivinen vai dokumentin ja fiktion sekoitus, on tässä vaiheessa epäselvää. On myös mahdollista että elokuvaan yhdistetään olemassa olevaa Dylanin alkuvuodesta 1978 julkaiseman nelituntisen Renaldo And Clara -elokuvan materiaalia. Tämä elokuvahan sisälsi myös paljon ainutlaatuista kuvamateriaalia loppuvuoden 1975 kiertueesta.
Scorsesen RTR -elokuvan tarkka ilmestymisajankohta on tätä kirjoittaessani vielä epäselvä, mutta nettiuutisten mukaan elokuva ilmestyisi ensimmäiseksi Netflixissä ja vasta myöhemmin muissa medioissa. On mahdollista että elokuva valmistuu loppuvuoteen 2019 mennessä. Palaan aiheeseen kun (varmoja) lisätietoja on käytettävissä. Alla muutama aiheeseen liityvä nettiuutinen:
https://www.theguardian.com/music/2019/jan/11/martin-scorsese-bob-dylan-netflix-documentary
Harri Huhtanen 2019
Bob Dylan kommentoi uutta levyään Bill Flanaganin haastattelussa.
http://bobdylan.com/news/qa-with-bill-flanagan/
Kiitokset Marialle vinkistä!
20170323hh
Bob Dylan julkaisee Triplicate -nimisen 3CD:n studiolevyn maaliskuussa 2017. Alla uuden albumin biisilistaus sekä linkki aihetta käsittelevään artikkeliin:
Bob Dylan: ‘Triplicate’
DISC ONE
1. “I Guess I’ll Have to Change My Plans”
2. “September of My Years”
3. “I Could Have Told You”
4. “Once Upon a Time”
5. “Stormy Weather”
6. “This Nearly Was Mine”
7. “That Old Feeling”
8. “It Gets Lonely Early”
9. “My One and Only Love”
10. “Trade Winds”
DISC TWO
1. “Braggin’”
2. “As Time Goes By”
3. “Imagination”
4. “How Deep Is the Ocean”
5. “P.S. I Love You”
6. “The Best Is Yet to Come”
7. “But Beautiful”
8. “Here’s That Rainy Day”
9. “Where Is the One”
10. “There’s a Flaw in my Flue”
DISC THREE
1. “Day In, Day Out”
2. “I Couldn’t Sleep a Wink Last Night”
3. “Sentimental Journey”
4. “Somewhere Along the Way”
5. “When the World Was Young”
6. “These Foolish Things”
7. “You Go to My Head”
8. “Stardust”
9. “It’s Funny to Everyone but Me”
10. “Why Was I Born”
Read More: Bob Dylan Announces New Three-CD Set, ’Triplicate’ http://ultimateclassicrock.com/bob-dylan-triplicate/?trackback=tsmclip
20170131hh
1960-luku oli Dylanille hyvää aikaa. Albumeja hän julkaisi vuosittain (lukuunottamatta vuotta 1968) ja niiden sijoitukset myyntilistoilla olivat erittäin hyviä. Listaan tähän vain US- ja UK-sijoitukset, koska ne ovat tiedossani. 1960-luvulla rock LP-levyjen myynnistä valtaosa tapahtui anglomaissa eli artisin levyjen sijoitukset Amerikassa ja Englannissa kuvastivat tuohon aikaan hyvin koko maailman myyntiä. 2010 -luvulla formaattien sekamelska ja muiden maiden kasvava osuus levymyynnistä ja striimauksista on sotkenut tilannetta niin pahasti että on vaikea enää hahmottaa ketkä artistit maailmalla parhaiten menestyvät.
Bob Dylan…………………………. 1962 US – UK 13
The Freewheelin’ Bob Dylan……… 1963 US 22 UK 1 Platinum
The Times They Are a-Changin’…. 1964 US 20 UK15 Gold
Another Side of Bob Dylan………. 1964 US 43 UK 8 Gold
Bringing It All Back Home ……….. 1965 US 6 UK 1 Platinum
Highway 61 Revisited ……………. 1965 US 3 UK 4 Platinum
Blonde on Blonde ……………….. 1966 US 9 UK 3 Platinum x2
John Wesley Harding …………….. 1967 US 2 UK 1 Platinum
Nashville Skyline ………………… 1969 US 3 UK 1 Platinum
Tarkempia tietoja näistä levyistä täällä: https://winterlude.fi/category/08-bob-dylanin-levyt/
Muutama yllätyskin listalla on. Dylanin debyytti ei Amerikassa pääsyt lainkaan Billboardin listalle. Britit olivat kuitenkin valveutuneempia ja saarivaltiossa albumi sentään sijoittui kohtalaisen hyvin. Toinen – ainakin minulle – pieni yllätys on se, ettei Blonde On Blonde noussut Amerikassa kuin sijaluvulle 9. Lisäksi Nashville Skylinen kova listamenestys on hieman yllättävää sen huomioiden että jälkitarkastelussa levy on ehkä niitä häntäpään tuotoksia Dylanin koko 1960-luvun katalogia tarkastellessa. Mutta varmaankin Nashvillen menestys on seurausta nimenomaa siitä mitä Dylan oli tehnyt 1960-luvun alkuvuosina. Dylanhan peruutti maailmankiertueensa vuonna 1966 moottoripyöräonnettomuuden jälkeen ja juuri tuolloin hän oli maineensa huipulla. Huhuttiin jopa että Dylan oli kuollut. Kiertue-elämän hän jätti yli seitsemäksi vuodeksi ja siksi jokaista hänen uutta levyään odotettiin kiihkeästi.
20161209hh
Vuosien varrella Dylan-fanzineja on tullut ja mennyt, yleensä mennyt. Sitkein niistä on ISIS, joka aloitti jo 1985 ja ”is still going strong”. Mutta suurin ja kaunein on Dylan fanzinien Rolls Royce, The Telegraph, jolla oli parhaimmillaan yli 3000 tilaajaa. Varmaan lehti ilmestyisi edelleen ellei sen olemassaolo olisi päättynyt yllättävään tragediaan eli päätoimittaja John Bauldien (1949 –1996) kuolemaan helikopteri onnettomuudessa. Onhan se näyttävä tapa lähteä, mutta mitään sellaista John, jolla oli monta Dylan – projektia juuri siihen aikaan menossa, ei varmaankaan ollut edes kuvitellut tapahtuvan. Äsken Wikipediaa selaillessa huomasin jälleen kerran miten katoavaista on maallinen kunnia, sillä vaikka John oli Dylan-maailmassa legendaarinen ja kaikkien (ainakin nimeltä) tuntema, kuitataan hänen elämäntyönsä Wikipediassa muutamalla hassulla rivillä.
The Telegraph (1981-1997) jäi kuitenkin elämään ja samoin kuin jokaisen kunnon muslimin pitää kerran elämässään käydä Mekassa on jokaisen (hardcore) Dylan-fanin syytä kerran elämässään hankkia itselleen The Telegraphista Complete Set (Issues 1-56), vaikka se miten ”kirvelisi” lompakon pohjalla ostoksen jälkeen…
Harri Huhtanen 2009
Desert Tripin toisen viikonlopun konserttien sarjan avasi Bob Dylan bändeineen perjantai-illalla 14.10.16. Uusia encore -biisejä lukuunottamatta Dylanin settilista oli sama kuin edellisenä viikonloppuna. Nettikommenteista päätellen kaikki olivat riemuissaan siitä, että Dylan soitti kolmen vuoden tauon jälkeen encoressa Like A Rolling Stonen. Mutta Dylan ei olisi Dylan, jos hän päästäisi yleisön näin helpolla! Niinpä hittibiisin perään hän soitti vielä Shadows In The Night -albumilta (2015) kappaleen WhyTry To Change Me Now. Tätä kappaletta satunnaiset konserttikävijät tuskin kovin hyvin tunsivat! Kuvia ja kommentteja Dylanin jälkimmäisestä Indion konsertista täällä:
20161016hh
Nyt on ilmennyt että suurin osa keikoista on Soundboard- tai CBS-äänitteitä. Yleisöäänitteitä on vain viidellä levyllä eli Dylan-harrastajalle tämä on todellinen aarreaitta!
Alla tämän huikean megaboksin sisältö:
Suurkiitos JP:lle linkistä!
20160928hh
Amazonin uutisoi että Bob Dylan julkaisee marraskuussa 2016 uuden 36 CD:n megaboksin, johon on kerätty kaikki säilyneet vuoden 1966 maailmankiertueen keikat! Dylania säestää näillä keikoilla legendaarinen kokoonpano: Robbie Robertson (kitara), Rick Danko (basso ja taustalaulu), Richard Manuel (piano), Garth Hudson (kosketinsoittimet) ja Mickey Jones (rummut). Boksilla on yleisöääniteiden lisäksi korkeatasoisia, ennen kuulemattomia soundboard- ja CBS Mobile unit -äänitteitä. Ennakkotiedon mukaan boksin hinta on huomattavasti edullisempi kuin Cutting Edge -boksin.
20160927hh
Olen nyt nähnyt I’m Not Theren viisi kertaa. Ensimmäisen kerran näin sen joulukuusssa 2007 teatterissa Helsingissä. Seuraavaksi kävin keväällä 2008 katsomassa elokuvan turkulaisessa elokuvateatterissa. Sitten taisin nähdä sen jollain kaapelikanavalla. Neljännellä kerralla elokuva tuli joltain suomalaiselta kanavalta ja eilen oli siis viides katselukerta kun elokuva tuli Yle teemalta.Ensimmäisellä kerralla Helsingissä pidin elokuvaa hieman epäonnistuneena. Toisella kerralla ajattelin, että se on OK ja sen jälkeen olen alkanut yhä paremmin hyväksyä elokuvan. I’m Not There on sirpaleinen ja vaatii aika paljon katsojalta. Dylan on varmaan ollut tyytyväinen tapaan, jolla elokuva on tehty. Minua ei niinkään ole häirinnyt elokuvan sirpaleisuus kuin se tietynlainen tekotaiteellisuus mikä siihen sisältyy. Toinen asia joka on häirinnyt minua ja näköjään häiritsee edelleen on se, että vaikka KAIKKI tietävät että Dylanista on kysymys on nimet ollut pakko muuttaa. Voi olla, että tämä on enemmän pakon kuin taiteellisuuden sanelema ratkaisu. Muuttaessaan nimet fiktiivisiksi on tuotantoryhmä ilmeisesti välttänyt monta ikävää oikeudenkäyntiä ja lisäksi luparulianssi on saatu pidettyä järjellisissä mittasuhteissa. Kokonaisuutena elokuva on kuitenkin alkanut tuntua paremmalta kun sen on nähnyt useamman kerran. Ehkä elokuvan muuttuminen ”paremmaksi” johtuu vain tottumuksen voimasta. Jokaisella Dylan -fanilla on voimakkaat ennakkokäsitykset siitä, miten mikin jakso Dylanin elämästä pitäisi esittää ja sitten kun UUSI elokuva ei vastaakaan omia ennakko-odotuksia ajanjaksojen käsittelyssä, on ensi reaktiona tietynlainen torjunta. Kun elokuvan on nähnyt useamman kerran alkaa valitut näkökulmat sekä visuaaliset ja ajalliset ratkaisut hyväksyä. Ihan sama kuin historiankirjoituksessa. Mitä tuoreempi tapahtuma on sitä enemmän variaatiota ja erilaisia näkemyksiä esiintyy tapahtumien todellisesta kulusta, syistä ja seurauksista. Kun aikaa kuluu, jonkin näkemys voittaa ja muuttuu vähitellen ainoaksi totuudeksi siitä mitä tapahtui ja miksi.
Harri Huhtanen 2010
WINTERLUDE FINLAND 