Glastonburyssä 2025 Robert Smith pääsi näin kauniiseen seuraan!

Olen aikaisemmin pitänyt Curen Disintegration (1989) albumia bändin parhaana. Se on klassikko, mutta mitä enemmän olen kuunnellut Tätä Songs Of A Lost World -albumia (2024) niin alkaa tuntua siltä että tämä on Curen paras levy ja mahdollisesti myös viimeinen, sen verran rankkoja ovat teemat. Kaiken loppu leijuu koko ajan tämän albumin ääniraidoilla kauniina, melodisena ja melankolisena. Tämä jos mikä on 100%:sta Curea parhaimmillaan! 16 vuoden odotus ei mennyt hukkaan!  

Harri Huhtanen 2025

Minulle tulee viikottain sähköpostiin Suomen virallinen levyjen ja äänitteiden myyntilista. Suoratoistopalvelut ovat muuttaneet sitä radikaalisti ja erityisesti se on tuonut esiin ”sukupolvien kuilun” eli nuoriso kuuntelee musiikkia suoratoistona ja ilmeisesti valtapuolisesti yksittäisiä hittejä. Fyysinen albumilista taas perustuu konkreettisiin, myytyihin levyihin ja se on nykyään täysin erilainen kuin päälista jonka sijoituksissa lasketaan mukaan myös nettistriimaukset ja lataukset.   

Viikon 46 lista näyttää erittäin konkreettisesti tämän listojen ja ostajien eron. Päälistalla kärjessä komeilevat nuoret suomalaisartistit ja Curen uusin albumi on vain muutamassa viikossa  pudonnut siellä jo sijaluvulle 18 !  Fyysisella albumilistalla se on sen sijaan noussut ykköspaikalle! Eli fyysisiä levyjä ostavat henkilöt onneksi osaavat arvostaa tätä upeaa albumia, joka oman arvioni mukaan on yksi Curen koko uran parhaimmista ellei peräti paras albumi.    

Harri Huhtanen 2024

Ei noussut Cure Suomen listan kärkeen!  Seitsemäs sija on ainakin minulle pettymys mutta toisaalta suomalaisten musiikinkuluttajien musiikkimaku ei nykyään ole enää sama kuin mitä se oli vaikkapa 1970- ja 1980-luvuilla.  Angloartistit eivät Suomessa enää pärjää yhtä hyvin kuin minun nuoruudessani. Musiikin kulutuksen suhteen Suomi on selvästi ”ranskalaistunut” eli Suomessa listojen kärkeen nousevat suomalaiset artistit pääsääntöisesti.  Ehkä se on hyvä asia, että varjellaan ja suositaan omaa kulttuuria, mutta minulle tämä on vähän vierasta, varsinkin kun paras klassinen rock on edelleen ja varmaan jatkossakin angloamerikkalaista. No ei tästä mielipiteitä jakavasta aiheesta sen enempää. Suomalaiset siis haluavat kuunnella suomalaisia artisteja suomen kielellä ja ehkä se pitkässä juoksussa voi olla hyväkin asia, en tiedä.

Muulla Euroopassa Curen uusi levy on otettu paljon innokkaammin vastaan. Alla tuoreita listasijoituksia marraskuulta:

Belgia 1 / Hollanti 1 / Ranska 1 / Saksa 1 / Ruotsi 1 / Sveitsi 1 / UK 1

Italia 2 / Uusi-Seelanti 3 / Irlanti 3 / Australia 5 / Norja 5 / Suomi 7

Näissä maissa Curen uutuus nousi siis TOP10 listalle. Kuten huomataan paljon maita listauksesta edelleen puuttuu, merkittävimpänä USA, jossa levymyynti on samaa luokkaa kuin koko Euroopassa. Mutta Wikipedian listaus täydentyy uskoakseni lähiviikkoina. Seitsemän ykkössijoitusta Euroopassa on kuitenkin hatunnoston arvoinen suoritus ja voin sanoa että sen tämä albumi on totisesti ansainnut ja paljon enemmänkin!

Harri Huhtanen 2024

Yllä eilen nähty Curen levynjulkaisukeikka!

En yleensä siteeraa itseäni mutta nyt on syytä tehdä se. Viime vuonna kirjoitin Curen pitkään huhutusta uudesta levystä näin:

” Neljäs CD on ongelmallinen, sillä vaikka mukana on muutamia aika hienojakin Cure-biisejä on pääjuonne näissä kappaleissa pyrkimys uudistaa Curen  soundia enemmän teknon ja konemusiikin suuntaan. Ja minusta nämä kokeilut eivät toimi. Lukemieni englantilaisten lehtien toimittajien  mukaan näin juuri on. Cure kehitti 1980-luvun jälkipuoliskolla täysin oman tunnusmerkillisen soundinsa ja sen ansiosta heistä myös tuli maailmanluokan bändi, jonka levyjä myydään erittäin paljon ympäri maailmaa. Bändin ei ole järkevää yrittää olla jotain muuta kuin mitä se pohjimmiltaan on ja miksi ihmiset sitä rakastavat! Tämä kokoelma rajoittuu Fiction levy-yhtiön vuosiin 1978-2004. Sen jälkeen Cure ei kuitenkaan ole julkaissut mitään merkittäviä levyjä. Suurin toivo on tulevassa levyssä jolta saatiin maistiaisia jo Helsingin konsertissa 2022.  Tätä uutta levyä bändin fanit ovat odottaneet jo yli 10 vuotta ja joka vuosi Smith on sanonut että nyt se uusi levy julkaistaan ja sitten sitä ei ole julkaistukaan eli ilmeisesti Smith pelkää, että bändi ja hän on menettämässä luovaa otettaan. Uskon kuitenkin ettei näin ole asia ja että hyvää kannattaa odottaa jopa näin pitkään!  Helsingin konsertti 2022 oli hieno näyttö siitä että Cure on edelleen luova ja kehittyvä bändi jolta on lupa odottaa myös uusia hienoja levyjä!”

Helsingin keikalla 2022 kuultiin julkaisemattomat Alone sekä Endsong . Ne olivat hienoja ja niiden perusteella uskalsin odottaa että Curen uusi studioalbumi olisi erittäin hyvä. Myös vuonna 2022 Smith   vakuutti että uusi albumi on käytännössä valmis.  Sitten vuosi 2022 meni ja vuosi 2023 meni ja kun tuli vuosi 2024 ja edelleenkään ei mitään varmaa tietoa uuden levyn julkaisuaikataulusta tullut niin toki minunkin uskoni alkoi vähän hiipua.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Eli eilen kuuntelin uutta Cure -albumia ja tänään myös ja olen enemmän kuin tyytyväinen, voisi jopa sanoa että olen haltioissani! Songs Of A Lost World (2024)  on mestariteos, sen uskallan sanoa jo kolmen kuuntelun jälkeen. Ei yhtään huonoa tai keskinkertaista kappaletta. Tunnelma on levyn alusta loppuun ylevä uskomattoman pessimististä sanoituksista huolimatta!  Väkisinkin tulee mieleen Joy Divisionin parhaat biisit.   Ian Curtis päättyi itsemurhaan kirjoitettuaan sitä ennen joukon loistavia biisejä Joy Divisionille.  Myöhemmissä dokumenteissa bändikaverit sanoivat etteivät he tajunneet miten masentunut Ian oli. He luulivat että sanoitukset olivat pessimistitiä vain taiteellisesta syystä. Curen voimahahmo Smith  on kirjoittanut kaikki uuden levyn kappaleet ja vaikka ne ovat äärimmäisen pessimistisiä niin en usko että hän päätyy Curtisin valitsemalle tielle. Uskon että tämän albumin pessimismi ja tämä upea musiikki on sielunhoitoa ja vain ylevöittävää.

Luin tänään useamman englantilaisen rocklehden arvion tästä levystä ja ammattikriitikot tuntuvat suitsuttavan tätä levyä vielä enemmän kuin minä! Metacritic on arviointipisteytys jossa lasketaan suurimpien lehtien arvostelujen perusteella uudella levylle pisteluku. Sata on maksimi ja harvat levyt pääsevät yli 80. Curen uutuus sai 93 pistettä! Jos levy ei nouse Suomen listan kärkeen niin sitten olen aika pettynyt suomalaisten musiikkimakuun.       

Harri Huhtanen 2024

16 vuoden odotus on ohi! Tänään Cure  julkaisi pitkään ja hartaasti odotetun uuden studioalbuminsa! Olen nyt kuunnellut sen kolmeen kertaan ja se on erittäin hyvä!  Tätä tosiaan kannatti odottaa.

Tänään klo 22 bändi soittaa Lontoossa  levynjulkaisu -keikan ja sitä pääsee ilmeisesti katsomaan Soundin tarjoaman linkin avulla:

Soundi.fi https://www.soundi.fi/uutiset/the-cure-julkaisi-odotetun-uuden-albuminsa-asiaa-juhlistetaan-livestriimikeikalla/?utm_source=uutiskirje&utm_medium=soundi&utm_campaign=paivan-soundi&utm_term=tuoreimmat

Harri Huhtanen 2024

Koska minulla ei ole vielä kaikkia Cure -albumeja niin on ehkä vähän rohkeaa tehdä analyysi bändin koko urasta yhden 4CD:n kokoelman, joka sisältää lähinnä singlejen B-puolia ja myös muita harvinaisempia kappaleita, perusteella. Uskon kuitenkin että näistä Join The Dots -kokoelman 70 kappaleesta saa hyvän käsityksen siitä miten Cure on kehittynyt vuosina 1978-2004.     

Alla selvitys kokoelman CD-levyjen sisällöstä ja lyhyt arvio kappaleista:

CD1 : 1978-1987  

Bändi oli suuren osan tästä ajasta marginaalissa ja etsi tyyliään. Jossain vuoden 1982 tienoilla se maaginen Cure-soundi alkoi sitten löytyä! Ensimmäisellä CD:llä on 22 kappaletta ja vaikka levyetiketissä lukee vuodet 1978-1987 niin CD:n viimeisimmät biisit on kuitenkin julkaistu jo 1985.   

CD2: 1987-1992

Kakkos-CD:n ajanjakso kattaa jo osan Curen klassisista vuosista. Vuoden 1989 Disintergration-albumi saavutti suuren suosion ympäri maailmaa, vaikka aluksi Curen levy-yhtiö ei olisi halunnut julkaista  albumia. Onneksi Smith piti päänsä ja todisti että levy-yhtiön miehet olivat väärässä!  

CD3: 1992-1996

Myös kolmas CD on klassista Curea. Tosin tällä CD:llä on mukana covereita ja muutamia kokeiluja, jotka eivät menneet ihan nappiin.

CD4: 1996-2001  

Neljäs CD on ongelmallinen, sillä vaikka mukana on muutamia aika hienojakin Cure-biisejä on pääjuonne näissä kappaleissa pyrkimys uudistaa Curen  soundia enemmän teknon ja konemusiikin suuntaan. Ja minusta nämä kokeilut eivät toimi. Lukemieni englantilaisten lehtien toimittajien  mukaan näin juuri on. Cure kehitti 1980-luvun jälkipuoliskolla täysin oman tunnusmerkillisen soundinsa ja sen ansiosta heistä myös tuli maailmanluokan bändi, jonka levyjä myydään erittäin paljon ympäri maailmaa. Bändin ei ole järkevää yrittää olla jotain muuta kuin mitä se pohjimmiltaan on ja miksi ihmiset sitä rakastavat!

Tämä kokoelma rajoittuu Fiction levy-yhtiön vuosiin 1978-2004. Sen jälkeen Cure ei kuitenkaan ole julkaissut mitään merkittäviä levyjä. Suurin toivo on tulevassa levyssä jolta saatiin maistiaisia jo Helsingin konsertissa 2022.  Tätä uutta levyä bändin fanit ovat odottaneet jo yli 10 vuotta ja joka vuosi Smith on sanonut että nyt se uusi levy julkaistaan ja sitten sitä ei ole julkaistukaan eli ilmeisesti Smith pelkää, että bändi ja hän on menettämässä luovaa otettaan. Uskon kuitenkin ettei näin ole asia ja että hyvää kannattaa odottaa jopa näin pitkään!  Helsingin konsertti 2022 oli hieno näyttö siitä että Cure on edelleen luova ja kehittyvä bändi jolta on lupa odottaa myös uusia hienoja levyjä!

Harri Huhtanen 2023    

Cure Wembley Arenalla 1987!

Eihän musiikissa voi olla häpeä löytää asioita jälkikäteen? Yleensä myös aika asettaa rajoituksia sille mitä voi missäkin vaiheessa kokea. Löysin Vivaldin 300 vuotta myöhässä, mutta koska en ole elänyt 1700-luvulla en olisikaan voinut löytää häntä aikaisemmin. Joudun siis tunnustamaan, että vaikka olen elänyt koko sen ajan jonka Cure on ollut toiminnassa niin vasta nyt 2020-luvulla alan tajuta miten merkittävästä bändistä on kysymys. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut kyllä jotkut bändin tuotokset saivat minulta paljon huomiota jo 1980-luvulla, mutta en kuitenkaan hankkinut bändin levyjä sitä mukaan kuin ne ilmestyivät ja tämä on sääli, sillä olisi ollut hienoa kokea nämä levyt silloin kuin ne ilmestyivät. No, kuten kulunut sanonta menee: parempi myöhän kuin ei milloinkaan.

Olen nyt kuunnellut Kiss Me -albumin (1987) uudestaan useita kertoja ja täytyy sanoa, että kyllä Cure on ollut mahtavassa vedossa ajanjaksolla 1985-1995! Myös Kiss Me kilpailee kärkipaikasta Disintegrationin (1989) kanssa. Alan nyt ymmärtää paremmin miksi bändin tahti on hiipunut 2000-luvulla. Smith ehti sanoa niin paljon näillä 1980 ja 1990 -luvun levyillä. Siihen on vaikea lisätä mitään olennaista. Silti odotan innolla bändin uutta albumia, jonka kappaleista muutamia Cure soitti jo vuoden 2022 -kiertueella.

Harri Huhtanen 2023

Vuonna 1993 Cure toimitti fanklubinsa jäsenille myöhemmin keräilyharvinaisuudeksi muuttuneen kasetin Lost Wishes.

Cure nousi maailmanmaineeseen jo 1980-luvun jälkipuolella. Disintergation (1989) – albumin julkaisun aikoihin bändi teki jo rahakkaita kiertueita USA:ssa 50 000 hengen yleisöille. Wishin Deluxe -julkaisun (2022) johdantotekstissä bändin johtaja Smith pohtii että valtava menestys toi myös valtavat paineet ja lieveilmöinä bändin päihteidenkäyttö lisääntyi. Smith oli kuitenkin päättänyt hallita tilannetta ja onnistui siinä erinomaisesti, sillä 1990-91 äänitetyt demot ovat hienoja ja Wish-albumia työstäessään bändi oli positiivisen ongelman edessä: mitkä kappaleet otettaisiin mukaan? Smith kertoo tuoreessa haastattelussa, että he äänittivät lyhyessä ajassa yli 40 kappaletta, joista olisi voinut työstää useammankin albumin.

“Jouluna 1990 mietin asiat uusiksi ja tulin siihen tulokseen että paras tapa edetä oli perinteinen tapamme…kokoontua yhteen ja kuunnella kunkin lauluja ja päättää bändinä miten jatkaa siitä…halusin äänittää lähellä kotiani ja Manor, joka sijaitsi lähellä Oxfordia oli aivan huippustudio siihen tarkoitukseen. Se oli myös riittävän iso jotta pystyimme kaikki asumaan ja työskentelemään siellä ilman että tuli ahtaan paikan kammoa.”

Jo tätä ennen Smith ja bändi olivat tehneet ison määrän demoja The Live Housessa sekä Cotswoldsin Farmyard studiolla. Smith totesi näistä esivalmisteluista seuraavaa:

“Niissä kahdessa sessiossa purkitimme noin 40 kappaletta. Olimme totisesti liekeissä !”   

Hieman erikoiselta tosin tuntuu Curen viime vuosien julkaisupolitiikka, sillä luin muualta, että Smith olisi jo vuodcen 2018 haastattelussa todennut että Wishin Deluxe-julkaisu on valmis. Eli jos näin oli niin miksi sitä ei julkaistu edes Korona-vuosina 2020-2021, vaan vasta nyt loppuvuodesta 2022?! No, pääasia että levy lopulta julkaistiin. Tällä vuoden 2022 julkaisulla on siis remasteroituna alkuperäinen Wish -albumi (1992), jolla on 12 kappaletta. CD2 sisältää peräti 21 demoa, joista valtaosa jäi julkaisematta, mutta osa päätyi julkaistulle levylle. CD3 sisältää 12 kappaletta sekalaisempaa materiaalia eli vuoden 1993 harvinaisen 4 kappaleen kasetti EP:n nimeltä Lost Wishes.  Se on harvinainen siksi että aikanaan se lähetettiin vain bändin fanclubin jäsenille eli se ei  tullut yleiseen myyntiin. Loput ovat uusia miksauksia julkaistuista kappaleista sekä julkaisemattomia kappaleita. Yhteensä kappaleita Deluxe-painoksella on siis peräti 45 ja levyjen kokonaiskestoaika on lähes kolme ja puoli tuntia!        

Harri Huhtanen 2022 

Kuvassa alkuperäinen vuoden 1987 2LP:n julkaisu.

Curen Kiss Me Kiss Me Kiss Me -albumi ilmestyi alunperin vuonna 1987 tupla-albumina sekä 1CD:nä, josta sen aikaisten aikarajoitusten vuoksi jouduttiin jättämään pois kappale Hey You,  joka tällä uudella, vuoden 2006 painoksella on mukana.  Kiss Me -albumi taitaa olla Curen ensimmäinen levy jota myytiin yli miljoona kappaletta ja se noteerattiin myös Suomessa.

Hankin Kiss Me’n vasta jotain päiviä sitten ja olen ehtinyt kuunnella sen vasta kaksi kertaa, mutta täytyy sanoa että on tämäkin mielenkiintoinen ja hieno levy!  Bändi selvästi yrittää tällä albumilla etsiä uutta tyyliä eli erkaantua goottirokista. Mukana on mm. joitain funk- ja soul -vaikutteisia biisejä, mutta hyvä ettei bändi jatkanut niiden parissa, sillä Cure ei selvästikään toimi soul / funk -soundeilla. Onneksi seuraavalla albumillaan (Disintegration 1989) Cure palasi goottikehykseen ja jatkoi samalla täysin omaleimaisen tyylinsä kehittelyä. Muutamasta hieman epäonnistuneesta kokeiluista huolimatta tämä yli 74 minuuttinen 18 kappaleen Kiss Me -albumi on kokonaisuutena korkeatasoinen ja mukana on muutamia hittejäkin, joita bändi esittää edelleen keikoillaan.  

Harri Huhtanen 2022

Aikaisemmin olen kirjoittanut, että oletan Curen Disintegration (1989) -albumin olevan bändin paras julkaisu. No nyt se on saanut kilpailijan! Viikko sitten ilmestynyt Wish -albumin (1992) erikoispainos on kyllä kova kilpailija Disintegrationille!  Kuuntelin levyä tänään ensimmäistä kertaa eli en omistanut Wishiä aikaisemmin ja nyt minulla on siis alkuperäinen 1992 julkaistu Wish remasteroituna CD:nä ja bonuksena on kaksi CD:tä kotidemoja sekä julkaisemattomia biisejä. Monet huippubändit myyvät tällaisia Deluxe -paketteja aivan järkyttävään hintaan, mutta tämä uusi 3CD:n upea paketti on ostettavissa Levykauppa Äxstä muutamalla kympillä eli jos vähänkin diggaatte Curea niin voin jo tässä vaiheessa sanoa ,että tämä uusi julkaisu teidän kannattaa ehdottomasti hankkia.  

Koska en ole ehtinyt vielä kuunnella kuin tämän virallisen, remasteroidun Wish-albumin (CD1) niin on selvää että palaan tähän julkaisuun jossain vaiheessa, mutta nyt aluksi päätin vain lainata muutamia Smithin  tuoreita kommentteja (2022), jotka löytyvät erikoisjulkaisun tekstivihkosesta:

“Viimeistelty Wish-albumi ylsi kaikkeen siihen mitä olin toivonut, mutta lopputuotteessa oli ongelma. Studion äänitarkkaamossa kaikki kuulosti mahtavalta, Dave, Steve ja miksauksesta vastava Mark Saunders olivat tehneet erinomaista työtä, mutta minä olin tulevan maailmankiertueemme vuoksi liian kiireinen valvomaan masterointia. Lopulta kävi niin ettei julkaistu albumi kuulostanut siltä kuin sen olisi pitänyt kuulostaa. Äänitasot olivat päin prinkkalaa ja bassopää loisti poissaolollaan, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä, sillä albumi oli jo julkaistu sellaisena  ja me olimme jo kiertueella. Tämä asia risoi minua todella pitkään… 30 vuotta on kulunut, mutta lopultakin minun toiveeni (= Wish)  on nyt toteutunut!”    

Toinen Smithin mielenkiintoinen kommentti koskee kolmannen CD:n erästä julkaisematonta kappaletta:

“Cloudberryn  kirjoitin samannimisen pohjoismaisen drinkin vaikutuksen alaisena. Ensikosketukseni siihen tapahtui paluulennolla Suomesta (= Finland) vuonna 1985. Lentoemäntä toi meille erikoisen näköisen kultaisen pullon ja kysyi: haluatteko herrat maistaa tätä? Se oli elämäni upein drinkki ja ajattelin että se pitää ikuistaa lauluun!”     

Harri Huhtanen 2022