The Who oli punkkia jo 15 vuotta ennen punkkia!  Bändi raivasi tiensä rockmaailman huipulle 1960-luvulla ensi sijaisesti agressiivisilla, rajuilla konserteillaan. USA:n valloitus ei ole helppoa, kovin moni Euroopassa suosittu bändi on epäonnistunut siinä.  The Who kuitenkin onnistui voittamaan amerikkalaisen yleisön sydämet puolelleen jo 1960-luvulla ja bändin maine, yli 50 vuotta myöhemmin, on edelleen USA:ssa vankkumaton. Uusi levy Who (2019), jota on odotettu kuin kuuta nousevaa, singahti USA:n Billboard listalla välittömästi peräti kakkoseksi ja Kanadassa samoin! Euroopassa levyn menestys on ollut vaatimattomampaa, mutta on se kuitenkin noussut melkein kaikkien Euroopan maiden myyntilistoille. The Whota ei siis ole unohdettu! Bändin ongelma on aina ollut tuo punk-asenne, joka on tavallaan estänyt erinomaisten levyjen tekemisen. Pete Townsend  kyllä yritti 1960-luvun lopussa ja 1970-luvulla tehdä teemalevyjä, mutta ne eivät aina osuneet maaliinsa. Lopulta 1982 bändi päätti lopettaa levyjen teon. Päätös kesti peräti 24 vuotta, sillä vasta vuonna 2006 he tekivät uuden studiolevyn, mutta koska se ei menestynyt kovin hyvin seurasi taas tolkuttoman pitkä levytystauko. Vasta nyt, vuonna 2019, saamme The Wholta toisen studioalbumin 2000-luvulla.

Who (2019) ilmestyi kaksi viikkoa sitten ja ostin 2LP:n version, jossa toinen LP on koottu The Whon ”hiteistä”. Olen ehtinyt kuunnella levyn vasta kaksi kertaa ja odotukseni eivät olleet kovin korkealla, sillä kuten tuossa edellä totesin The Who on yleensä parempi livenä kuin levyllä. Mutta onko nyt toisin?  Ei tämä uusi ainakaan ole bändin huonoin, päinvastoin, uudella levyllä on muutama aika mielenkiintoinen kappale. Siksi toivon todella ettei tämä jää The Whon viimeiseksi studiolevyksi.  Tuntuu että bändillä on  edelleen annettavaa rockmaailmalle, vaikka alkuperäisjäsenet ovat jo yli 70-vuotiaita!    

Harri Huhtanen 2019