Freddie Mercuryn ja Queenin tarinan kertova elokuva on ollut tekeillä jo yli 10 vuoden ajan. Pääosan näyttelijät ovat vaihtuneet, samoin ohjaajaehdokkaat, tuottajat jne. Mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että ensi vuonna elokuva lopultakin näkee päivänvalon. Ainakin näin asian uutisoi Rolling Stone -lehden verkkosivusto:
http://www.rollingstone.com/music/news/queen-biopic-bohemian-rhapsody-is-finally-happening-w492530
20170716hh
52 vuoden aikana Pori Jazzissa on esiintynyt poikkeuksellisen iso joukko nimekkäitä maailmantähtiä. Alla typistetty, huomattavan rockpainotteinen listaus Pori Jazzin kirkkaimmista tähdistä:
Merkitsin boldilla ne artistit, joiden Pori Jazz -konserteissa olen kuluneiden vuosikymmenien varrella ollut läsnä.
(jatkuu…)
Harri Huhtanen 2017
Kansainväliset Jazz -festivaalit on järjetetty Porissa jo 52 kertaa, ensimmäisen kerran Porin Kirjurinluodossa kesällä 1966 (kuva yläpuolella). Sen jälkeen tapahtuma on melkein koko ajan kasvanut ja tullut tunnetuksi myös ulkomailla. Pori Jazzien tunnettavuutta maailmalla ovat erityisesti lisänneet lukuisat amerikkalaiset jazz-muusikot, jotka alkuvuosina esiintyivät Porissa ja kehuivat kotimaahan palatessaan tapahtumaa. 
Vain yksi muusikko on ollut mukana KAIKILLA 52 festivaalilla: jazzrumpali Reiska Laine. Kansainvälisistä nimistä useimmin Porissa on vieraillut Yhdysvaltalainen jazztrumpetisti Ted Curson, joka esiintyi Pori Jazzeilla alusta asti 46 vuoden ajan viimeisimpään elinvuoteensa 2012 saakka.
Pori Jazz oli peräti vuoteen 2009 saakka tietyssä mielessä yhden miehen ”hengentuote” eli Pori Jazzin taiteellisena johtajana vuoteen 2009 toimi Jyrki Kangas (soittaa kuvassa bassoa Porissa vuonna 2016).
Pori Jazz on nykyään Suomen kesätapahtumista se suurin, suosituin ja ehkä myös arvostetuin, koska myös valtakunnan huippupoliitikot kerääntyvät Poriin jazzien aikaan. Eivät kuitenkaan konsertteihin, vaan Suomi Areenan keskusteluihin, joissa on mahdollista saada näkyvyyttä myös keskikesällä, jolloin äänestäjien tavoittaminen on muutoin vaikeaa, koska tunnetusti kaikki suomalaiset ovat heinäkuussa lomalla.
Pori Jazzin artistikaarti on häkellyttävä. Enkä puhu nyt pelkästään jazz artisteista, vaan ylipäätään populaarimusiikin huippunimistä. Pori Jazzhan muuttui ajan saatossa jazz festivaalista yleisfestivaaliksi, jonka pääkonserteissa suurimman huomion ja yleisömäärän keräsivät rock- ja pop-artistit. Vielä 1990-luvulla lehdistössä arvosteltiin ja ivattiin tätä kehitystä ja kysyttiin että mikä sellainen jazz festivaali on jonka pääesiintyjä on poptähti? Vähitellen Jyrki Kangas onnistui kuitenkin hiljentämään arvostelijansa, sillä vuosi vuoden jälkeen hän totesi tyynesti että sen poptähden konsertin tuloilla kustannetaan 50 pienempää jazz konserttia, joita ei muuten voitaisi järjestää! Niinpä 2000-luvulla Pori jazzin kustannusrakenne on muodostanut sellaiseksi että pop- ja rocktähtien tuomilla tuloilla kustannetaan suurin osa festivaalin 150 keikasta, joista huomattava osa on siis voitu pitää yleisölle ilmaisina tai jos pääsymaksu on peritty on se ollut lähinnä nimellinen. Tämän vuoksi lähes yhtä vanha Turku Jazz ei ole koskaan noussut valtakunnalliseksi tapahtumaksi. He eivät ole koskaan tingineet jazz-linjasta ja siksi konsertteja on voitu järjstää vain rajoitetusti ja hyvin pienissä tiloissa. Pori Jazz valitsi enemmän bisneshenkisen tien ja on nyt valtakunnan ykkösfestivaaleja, joka tunnetaan ympäri Suomea ja jonka konsertteihin tulee yleisöä satojen kilometrien matkan takaa.
(jatkuu…)
Harri Huhtanen 2017
Alla Kesä-heinäkuun 2017 TOP 10 albumilistani
ALBUMILISTA 114-115
Pink Floydin upean megaboksin sisällöstä lisätietoja täällä:
https://winterlude.fi/category/pink-floydin-arkistonauhat/
Ex-Beatle, Ringo Starr, 77v, julkaisee syksyllä 2017 jälleen uuden soololevyn. Tosin on ehkä väärin puhua soololevystä kun vierailijakaari levyllä on niin laaja ja nimekäs!
20170709hh
Alla Huhtikuun 2010 TOP10 albumilistani:
ALBUMILISTA 28
01. (- ) BOB DYLAN: Blood On The Tracks (SACD) (1974,2003) (RE from 03/08) (1+1kk)
02. (01) BOB DYLAN: Oh Mercy (SACD) (1989,2003) (RE, from 04/08) (1+2kk)
03. (04) LOVE: Forever Changes (CD) (1967, 1987, 2001) (2kk)
04. (- ) JIMI HENDRIX: Valleys Of Neptune (CD) (1969-70, 2010) (UUSI)
05. (- ) KENT: Hagnesta Hill (CD) (1999) (RE from 01/09) (1+1kk)
06. (- ) CARAVAN: Caravan (CD) (1968, 2002) (UUSI)
07. (- ) THE ZOMBIES: Odessey & Oracle (2CD) (1967, 2008) (UUSI)
08. (- ) KING CRIMSON: Islands (CD) (1971,1999,2004) (UUSI)
09. (- ) KALEVALA: People No Names / Boogie Jungle (CD) (1972, 1975, 2008) (UUSI)
10. (- ) URIAH HEEP: Look At Yourself (LP) (1971) (UUSI)
Uriah Heep on aina Suomessa ollut paljon suositumpi kuin muualla maailmassa. Omilta teiniajoiltani muistan, miten Uriah Heepin uutta levyä aina odotettiin kuin kuuta nousevaa ja kyllähän nämä Heepin alkuaikojen levyt myös koulun diskoilloissa ahkerasti soivat! En ole kuunnellut Heepin levyjä enää vuosikausiin /vuosikymmeniin, joten päätin tässä yhtenä maaliskuisena iltana testata onko bändin vanhasta tenhovoimasta 2010-luvun korvin kuunneltuna enää mitään jäljellä ja kyllä oli! Look At Yourselfin parhaat kappaleet svengaavat hienosti!
Ja laitetaan tämäkin nyt vielä tänne, koska kappale on niin hieno ja video kerrassaan upea!
ja tässä vielä se orkesteriversio samasta kappaleesta:
20170707hh
Neil peruutti hiljattain Australian kiertueensa ja huhuttiin että hän olisi vakavasti sairas. Sen jälkeen asiaa ei ole uutisoitu, mutta ilmeisesti hän ei kuitenkaan ole niin sairas etteikö pystyisi jatkamaan työntekoa. Tässä todisteena Neil julkaisi Facebook-sivullaan 4.heinäkuuta 2017, Amerikan itsenäisyyspäivänä, kaksi uutta videota. Toisessa hän esitti suuren jousiorkestetin kanssa live-version uudesta kappaleestaan Children Of Destiny. Toisessa videossa sama kappale kuultiin visualisoituna versiona, jossa kamera kiersi ympäri maailmaa näyttäen luontoa, sotaa, väkijoukkoja, lapsia jne. Vaikka Trumpia ei videossa manittu nimeltä lienee selvää, että kappaleessa vihanlietsojalla tarkoitettiin Trumpia ja hänen hallintoaan.
Tämä on tyypillistä Youngia. Hän ottaa kantaa politiikkaan ja siksi myös Facebookissa hän saa osakseen ihailua ja halveksintaa. Pitää muistaa että Trump voitti vaalit ja siksi Amerikassa miljoonat hyväksyvät hänen politiikkansa. Mutta Young on aina ollut oman tiensä kulkija ja hyvä niin. Ja hienoa, jos huhuttu sairaus ei ollutkaan niin vakava kuin aluksi oletettiin. Lainaan tähän vielä sen mitä Young kirjoitti Facebookissa 4.7.2017:
Friends:
Thanks so much for your response to Children of Destiny! This is a heartfelt message to people all around the world, our home. We hope this song resonates with you and gives you strength to know that you are not alone. Resist those who lash out against our positive message with name calling and negativity. We are concerned for our Democracy, Environment and Freedom. Nothing will ever stop us from standing up. We gathered together on the full moon to record our song. Here is a new video of that moment!
Love and Respect, celebrate Interdependence!
Neil
Long May You Run, Mr. Young! Alla olevan linkin avulla voitte katsoa uuden videon:
20170707hh
Vuoden 2017 päivitys. Yleensä Neil Young julkaisee uusia levyjä joka vuosi, mutta 1990-luvun jälkipuoliskolla hän piti toistaiseksi tuntemattomasta syystä peräti neljän vuoden tauon uusien studioalbumien julkaisussa. Silver & Gold ilmestyi siis vasta Youngille epätavallisen pitkään tauon jälkeen…
Silver & Gold (2000) on jäänyt Youngin laajassa katalogissa aivan liian vähälle huomiolle. Kuuntelin levyä varsin intensiivisesti noin vuosi sitten ja tarkoitukseni oli jo tuolloin kirjoittaa arvostelu, mutta sitten aloin epäillä olinko erehtynyt arviossani: oliko levy todella yhtä hyvä kuin Youngin muutamat 1970-luvun klassiset albumit. Tällä levyllä ei ole yhtään todella suurta biisiä, samaan tapaan kuin Youngin parhailla 1970-luvun levyillä, mutta sen sijaan Silver& Gold koukuttaa kuulijan upealla kokonaisuudella! Vaikka levyn vanhin kappale, Silver & Gold on sävelletty jo 1982 ja muutamat muutkin albumin kappaleista ovat vanhempaa tuotantoa, on kokonaisuus tällä kertaa erittäin onnistunut. Kuulijaa hämätään taitavasti, sillä kappaleet kuulostavat siltä kuin ne kaikki olisi tehty samana vuonna. Vuoden 2008 aikana olen kuunnellut Silver & Goldia kerran pari kuukaudessa ja niin se vaan on, ettei tämä levy menetä tenhovoimaansa edes ajan myötä. Kyseessä on siis ilmiselvä klassikko!
Crazy Horsen kanssa Young yleensä rokkaa tulisesti , mutta alunperin 1970-luvulla ihastuin Youngiin nimenomaa omaperäisenä, ajoittain maagisena balladien esittäjänä. Silver & Goldilla Young tavoittaa hienosti vanhan magian toistamatta kuitenkaan itseään. Silver & Gold on kaihoisa ja surumielinen levy, jonka lauluissa on kuitenkin positiivinen ja vapauttava pohjavire.
Levyn avauskappale, Good To See You saa heti kuulijan hyvälle tuulelle. Tätä on akustinen Young parhaimmillaan! Youngin taustabändi on koottu Dylaninkin kanssa usein levyttäneistä huippumuusikoista: Jim Keltner (rummut), Spooner Oldham (piano, urut), Duck Dunn (basso). Taustoja tällä levyllä laulavat Emmylou Harris sekä Linda Ronstadt.
Kakkoskappaleena kuultava Silver & Gold on siis sävelletty jo vuonbna 1982. Itse asiassa se kuulostaa siltä kuin Young olisi kirjoittanut sen jo 1970-luvun alussa, niin voimakkaita flashbackejä tätä kappaletta kuunnellessa ainakin minulle tulee After The Goldrushin ja Stars’n’Barsin ajoilta.
Kolmantena kuultava, Daddy Went Walkin’ on aiheeltaan levyn ehkä surullisin kappale, mutta Young on keventänyt tunnelmaa tekemällä kappaleesta humoristisen. Todellisuudessa kappale kertoo Youngin myöhemmin dementiaan kuolleesta isästä, joka oli eräänä päivänä lähtenyt omille teilleen ja suuntavaiston puuttuessa eksynyt matkalla.
Neljäs kappale, Buffalo Springfield Again on kunnianosoitus Youngin nuoruudenbändille.
In The Great Divide, Red Sun ja erityisesti kerrassaan upealla pianosäestyksellä esitetty Horseshoe Man jatkavat tyylikkäästi albumin nostalgia -teemaa.
Distant Camerassa kulminoituu ja tiivistyy tämän upean levyn perimmäinen teema:
Life is changin’
Everywhere you go
New things and old both disappear
Young laulaa tapahtumista ja ihmisistä, jotka ovat jo hävinneet tai häviämässä. Elämä on vain haalistuva valokuva. Rakkaus kuitenkin jää: rakkaus ihmisiin ja musiikkiin. Taide voittaa. Siitä tulee näiden surumielisten laulujen voima ja viehätys.
Erityisesti Razor Lovea kuunnellessa ymmärtää, miten ovelasti Young saavuttaa taiteellisen tavoitteensa. Näennäisesti Young laulaa arkipäiväisistä pienistä tapahtumista, mutta maagisilla tulkinnoillaan hän pääsee syvemmälle elämän perimmäisiin kysymyksiin kuin artistit, jotka suoraan laulavat niistä. Moderni angsti puuttuu kokonaan tältä levyltä. Elämän lopputulos on onneton, mutta arkipäivä pelastaa. Harva vain näkee ja ymmärtää arkipäivän kauneuden. Ehkä Young tarkoittaa juuri tätä laulaessaan päätöskappaleella:
Angel without wings
Owner without things
Kyllä tämä on hieno levy! Joka kerta kun olen kunnellut levyn alusta loppuun ilman häiriöitä tai keskeytyksiä, tulee tästä ylevä olo. Levyn koukku ja voima on nimenomaa kokonaisuudessa, joka on paljon enemmän kuin osiensa summa. Suuret hitit loistavat poissaolollaan, mutta nostalgia -teema kulkee koko levyn läpi hallitusti ja kurinalaisesti. Äänitys ja siirto CD:lle on erittäin korkeatasoinen, koska Young on tällä levyllä käyttänyt hyväkseen uutta HDCD -tekniikkaa, jonka ansiosta digitaalinen äänite kuulostaa yhtä hyvältä kuin korkeatasoinen analoginen äänite. Myös Youngin taustabändi tekee hienoa työtä tällä levyllä.
Harri Huhtanen 2008
WINTERLUDE FINLAND 